lauantai 24. syyskuuta 2011

Viikonloppu syystunnelmissa


Sain perjantaina iltapäivän aikana keitetyksi sienisopan! Perattuja verihelttaseitikin lakkeja oli lopulta kolme ämpärillistä, jalkoja yksi. Keitos käsitti lakit ja desilitran cocenillikirvoja, värjättävä materiaali oli kaikki jäännöslankaa, pääosa omia varhempia hailuskoja värjäyksiä, lisäksi muutama kerän loppu kaupan sävyttämää vaaleanpunaista ja harmaita. Valkoista siis ei ollut lainkaan. Lakit, kirvat ja lanka menivät yhtä aikaa kattilaan Ne hautuivat yhteensä n. 3,5 h keittoastiassa, jonka lämpö kohosi lähes 90 asteeseen, jolloin haloista oli jäljellä enää hiillos. Kun sävyt olivat illansuussa jo tarvittavan vahvat, siirsin langat jäähtymään puhtaaseen veteen. Tavallisimminhan ne saavat jäädä värjäysastiaansa yli yön. Seitikinjalkasoppa tehdään sitten myöhemmin. Naapurin värjäyspisteessä oli käytössäni iso kattila, jonne kaikki sienet ja langat vaivatta sopivat kerralla.

Olin viettänyt mukavan löytöretki-aamupäivän torstaina sukeltelemalla yläkerran sänkyjen alla lymyileviin lankalaatikoihin. Kaikki tähän tarkoitukseen kelpuutetut kerät tietysti ensin vyyhdeiksi uudelleen, siihen hupeni osa torstaista ja perjantain aamupäivä. Kudelankavarastoni näyttää niin runsaalta, että täytyy tehdä kaksi saalilointa, toinen vihreä-puna- sävyinen, toinen valkoinen. Siksi värjäykseen meni kellahtavia pääasiassa, jotta niistä tulisi oranssin sävyjä, ne siihen valkoiseen loimeen.


Pesin lankoja tänään, ja kun oli reipas pohjatuuli, langat kuivuivat lähes kokonaan. Rännisaavin vettä piti kyllä parantaa ottamalla hanasta lämmintä vettä lisäksi, sillä ulkoveden lämpötila oli painunut alle 10 asteen. Värjätyn langan pesu päättyy niin, että huuhdellaan viimeksi etikalla terästetyllä vedellä. Langan pinta muuttuu sileäksi ja pehmeäksi. Prosessin loputtua yhden nurkan vedenkeruuastiat menivät pesuun ja odottamaan talviteloille menoa. Kasteluvesille ei ole ollut tarvetta enää aikoihin. Näin on syyskausi päättynyt jo useana vuonna!

Autotallin seinustan amurinviini on myös alkanut ottaa punaväriä.

torstai 22. syyskuuta 2011

Henkilösuhteitakin märkien päivien lomaan

Seitikkiaskartelua tiistaina pihalla: Erottelin jalat lakeista, kun niillä saatu keltainen on tosi kaunis itsenään. Lakeista osa oli niin vanhoja, että olivat muuttuneet mustiksi, mutta sekin kelpasi, koska punaväri silti säilyy niissä. Märän loppukesän takia olin sienestämässä nyt lähes kaksi viikkoa etuajassa, ja tuntui, kuin olisi voinut mennä jo aiemminkin. Jaksoin kerätä vain viisi kassillista!
Olen ilmoittautunut kyläyhdistyksen joulukonserttimatkalle mukaan, sen kohde on Lahden Sibeliustalo, joulukuun alkuviikolla mennään. Vuosi siis alkaa muuttua kiihkeämmäksi rytmiltään, niin aina käy, kun joulua kohti mennään. Haaveeksi taitaa jäädä matka kurpitsakarnevaalimatka Lepaalle, no olinhan aika hiljattain (viime vuonna) etelärannikolla sellaisessa mukana. Onneksi olen alkanut joulutarvikkeiksi aiottujen punaisten poppanaliinojen teon, sillä kulunut viikko oli niin vilkas, etten ehtinyt yläkertaan kuin kerran, senkin kukkia kastelemaan.

