perjantai 28. kesäkuuta 2019

Raivaamisen riemua

Tämän päivän työkohde tuli talletettua kuvaksi 25 06 2019, melkein kaikki valkoinen on kukkivaa vuohenputkea. Sinisten vieressä on kyllä kukalla myös valkoisia ukonkelloja. Eilinen sade sai aikaan melkoista taipumista maahan päin, mutta jäi sinne väliin vielä sirpinmentävä kolo.
Jokseenkin lämmin alkukesä sai seurakseen kesäkuussa pari sadepäivää, toisen niistä tällä viikolla, joten maat ovat olleet kasvien mielestä jokseenkin ihanteellisessa jamassa. Siitä vaan kortta ja lehvästöä pukkaamaan ja kukkia avaamaan! Sehän merkitsee, että kaikki ne kohdat, joihin ei ole kohdistunut leikkurin hyväilyjä tai kitkemistä, ovat metrisen heinän vallassa, ja sen siivoaminen ei enää leikkuripelillä luonnistu.

Ennen juhannusta ehdin mm. tämän ylämäen kohteen:
Elsa-salille päin on hansaruusuaidanne, joka pantiin keväällä työkohteeksi, että kuollut kasvimassa lähti. Nyt sen perkaaminen kävikin sirpillä helposti.
Sillä selvittiin myös naapuritonttien kuivatusojan rehevöittämistä tienvarsista, mutta kotkansiivet saivat jäädä komeutensa takia.
Elsa-kuusen alla ollut vanha kukkapenkki on jo aikaa sitten muuttunut rikkaruohostoksi, eikä se nyt niin taajakaan ole, kun kuusi kuivattaa.
Kaivoin sirpin jo viikkoja sitten esille, mutta ilmat ovat olleet heti aamusta jo melko lämpimiä, niin ettei työ suju hyvin kuin vain tovin. Jotakin silläkin saa tietysti aikaan, vaikkei ollenkaan riittävästi. Kukkapenkkien läheiset alueet kulkuväylät ja niiden pientaret sekä ylämäen "salit" olivat juhannukseen mennessä jonkinmoisessa kunnossa.

Tällä viikolla olikin mukavia hetkiä tiedossa, kun lähes +30 C yltäneet helteet alenivat lähes 10 astetta. Ulla ja Jari olivat heittäneet vierailunsa virkisteeksi puutarhalla raivausalkua viikatteen ja leikkurin kanssa juhannuspäivän illansuussa, mutta kuumahan silloin vielä oli.

Ensi kohde oli selvitellä mattotelineen ympärykset, että uusia matonpesuja kannattaisi suunnitella. Siirtelemäni koivupöllit vielä odottavat pilkkojaansa, mutta hyvinhän tuosta selvisi. Vain hieman nokkoset kurittivat, ja jostain tempaisi kimalainen piikkinsä esille, kun leikkasin liian alhaalta...
Tänään olikin lopulta ihan herkkupäivä, aamulla oli vain +11 C, ja reipas tuuli karkotti mäkäräisiä ja hyttysiä! Suorin jo seitsemän maissa tuota kompostien ja sakokaivon tienoota raivaamaan talon alapuolella. Aikaa hupsahti melkein kolme ja puoli tuntia, ennenkuin tämä aiottu kaikista kohteista oli selvitetty.

Perkasin ja raivasin tammelle asti, tässä on myös riesana elämänlankaa eli karhunköynnöstä, joka on kietoutunut noihin saniaispuskiin.
Täyttömaan rinteeseen istutetut vuorenkilvet ovat vähin erin hiipuneet pois liian rehevien vuohenputkien takia.
Kaivon viereenkin kertyi paksu matto kaikenlaista tuliaista. Tässä alueessa oli ennen kriikunamaa, ja olen nyt vakaasti päättänyt, että se ei jatku, vesojen metsästystä varmaan seuraavat kymmenen vuotta..

Siinä nyt makaa kedolla nahistumassa ja kevenemässä paksu luoko nokkosta, vuohenputkea ja koiranheinää tammelle asti, ja olikin jo aika, sillä keväällä poistetut näkyvät kriikunan ja tuomen vesat olivat taas kehittäneet kohdalleen melkoisia saunavihtoja kantovesojen muodossa. Kyllähän ne sirpillä helposti katkesivat. Paikoin piti oikein kitkeäkin, kun alueessa oli puolet kukkamaata.

