Viikonloppu syystunnelmissa

Sain perjantaina iltapäivän aikana keitetyksi sienisopan! Perattuja verihelttaseitikin lakkeja oli lopulta kolme ämpärillistä, jalkoja yksi. Keitos käsitti lakit ja desilitran cocenillikirvoja, värjättävä materiaali oli kaikki jäännöslankaa, pääosa omia varhempia hailuskoja värjäyksiä, lisäksi muutama kerän loppu kaupan sävyttämää vaaleanpunaista ja harmaita. Valkoista siis ei ollut lainkaan. Lakit, kirvat ja lanka menivät yhtä aikaa kattilaan Ne hautuivat yhteensä n. 3,5 h keittoastiassa, jonka lämpö kohosi lähes 90 asteeseen, jolloin haloista oli jäljellä enää hiillos. Kun sävyt olivat illansuussa jo tarvittavan vahvat, siirsin langat jäähtymään puhtaaseen veteen. Tavallisimminhan ne saavat jäädä värjäysastiaansa yli yön. Seitikinjalkasoppa tehdään sitten myöhemmin. Naapurin värjäyspisteessä oli käytössäni iso kattila, jonne kaikki sienet ja langat vaivatta sopivat kerralla.

Olin viettänyt mukavan löytöretki-aamupäivän torstaina sukeltelemalla yläkerran sänkyjen alla lymyileviin lankalaatikoihin. Kaikki tähän tarkoitukseen kelpuutetut kerät tietysti ensin vyyhdeiksi uudelleen, siihen hupeni osa torstaista ja perjantain aamupäivä. Kudelankavarastoni näyttää niin runsaalta, että täytyy tehdä kaksi saalilointa, toinen vihreä-puna- sävyinen, toinen valkoinen. Siksi värjäykseen meni kellahtavia pääasiassa, jotta niistä tulisi oranssin sävyjä, ne siihen valkoiseen loimeen.

Pesin lankoja tänään, ja kun oli reipas pohjatuuli, langat kuivuivat lähes kokonaan. Rännisaavin vettä piti kyllä parantaa ottamalla hanasta lämmintä vettä lisäksi, sillä ulkoveden lämpötila oli painunut alle 10 asteen. Värjätyn langan pesu päättyy niin, että huuhdellaan viimeksi etikalla terästetyllä vedellä. Langan pinta muuttuu sileäksi ja pehmeäksi. Prosessin loputtua yhden nurkan vedenkeruuastiat menivät pesuun ja odottamaan talviteloille menoa. Kasteluvesille ei ole ollut tarvetta enää aikoihin. Näin on syyskausi päättynyt jo useana vuonna!

Autotallin seinustan amurinviini on myös alkanut ottaa punaväriä.