Ensimmäinen liina valmiina, lointa onneksi vielä runsaasti, kun tein siitä melkein 20 metriin yltävän.
Tämän viikon aikana talossa on ollut yövieraita peräti kahteen otteeseen, se on harvinaista, kun nyt ei ole mikään lomasesonki. Sen lisäksi kansalaisopiston kurssit ovat päässeet alkuun. Pyörähdin myös entisellä kotipaikalla sienimetsällä pikareisun maanantaina, ajokortin uusinnan tarvitsemien valokuvien ohella. Lyhyeksi jäi reisu siksi, etten Wilman takia uskaltanut oikein viivytellä, kun en tiennyt, mikä kotona odottaisi. Leikkasin nimittäin sunnuntaina iltapuhteeksi ruohoa, kun ei satanut, ja sinä aikana Wilma oli päättänyt ryhtyä kaluamaan kalalankarullan pahvisydäntä, ja sisään tultuani löysin eteisen lattialta kasakaupalla pätkittyä kalalankaa. Ties mitä oli syöty pahvin ohella? Mitään outouksia ei kuitenkaan ole ilmaantunut, joten ehkä lanka meni vain palasiksi, ja halu oli pahviin.

Alunperin kalalankarullat olivat noin samankokoiset. Vasemmanpuoleisesta irrotettu ja pätkitty lanka meni sentään aika hyvin apukerälle, sillä aikaa, kun Wilma tyytyväisenä makaili vieressä!
Taivahan taattokin on muistanut meitä tällä viikolla niin, että yhteensä neljä syklonia pyyhkäisee yli sateineen, joten pohjavesivarannot lisääntyvät huimasti! Siitä voi arvata, että ilman lämpö on tullut 20 asteen alapuolelle, sadevesi on herkässä. Kuitenkin kuulemma ollaan tavallista lämpimämmässä syyskuussa. Yhtään kuuraa ei ole päästy tuulilasilta rapsuttamaan. Katsoin eilen, että muovisäkkikurkkunikin taitavat vielä yrittää satoa lisää, muutamia kynänpaksuja patukoita oli ilmaantunut versojen latvoille.

Wilman ravinnelisä?
Viikonlopulla vieraili Tiitun ja Tellan lisäksi koirien "emo" Helena, joka kyyti omaa vierastaan lentokentälle lauantaina. Ehdittiin kuitenkin käydä pari kertaa rantalenkin suunnalla yhdessä, siellä Wilma reippaana tyttönä esittämään, kuinka kalliota kalutaan, niin että oikein rouske kuuluu! Vesi oli jo niin viilentynyt, ettei Tiitukaan mennyt mahaansa syvemmälle. Olimme Wilman kanssa käyneet rannassa viikollakin pari kertaa, kun sillä on hyvin virkku kausi meneillään ja halua jopa lenkkeillä! Värisieniäkin oli kerätty matkan varrelta hiukan.

Meidän punaiset kalliomme ovat rapakiven sukuisia, niistä lohkeilee helposti litteitä "voileipä"kiviä, joilla lapsena huviteltiin: Heitettiin sellaista viistosti pitkin vedenpintaa ja katsottiin, montako kertaa se hyppää ennenkuin uppoaa. Rapautumakohdasta irtoaa myös helposti tunnistettavia hajuja, jotka kytkeytyvät muistoissani saumattomasti uimisen väliaikoina harrastettuun kalliolla makailuun. Silloin ei yleensä ollut mitään makuualustaa mukana, paljaalla kalliolla tai hiekalla ojenneltiin. Wilmahan on jo pidemmän aikaa harrastanut maa-ainesten ja käyvän ruohomassan syöntiä, joten kaipasi varmaan vielä tukevampaa ateriaa!


