Uutuuksia ilmassa

No, ei sentään kokonaan uutuuksia, sillä alkamassa on ravustuskausi (josta en tiedä muuta kuin aikoinaan lapsena luetut Kiljusen herrasväen ravustusseikkailut), mutta ravuthan tunnetusti menevät matkaansa takaperin. Suomeen istutettu täplärapu, jota tuotiin rapuruton tuhoaman entisen kannan tilalle, on tuottamassa kuulemma hyvää saalista. Vedet ovat siis puhdistumaan päin, koska ravut tykkäävät.

Eniten innosti tämän aamun uutisissa tulevaisuudentoivo energiakasviksi: jättitatar. Se tuli tänne vahingossa, sillä olin ostanut neidontattarin taimiruukun Virolahden maatalousoppilaitoksen puutarhalta 1990-luvun puolella. Se olikin hento kasvi pari vuotta, mutta juurruttuaan kuivaan tieluiskaan se pian näytti oikean luontonsa. Nyt varret kasvavat kesän aikana lähes kolme senttiä paksua puisevaa pilliä, joka ei lahoa kompostilla talven aikana juuri lainkaan. Kasvilla on mahtava maassa kulkeva juurakko, josta uusia versoja pyytämättä nousee, paikkoihin joissa sitä ei lainkaan tarvita. Versot ovat hyvinkin 2,5 m pitkiä, jopa enemmänkin, niin, että palo-ja pelastustoimi sai muutama vuosi sitten aiheen tehdä minulle huomautuksen, kun taloni numerokilpi ei seinältä enää näkynyt. Kilpi piti nostaa parvekkeen kaiteelle asti, kun tienpuoleisella seinällä ei voinut mennä ylemmäksi hankalan luiskan takia.

Etualan papulanruusun latvat ovat n. 170 cm:n korkeudella, tattari kasvaa vielä tästä (otin kuvan hetki sitten), ja kukkia tulee vasta elokuulla.

Keksinkin jo pari vuotta takaperin, että niistä voi tehdä polttopuuta, kunhan vaan katkoo, se menee melkein käsipelillä, ja ne saa melkeinpä potkaisemalla nurin myöhäsyksyllä, juuri ennen lumentuloa. Eli vanha sananparsi: jalkakampilla nurin ja repulla karsii, sopii tähän kasviin kuin naulankantaan! Putken sisällys on aika nesteinen, joten katkominen edistää kovasti kuivumista. Otin kompostilla talvehtineet pitkät korret käsittelyyn ja syksyllä alkoivat polttokokeilut. Uunissa tattarit palavat kuin havupuut, ne paukahtelevat kuin papatit, joten eivät ole mitään avotakkalaatua. 

Yli parisenkymmentä vuotta sitten kuulin jättitattarin aiheuttaneen silloisella asuinkunnassani ihan vilpolaremontin. Vanhassa kartanossa oli komea ikkunallinen veranta, ja kahta puolta oli istutettu jättitattaria koristeeksi verhoamaan korkeaa kivijalkaa. Aikojen myötä juurakko kasvoi verannan alle ja korsia tunki esiin kaikista mahdollisista paikoista. Siinä menossa verannan rappurakenteet ja lattialaudat ym rakenteet alkoivat kärsiä, ja remonttiprojekti oli valmis. Paitsi puutöitä tuli myös hieman kasvien vaihtoa. Kuinkahan hyvin juurenkappaleet saatiin poistetuiksi?

Ahdekaunokkien valtakuntaa!

Paitsi jättitattaria on nyt energiakasvin toivossa suunnattu katseet myös lempikasviini ahdekaunokkiin, jonka paras kukinta Kausalaan johtavan maantien varressa on juuri nyt. Se on ennestään tunnettu hyvänä keltaisen värin antajana värjäyskasviksi, minusta se on myös sopiva koristekasvi, kun ei juurikaan tarvitse hoitoa. Noilla tienvarsilla se on päässyt johtavaan asemaan piennarkasvina, kun piennarniittoa on myöhäistetty. Sehän tapahtuu vasta heinäkuun lopulla. Niitosta tulee niin paksu luoko heinää, että hennommat yrittäjät tahtovat sortua sen alle, mutta ahdekaunokki versoo uusia oksia niitoksen läpi.

Itsenäisesti puutarhassani  tähän kohtaan pari vuotta sitten ilmaantunut ahdekaunokkiyksilö sai hyvän vauhdin, kun niihin aikoihin olin päättänyt, että tätä kuivaa ketoaluetta ei ruohonleikkurilla ajeta ennen elokuun puoliväliä lainkaan, ja silloinkin vain kerran.

Finnair on alkanut myös neljän lennon kokeilun, jossa lentobensan eli kerosiinin joukkoon sekoitetaan käytettyä paistorasvaa aika mojaus. Kuulemma on niin kallista, että jää kokeiluksi, jos jotenkin ei tueta. Siinä se lentomatkustaja elää kuin lättypannussa, kun rasva suhisee polttimissa. On hyvä, jos jäte saadaan kiertoon! Suomessa ei tule kaikenmaailman grillibuumeista huolimatta paljonkaan rasvajätettä, meillä tähän tarkoitukseen tutkitaan hakkuutähteitä. Niitä kyllä piisaa, sillä tienvarretkin pursuilevat hirviä houkuttavia pensaikkoja, jotka saisi murskata toiseen tarkoitukseen. Uutta kasvaa parissa vuodessa tilalle. Ainoa ongelma kai on tarpeeksi pienten ja kaltevilla pinnoilla työskentelevien korjuukoneiden puute. Nyt Destian niittäjät ja rouhijat jättävät kaiken sijoilleen.

Kurkun kukkimisesta alkaa jo näkyä hieman tulosta! Myös melonissa oli eilen kukka.

Eletään hikisiä päiviä jälleen, säkkien multia on kasteltava päivittäin,  mutta mikäs on eläessä, kun sain viimein eilen aamupäivällä autotallissa pitkään muhineet  loppusiivoukset tehtyä. Halleluja! Eikä tullut edes roskis täyteen, kun nuukailin ja erotin kaiken kotipolttoon sopivan materiaalin pois. Koirien uimaharjoitukset jatkuvat, eilen päädyttiin kastelemaan myös nirsompien eli Wilman ja Tellan karvapeitettä käsipelillä, jotta pitkä ylämäkitaipale kotimatkalla ei ihan uuvuttaisi.