Vieressä on vanhin raparperin istutusalue, sen olin saanut kuitatuksi jo eilen.
Kaikkea ei auta huitoa sirpillä, esimerkiksi melkein kaikki varjoliljat aioin säästää, ja onnistumis% oli ehkä 80.
Autotallin seinustan köynnökset saivat tukanleikkuut keskiviikkona.
Jos kuivia ilmoja jatkuu, kuten ennuste lupaa, pitää yrittää saada joka toinen päivä hiean lisää tätä viidakkoa. Aamulla ei tarvitse aurinkoöljyjä, kun paiste ei osu alapuutarhalle kuin puoli yhdeksän maissa.  Pari tuntia kerrallaan olisi ihanne, ettei väsy liiaksi.

Ostin varastoon jo akkutrimmerinkin, joka on jokseenkin kevyt, mutta sehän on hyttysen puhallus sirpin tulokseen verraten. Sillä tehdessä toki voi seistä suorana, mutta minä lyhytjalkainen vielä taivun hyvin sirpittelemäänkin. Ruohonleikkuri menee huoltoon maanantaina, että terä tulee syömäkuntoon.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Suvisia tohinoita tarjolla...

Toukokuun viimeisellä viikolla oli jo aihetta panna rännivesien keruusaavit töihin. Tellalle siitä tulikin suurta huvia, kun isosta kupista löytyi aina vettä...
Toukokuun puolella päästiin ihan kunnon kesään, vaikka se koville oli ottanut kevään vähäsateisuuden ja korkeapaineen takia, alkukuusta satoi vielä lumiräntääkin.  Nyt tuollainen on jo unhoon jäänyttä elämää, kun ruohovartiset kasvavat kohisten ja maisemat ovat muuttuneet vehmaaseen vihreään. Ruohonleikkurit ja trimmerit laulavat synkkiä säveliä nurmikoille, joissa korsi mataloituu nopsaan.

Vuohenputken kitkentä huipentuu siihen, kun sen kukkavarret alkavat kohota, silloin on jo kiire! Se aika on nyt juuri käsillä. Vuohenputkesta voisi kyllä tehdä kasvispiirakkaa, joka on nykypäivän "must",  mutta meillä sitä kasvia on tuhansia kertoja enemmän kuin oma ja naapurien yhteenlaskettu tarve olisivat minkäänlaisen nälkävuoden aikana.

Kotilot tykkäävät oikein erityisesti vuorenkilven tarjoamasta makuelämyksestä. Lehdet reikiintyvät.
Niinpä ennen näkemättömät määrät lehtokotiloita menevät ja mussuttavat siellä, mihin suinkin jää tilaa piiloutua. Ja kyllä sellaista vielä riittää! Kotiloiden kanssa pitää ruveta tosissaan lisääntymisen hillintään. Nykyisin paras neuvo on pitää ruohikot niin matalana, että linnut helposti löytävät niistä ruokailukohteita.

Ison koivun runko jäi odottamaan palasina halkomista, sen koko on liian järeä kirveelle ja kiilalle. Tarvitaan konevoimaa.
Toukokuun puuhia sävytti viime loppuvuoden puunkaato ja siitä seurannut sivuaskartelu, oksien ja jälkien korjaaminen. Ennen vanhaan se olisi ollut kukkamaiden huoltoa ja maanmuokkausta kylvöjä varten. Kitkemiseen ehdin vain niukasti, kylvöhommia ei ole edes ajateltu moneen vuoteen, kun muokkausta ei nykyisin niin helpolla saa järjestetyksi kuin joskus entisinä hyvinä aikoina. Talikkopelillä tehtävä työ on minulta jo loppunut, olihan se mukavaa elämää silloin, kun sitä jaksoi.

Toukokuun pihatyöt vapun jälkeen: autotallista nostetut pihakalut saivat uuden öljypinnan ja tukiristikoiden maalin kunto alkoi arveluttaa. Pöydälle piti hankkia kuitenkin uusi liina, kun se on tehty niin isoilla raoilla. 