Tiistaina saatiin vieraiksi Emmi uusine perheineen. Taloon käpsytteli sisään 50-kiloinen mustanruskea komistus Frodo 7v, joka seurasi hienosti isäntänsä ohjeita. Etukäteen vähän arvelutti, kuinka sinnikkäästi Wilma pysyisi sängyn alla vieraan nähtyään, mutta sieltähän hän tipsutti esille tervehtimään kuten asiaan kuuluu: nuuhkaisu ja hännän heilautus! Frodo hieman aristeli ja hypähti taaksepäin Wilman liikkuessa, mutta selvästi olisi myös enemmän kontaktin tarvetta ollut kuin mitä Wilmalta herui. Paremman puutteessa Frodo avusti sitten minua ruoanlaitossa: ison koiran kuono kainalossa olikin ensikertainen kokemus minulle, tähänastiset ovat olleet puoli metriä alempana!
Pikku pusu ! Wilmahan ei tykkää kuvauksesta, joten pää kääntyy nopsasti.
Viikonlopulla värjäillään seitikeillä, näyttäisi, että ei olisi tulossa niin massiivista saderintamaa kuin eilen. Satoi tuntikaupalla ja osan aikaa hyvin rapsakasti. Wilma ei suostunut illalla edes jäämään pissalle, ennenkuin oli käyty "tuunaamassa" muovikassista sadetakki ohuiden selkäkarvojen suojaksi. Onneksi ompelukerhoajat alkoivat. Nyt kun koira on täällä, on helppo saada sopivia vaatteita tehdyksi, kun aina saa sovittaa! Eilen keramiikkakerhossa panin alulle siilien teon, kun kuulin, että vielä syksyllä on tarkoitus tehdä rakupoltto. Toivottavasti saan hopeasiilejä nyt sitten lisää! Kotona tehtyjä kaloja ym. meni polttouunia odottelemaan.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Piti etsiä pitkähihapusero!

Kovin on "puisevat" näkymät katsottaessa peltopuutarhaan päin maantien suunnasta! Koripajun oksat takakeskellä näyttävät hieman tuulella liikkuvan.
Syyskuun 14 päivänä oli pakko sukeltaa kaapin hyllyjen takaosiin, jossa lämpimämmät vaatteet lymyilivät. Mitenkään ei tarjennut enää kesäajan T-paidassa, sisälläkään. Osasyynsä tietysti tuulella, josta on saatu nauttia, mutta ainainen kosteuskaan ei ole paras lämmitin. Ulkotyöt ovat vielä pääosin tuumausasteella, aina silloin sataa, kun ajattelen töihin menoa. Hurrikaani Katia, joka saapui iloksemme tiistai-iltana, toi tuulia paremmin vasta loppuviikoksi, mutta eihän tämä sisämaassa mikään myrsky enää ollut, hyvä, jos puun latvat hieman taipuivat.

Puulaatat palvelevat vielä ainakin pari vuotta, mutta sitten tulee aika kovemmille materiaaleille.
 Ehdin kuitenkin maanantaina, joka oli hieman kuivempi päivä (isompi sade tuli vasta illalla), tehdä patiotyöt suunnitellulla tavalla, eli kalut korjuuseen ja puiset laatat kuivumaan seinille muutamaksi viikoksi. Kukkaruukut matkustivat pääosin etupihalle, joka on tuulensuojaisin paikka.

