Henkilösuhteitakin märkien päivien lomaan

Seitikkiaskartelua tiistaina pihalla: Erottelin jalat lakeista, kun niillä saatu keltainen on tosi kaunis itsenään. Lakeista osa oli niin vanhoja, että olivat muuttuneet mustiksi, mutta sekin kelpasi, koska punaväri silti säilyy niissä. Märän loppukesän takia olin sienestämässä nyt lähes kaksi viikkoa etuajassa, ja tuntui, kuin olisi voinut mennä jo aiemminkin. Jaksoin kerätä vain viisi kassillista!

Olen ilmoittautunut kyläyhdistyksen joulukonserttimatkalle mukaan, sen kohde on Lahden Sibeliustalo, joulukuun alkuviikolla mennään. Vuosi siis alkaa muuttua kiihkeämmäksi rytmiltään, niin aina käy, kun joulua kohti mennään. Haaveeksi taitaa jäädä matka kurpitsakarnevaalimatka Lepaalle, no olinhan aika hiljattain (viime vuonna) etelärannikolla sellaisessa mukana. Onneksi olen alkanut joulutarvikkeiksi aiottujen punaisten poppanaliinojen teon, sillä kulunut viikko oli niin vilkas, etten ehtinyt yläkertaan kuin kerran, senkin kukkia kastelemaan.

Ensimmäinen liina valmiina, lointa onneksi vielä runsaasti, kun tein siitä melkein 20 metriin yltävän.

Tämän viikon aikana talossa on ollut yövieraita peräti kahteen otteeseen, se on harvinaista, kun nyt ei ole mikään lomasesonki. Sen lisäksi kansalaisopiston kurssit ovat päässeet alkuun. Pyörähdin myös entisellä kotipaikalla sienimetsällä pikareisun maanantaina, ajokortin uusinnan tarvitsemien valokuvien ohella. Lyhyeksi jäi reisu siksi, etten Wilman takia uskaltanut oikein viivytellä, kun en tiennyt, mikä kotona odottaisi. Leikkasin nimittäin sunnuntaina iltapuhteeksi ruohoa, kun ei satanut, ja sinä aikana Wilma oli päättänyt ryhtyä kaluamaan kalalankarullan pahvisydäntä, ja sisään tultuani löysin eteisen lattialta kasakaupalla pätkittyä kalalankaa. Ties mitä oli syöty pahvin ohella? Mitään outouksia ei kuitenkaan ole ilmaantunut, joten ehkä lanka meni vain palasiksi, ja halu oli pahviin.

Alunperin kalalankarullat olivat noin samankokoiset. Vasemmanpuoleisesta irrotettu ja pätkitty lanka meni sentään aika hyvin apukerälle, sillä aikaa, kun Wilma tyytyväisenä makaili vieressä!

Taivahan taattokin on muistanut meitä tällä viikolla niin, että yhteensä neljä syklonia pyyhkäisee yli sateineen, joten pohjavesivarannot lisääntyvät huimasti! Siitä voi arvata, että ilman lämpö on tullut 20 asteen alapuolelle, sadevesi on herkässä. Kuitenkin kuulemma ollaan tavallista lämpimämmässä syyskuussa. Yhtään kuuraa ei ole päästy tuulilasilta rapsuttamaan. Katsoin eilen, että muovisäkkikurkkunikin taitavat vielä yrittää satoa lisää, muutamia kynänpaksuja patukoita oli ilmaantunut versojen latvoille.

Wilman ravinnelisä?

Viikonlopulla vieraili Tiitun ja Tellan lisäksi koirien "emo" Helena, joka kyyti omaa vierastaan lentokentälle lauantaina. Ehdittiin kuitenkin käydä pari kertaa rantalenkin suunnalla yhdessä, siellä Wilma reippaana tyttönä esittämään, kuinka kalliota kalutaan, niin että oikein rouske kuuluu! Vesi oli jo niin viilentynyt, ettei Tiitukaan mennyt mahaansa syvemmälle. Olimme Wilman kanssa käyneet rannassa viikollakin pari kertaa, kun sillä on hyvin virkku kausi meneillään ja halua jopa lenkkeillä! Värisieniäkin oli kerätty matkan varrelta hiukan.

Meidän punaiset kalliomme ovat rapakiven sukuisia, niistä lohkeilee helposti litteitä "voileipä"kiviä, joilla lapsena huviteltiin: Heitettiin sellaista viistosti pitkin vedenpintaa ja katsottiin, montako kertaa se hyppää ennenkuin uppoaa. Rapautumakohdasta irtoaa myös helposti tunnistettavia hajuja, jotka kytkeytyvät muistoissani saumattomasti uimisen väliaikoina harrastettuun kalliolla makailuun. Silloin ei yleensä ollut mitään makuualustaa mukana, paljaalla kalliolla tai hiekalla ojenneltiin. Wilmahan on jo pidemmän aikaa harrastanut maa-ainesten ja käyvän ruohomassan syöntiä, joten kaipasi varmaan vielä tukevampaa ateriaa!

Tiistaina saatiin vieraiksi Emmi uusine perheineen. Taloon käpsytteli sisään 50-kiloinen mustanruskea komistus Frodo 7v, joka seurasi hienosti isäntänsä ohjeita. Etukäteen vähän arvelutti, kuinka sinnikkäästi Wilma pysyisi sängyn alla vieraan nähtyään, mutta sieltähän hän tipsutti esille tervehtimään kuten asiaan kuuluu: nuuhkaisu ja hännän heilautus! Frodo hieman aristeli ja hypähti taaksepäin Wilman liikkuessa, mutta selvästi olisi myös enemmän kontaktin tarvetta ollut kuin mitä Wilmalta herui. Paremman puutteessa Frodo avusti sitten minua ruoanlaitossa: ison koiran kuono kainalossa olikin ensikertainen kokemus minulle, tähänastiset ovat olleet puoli metriä alempana!

Pikku pusu ! Wilmahan ei tykkää kuvauksesta, joten pää kääntyy nopsasti.

Viikonlopulla värjäillään seitikeillä, näyttäisi, että ei olisi tulossa niin massiivista saderintamaa kuin eilen. Satoi tuntikaupalla ja osan aikaa hyvin rapsakasti. Wilma ei suostunut illalla edes jäämään pissalle, ennenkuin oli käyty "tuunaamassa" muovikassista sadetakki ohuiden selkäkarvojen suojaksi. Onneksi ompelukerhoajat alkoivat. Nyt kun koira on täällä, on helppo saada sopivia vaatteita tehdyksi, kun aina saa sovittaa! Eilen keramiikkakerhossa panin alulle siilien teon, kun kuulin, että vielä syksyllä on tarkoitus tehdä rakupoltto. Toivottavasti saan hopeasiilejä nyt sitten lisää! Kotona tehtyjä kaloja ym. meni polttouunia odottelemaan.