Työ alkoi kaivokoppien kohdalta poistamalla jäkäläpinta ja karhentamalla sitten muutenkin vanhaa maalia, että paremmin tarttuu.
Lavat ja ristikot maalaus"verstaalla".
Kerkisin sentään antaa myöten vanhalle kevätharrastukselleni, pienelle maalauspyräykselle. Sudin kahden vanhan kaivon koristeena olevat kopit jälleen uuteen tiilenpunaiseen maaliin ja loppumaalilla pation takalaitaan kesäksi upotettavat kasvien tukiristikot. Aloin myös kuormalavojen maalausta harmaaksi, kahta ehdin, mutta sitten alkoi sateisempi kausi, joten enempi maalaus lykkäytyi. Loput lavat jäivät talven jäljiltä autotallin pinoon.

Kuva eiliseltä 10 06 2019 kertoo, että päivänliljat jo availevat nuppujaan ja ruohonleikkuun toinen kierros on alettu yläpihan puolella.
Nyt lavat olisivat niin kuivat, että kompostori voisi saada uuden alustan. Kunhan jaksaisi, mutta se on viileämmän sään puuhia, kun entinen sisusmassa pitää poistaa, että kompostorin saisi liikkumaan uuden lavan päälle. Ovat siis toistaiseksi manjana- osastossa. Kahvinporo on se pääasiallisin biojäte meillä, ne voi lykätä erillisen keruun jälkeen suoraankin hapanta alustaa vaativille kasveille.

Vuorikaunokkeja on nyt runsaasti tontilla, se on tosi helppo koriste, kun kukinnan jälkeen voi leikata alas, ja loppukesällä pukkaa uudet kukat. Rodot kestävät asettua paljon kauemmin paikoilleen, vain nämä rinteen taitteeseen ja suojaan istutetut kaksi ovat löytäneet tarpeeksi kosteat olot.
Kasvien kukinnan juhlat ovat alkaneet, luonnonkasveista koiranputket ja metsäkurjenpolvet antavat nyt perusilmeen, joka täydentyy jokapaikan lupiineilla. Pihamaillani ollaan paraikaa vuorikaunokkien valtakunnassa. Kellokukkien ajat ovat vielä kaukana, ehkä kuitenkin jo juhannuksesta alkavat. Omalta tontilta löytyy näin kesäkahvilan ja musiikkijuhlien tarpeisiin kukkavaasin täytettä helposti, joka on itselleni tietysti mieluisaa puuhaa. Amppeleihin ja patioruukkuihin on vaihdettu myös kesäisempää kansaa.

Hankin toukokuussa pari uutta ulkotuolia etupihalle, mutta sopivaa pikkupöytää ei ole vielä löytynyt.

Mattoja kuivataan myös patiolla, koska aamupäivän aurinko osuu koko voimallaan. Kartanopioni edustalla ei tykkää sateista, terälehdet irtoavat pian.
Tänään aloitin matonpesun Radansuun mattojen pesupaikassa, jossa näyttää tehdyn perusparannuksia veden esteettömän saamisen eteen. Vesikin oli kuin linnunmaitoa, niin lämmintä, vaikka alkaessani kello oli vasta seitsemän.

Keskikesän juhlan juhannuksen aika on noin puolentoista viikon päästä, se on 22 06 tänä vuonna. Kesäpäivänseisaus osuu juhannusaatoksi. Suomi on pitkä maa, pohjoisessa voi olla viileämpääkin, kuten nyt juuri, siellä satoi eilen lunta, ja paikoin on yöpakkasia keski-Suomea myöten. Etelään ennustetaan taas helteisiä viikonlopun päiviä.


Tella on matkustanut viettämään kesää Lohjalle. Kuumaahan koiralla kyllä on ulkona, joten Lohjan kodin alakerta on ihannepaikka, kuten meilläkin pohjakerros. Olemme ennusteiden mukaan saamassa jo toisen aika lämpimän kesän viimevuotisen jatkoksi. Yli +30 C asteen päiviä on jo eletty viime viikolla. Se tietää joillekin kasveille hyvää siemensatoa.