Kuvassa on tietysti uusi puhelin, mutta lisäksi toisen savipaketin lopettajaisesineitä; haltija-kana ja syttytuohille tai lastuille tarkoitettu isompi tohveli. Kansalaisopisto alkaa taas ensi viikolla! Viime vuotisista saviostoksista on jäljellä vielä yksi nyssäkkä, sillä kevään työt eivät edenneet ajatellulla tavoin.
Kävin eilen Kouvolan Prismassa, jossa useampiakin erillisliikkeitä, sillä vanhan puhelinoperaattorini aika päättyi eilen 14.30 maissa, ja upouusi puhelin otettiin käyttöön. Prisma on suurentunut kovasti, työt ovat osittain vielä kesken, ja asiakkaiden iloksi on Tommolankadun puolelle ilmaantunut parkkihalli. Market-alueen sisäänajoväylä oli onneksi ennallaan. Olin saanut ohjeen mennä uuden operaattorin liikkeeseen, jotta kaikki siirrot ja valmistelut sujuisivat. Ja hyvin menivätkin. Kotimatkalla jo tuli ensimmäinen tekstiviestikin koneeseen. Paitsi Prismaa poikkesin myös Etolassa, jonne tavaratalosta on lyhyt matka, sillä Wilmalle piti alkaa valmistella omaa patjaa. Sainkin muutamia jäännöspaloja hyvin edullisesti, lisäksi hankin makuuhuoneeseen 130 cm leveää nopeapesuista pehmomattoa, koska talvella pestyn maton kuivattamisesta tulee yleensä viikon mittainen ongelma.

Patjan superlonkappaleiden päälle ompelin suojakankaan. Sen päällä on Wilman lempilakana. Sänkyä reunustaa pitkä makkaratyyny, jonka on tehty rullalle kääritystä peitteestä, sen päälle ompelin kierrätystoimena vanhan seinävaatteen. Oikeassa alanurkassa pilkottaa uusi makuuhuoneen pesumatto.
Wilma on edelleen hyvin virkulla päällä. Liekö sitten syynä se, että maha on jonkin verran kuntoutunut. Siihen on koiralla ollut itse keksimänsä hyvä lääkitys: ruohonleikkurin muusiksi muhjaamaa heinänsilppua, jota olin heitellyt pensaan alle piiloon leikkurin puhdistuksen yhteydessä, ja täytteeksi pihatieltä mutaa ja osin soraakin? Tätä on jatkunut jo yli kaksi viikkoa. Vasta näiden luonnonbakteereilla sävytettyjen alkupalojen jälkeen kelpaavat muut ruoat. Olen saanut syötettyä hänelle myös muutaman purkin viiliä, jossa on maitohappobakteereita.

Nämä kaksi turbaanikaunokaista ovat kurpitsamaani ainoa sato, kaikki muu homehtui. Saavat olla toistaiseksi silmänruokaa, ehkä sitten myöhemmin syödäänkin.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Sateita pidellessä...

Viikko on vierähtänyt, kelit jatkuvat samanlaisina, kuin asuttaisiin ison kosken naapurissa. Nimittäin on runsaasti vesihöyryä ilmassa koko ajan, joko sateina tai muuten vaan. Siis hengittäminen on helppoa! Eiliset pilvet riiputtivat pitkiä harsonriekaleita aivan puunlatvoihin asti. Eikä se vielä tähän lopu. Tänään on tuuleton päivä, eli ollaan matalapaineen silmässä. Ensi viikon puolivälissä odotellaan hurrikaani Katian jäänteitä, jotka voivat tuottaa ensimmäisen syysmyrskyn. Varmaan loput vaahteranlehdet tulevat alas, ei niistä toki enää ole paljon jäljellä. Muuten ulkoilu on ollut enemmän tai vähemmän vain poikkeamista. Tänään päädyin katkomaan osan tomaatinvarsista juurta myöten, kun niihin on iskenyt sienitauti, liekö samaa itiöainesta kuin perunaruttoisella maalla? Ei yhtään lehteä enää töissä.

Ruohonsyöntiä joka kerta! Kurkku taas ei tee kauppaansa kuin harvoin.
En arvannutkaan, että viikko sitten sääreen tullut mustelma olisi niin totaalinen ongelma, että vieläkin se vaivaa. Joku katkaistun puun tyvi siihen kai vain osui, mutta sillä lailla hyvin, että vielä eilen oli nilkka selvästi paisuksissa ja tietysti sininen. Siispä on menty hissuttelemalla. Koiralle se on sopinut, sillä on ollut seurustelutarpeita. Ulkoilussa on oltu tuon tuostakin, sillä Wilman pihaharrasteet, ruohonsyönti- ja vedenlatkinta, ovat nyt lisääntyneet mudan- ja hiekan syöntiin, joten tiedossa viipyilyä moneen kohtaan tontilla!


