Piti etsiä pitkähihapusero!

Kovin on "puisevat" näkymät katsottaessa peltopuutarhaan päin maantien suunnasta! Koripajun oksat takakeskellä näyttävät hieman tuulella liikkuvan.

Syyskuun 14 päivänä oli pakko sukeltaa kaapin hyllyjen takaosiin, jossa lämpimämmät vaatteet lymyilivät. Mitenkään ei tarjennut enää kesäajan T-paidassa, sisälläkään. Osasyynsä tietysti tuulella, josta on saatu nauttia, mutta ainainen kosteuskaan ei ole paras lämmitin. Ulkotyöt ovat vielä pääosin tuumausasteella, aina silloin sataa, kun ajattelen töihin menoa. Hurrikaani Katia, joka saapui iloksemme tiistai-iltana, toi tuulia paremmin vasta loppuviikoksi, mutta eihän tämä sisämaassa mikään myrsky enää ollut, hyvä, jos puun latvat hieman taipuivat.

Puulaatat palvelevat vielä ainakin pari vuotta, mutta sitten tulee aika kovemmille materiaaleille.

 Ehdin kuitenkin maanantaina, joka oli hieman kuivempi päivä (isompi sade tuli vasta illalla), tehdä patiotyöt suunnitellulla tavalla, eli kalut korjuuseen ja puiset laatat kuivumaan seinille muutamaksi viikoksi. Kukkaruukut matkustivat pääosin etupihalle, joka on tuulensuojaisin paikka.

Kuvassa on tietysti uusi puhelin, mutta lisäksi toisen savipaketin lopettajaisesineitä; haltija-kana ja syttytuohille tai lastuille tarkoitettu isompi tohveli. Kansalaisopisto alkaa taas ensi viikolla! Viime vuotisista saviostoksista on jäljellä vielä yksi nyssäkkä, sillä kevään työt eivät edenneet ajatellulla tavoin.

Kävin eilen Kouvolan Prismassa, jossa useampiakin erillisliikkeitä, sillä vanhan puhelinoperaattorini aika päättyi eilen 14.30 maissa, ja upouusi puhelin otettiin käyttöön. Prisma on suurentunut kovasti, työt ovat osittain vielä kesken, ja asiakkaiden iloksi on Tommolankadun puolelle ilmaantunut parkkihalli. Market-alueen sisäänajoväylä oli onneksi ennallaan. Olin saanut ohjeen mennä uuden operaattorin liikkeeseen, jotta kaikki siirrot ja valmistelut sujuisivat. Ja hyvin menivätkin. Kotimatkalla jo tuli ensimmäinen tekstiviestikin koneeseen. Paitsi Prismaa poikkesin myös Etolassa, jonne tavaratalosta on lyhyt matka, sillä Wilmalle piti alkaa valmistella omaa patjaa. Sainkin muutamia jäännöspaloja hyvin edullisesti, lisäksi hankin makuuhuoneeseen 130 cm leveää nopeapesuista pehmomattoa, koska talvella pestyn maton kuivattamisesta tulee yleensä viikon mittainen ongelma.

Patjan superlonkappaleiden päälle ompelin suojakankaan. Sen päällä on Wilman lempilakana. Sänkyä reunustaa pitkä makkaratyyny, jonka on tehty rullalle kääritystä peitteestä, sen päälle ompelin kierrätystoimena vanhan seinävaatteen. Oikeassa alanurkassa pilkottaa uusi makuuhuoneen pesumatto.

Wilma on edelleen hyvin virkulla päällä. Liekö sitten syynä se, että maha on jonkin verran kuntoutunut. Siihen on koiralla ollut itse keksimänsä hyvä lääkitys: ruohonleikkurin muusiksi muhjaamaa heinänsilppua, jota olin heitellyt pensaan alle piiloon leikkurin puhdistuksen yhteydessä, ja täytteeksi pihatieltä mutaa ja osin soraakin? Tätä on jatkunut jo yli kaksi viikkoa. Vasta näiden luonnonbakteereilla sävytettyjen alkupalojen jälkeen kelpaavat muut ruoat. Olen saanut syötettyä hänelle myös muutaman purkin viiliä, jossa on maitohappobakteereita.

Nämä kaksi turbaanikaunokaista ovat kurpitsamaani ainoa sato, kaikki muu homehtui. Saavat olla toistaiseksi silmänruokaa, ehkä sitten myöhemmin syödäänkin.