Jossain välissä on saatu ulkotöitäkin tehtyä, tontin ruohot tuli ajetuksi, kun maanantain illansuussa ja keskiviikkona oli hieman kuivempaa. Keskiviikkona oli muutenkin kuivin viikon päivistä ja mukava ulkohommiin. Sain täytettyä tienvarren ojaa runsain määrin, niin että kohta puuttuvat enää pintasorat. Paitsi ennen alasleikattuja pajuja ja kanukkaa ojaan menivät myös siistittyjen ruusujen versot ja liuta liian alhaalla kasvavia oksia kulkuväylien viereisistä puista.


Tuo päivä oli merkittävä päivä muuten, koska pitelin ensi kertaa elämässäni pensasleikkuria, jolla papulanruusun runsaat kasvut nopsasti hillittiin tältä kaudelta. Naapurini hoiteli pihatiemme varren hernepensasaidan näkymiä tuolla koneella ja lainasi laitettaan, antaen vielä hyvän opastuksenkin johdon pitelyyn. En sitä kyllä muistanut koko ajan, koskapa homma päättyi johdon poikkisahaamiseen! Onneksi nykyisiin sähköpistokkeisiin on vikavirtasuoja, joka poistaa virransyötön heti, jos jotakin arveluttavaa alkaa ilmaantua. Autotallini seinässä oleva vikavirtakytkin olikin pompahtanut 0-asentoon, joten ei tullut grillattua pensaanleikkaajaa.

Naapurini on ahkeroinut tonttinsa itälaidassa jo pitkään, työ alkoi jo vuosi sitten elokuulla. Paksu lumimarjapensaikko on saanut antaa tilan sirolle aidalle!
Sisäpuuhat edistyvät hissuksiin, poppanaa niin, ettei tunnu työltä, sukankutomista niin, ettei sormi reikiinny. Savikönttikin on jo tullut tähän pöydän tienoisiin, liuta ripustettavia pikkukaloja on kuivumassa, alustalle pantavia isompia neljä. Tänään on kylässämme haikeita hetkiä, kun pitkäaikaiset asukkaat Tuula ja Jope pitävät läksiäisiään. Huomenna on vielä ankeampaa, kun on WTC-tornien romahtamisen 10-vuotispäivä. Naapurissakin on huomenna sesongin päättäjäiset. Ehkäpä pitää ensi tiistaina, kun on kuiva päivä luvassa, nostella pihakalusteet ja puiset pihalaatat jo kuivumaan.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Puuhia piisaa



Päädyin näemmä oikein puuhaviikkoon! On alettu talon syysvalmistelut, hoidettu pihaa ja saatu kangaspuut taas luovaan tilaan, siinä tyhjinä tuijottamasta. Kepein mielin, ei tullut kuin yksi mustelma. Wilma tuossa kuvassa miettii, onko sille on tullut taas joku hulluuspuuska?


Tulin nimittäin klo 17 maissa sisään muutaman tunnin työrupeamasta. Meillähän on viraton oja tässä yksityistien varressa, on puhuttu, että sitä voisi täyttää, jotta liikenne olisi turvallisempaa kurvaillessa (ei olisi ojaan putoamisen vaara niin suuri, kun ei olisi ojaa). Aloin hommaa jo eilen ojan yläosasta, jonne upotin vesakonraivauksessa tullutta rankaa, mutta tänään oli niin kostea keli, etten ryhtynyt kanniskelemaan arboretumin puunkaadosta vielä tähteenä olevaa oksakasaa.

Valitsin kevyemmän vaihtoehdon, eli siivosin raivaussaksilla oveni kohdalla ryöppyävää lumimarja-pihasyreeni-pensaikkoa niin, ettei ole huolta varsien kaatumisesta tielle, kun taas talvikin tulee ja lumet sen mukana. Kaikki varret ja oksat upposivat ojan pohjalle, joten soran menekki on vähäisempi. On tarkoitus, että jollain konepelillä madalletaan tien keskipakkaa ja vedetään tuote siihen ojaan täytteeksi. Papulanruusu-aidanne tien toisella puolella odottaa myös kaventamista, sitä saa siistiä syksyisin n. 30-40 cm, kun kasvu on nykyisin aika reipasta.


Sain eilen luotua poppanaloimen, mikäs tehdessä kun autotallissa on laite, luomapuut; ja sehän oli jo niisittykin iltaan mennessä. Aamupäivällä ahtauduin puiden alle istuksimaan, kun viimeinen työvaihe ennen kutomista on polkusten sidonta. Kun teen palttinapintaa, ei tarvitse kuin kaksi polkusta, pikku juttu. Siinä ohimennen nypin pois yläkerran huoneiden kärpäsverkkoja, ettei olisi samaa riesaa talitiaisten toimista kuin vuosi sitten.


Eilen jo katsastelin kudevarastojani, niitä on kyllä aivan riittävästi, kun parin aikaisemman kudontarupeaman tarpeiksi hankittuja kuteita näytti löytyvän parikin kassillista. Vanha kirkonkylän postinjakelua palvellut hyllykkö, jonka äitini aikoinaan osti, kun postitoimipaikka tässä kylässä lopetettiin, on minun aikanani palvellut vain kankaankudontaa yläkerrassa, edelliset asukkaat säilyttivät siinä miesten timpurityökaluja talon pohjakerroksessa. Hyllykkö on niin syvä kuin sanomalehti vaatii, joten minulla lokeroiden takaosissa on jotain muuta ei niin aktuellia.


Kävin eilen Halmekarin huonekalutehtaan vanhan kangasvaraston lopettajaismyynnissä. Tulin siihen tulokseen, että varminta on valita sohvakaluston päällystämiseen kangas, jonka pakka on lähistöllä, kuin alkaa tilaamaan jostain ulkomailta (Ruotsista) mieleistäni kangasta, jota ehkei olekaan varastossa. Lopputulema on tuossa kuvassa, sohviin on tulossa beige kangas, isoin rulla, loput heräteostoksia Sulo Vilenin tyyliin, kun niin halvalla sai! Yläkerrassa odottaa vielä pari perintö-nojatuolia uusia pintoja. Pienemmät palaset sai ihan ilmaiseksi, kun löytyivät leikkuutähdelaatikosta. Tuosta kukikkaasta kankaanpalasta saisi esim. mukavan pikkukassin, joistakin tyynynpäällisen tai tuolinpäällisen, varmaan koko lukuvuosi kuluu ompelukerhossa näiden kanssa.


Wilma on vaihteeksi taas saanut juoksuajan! Hän kulkee nyt taas reippaasti kannoillani, ja päivätorkuille kiivetään minun sänkyyni. Yöksikään ei aina viitsi mennä sängyn alle, ja laitoinkin hänelle oman pikku pesän piirongin eteen makuuhuoneeseen. Pari tyynyä korvaa nyt puuttuvia seiniä. Ehkä pitää tehdä myös oikea oma sänkypesä, jossa tukevaa reunaa enemmän, koska hänelle makuupaikka on selvästi mieluisampi, jos selkä on kiinni jossain, ja mielellään myös otsa.


Loppukesän iloja riittää, sillä tomaatintaimistani on alkanut tulla satoa, nyt kypsyvät keltaiset noin kolmen sentin kokoiset pikkutomaatit. Vuoristolaiskarviaisiakin vielä riittää, vaikka puolet sadosta onkin matkustanut muualle.