Suvisia tohinoita tarjolla...

Toukokuun viimeisellä viikolla oli jo aihetta panna rännivesien keruusaavit töihin. Tellalle siitä tulikin suurta huvia, kun isosta kupista löytyi aina vettä...

Toukokuun puolella päästiin ihan kunnon kesään, vaikka se koville oli ottanut kevään vähäsateisuuden ja korkeapaineen takia, alkukuusta satoi vielä lumiräntääkin.  Nyt tuollainen on jo unhoon jäänyttä elämää, kun ruohovartiset kasvavat kohisten ja maisemat ovat muuttuneet vehmaaseen vihreään. Ruohonleikkurit ja trimmerit laulavat synkkiä säveliä nurmikoille, joissa korsi mataloituu nopsaan.

Vuohenputken kitkentä huipentuu siihen, kun sen kukkavarret alkavat kohota, silloin on jo kiire! Se aika on nyt juuri käsillä. Vuohenputkesta voisi kyllä tehdä kasvispiirakkaa, joka on nykypäivän "must",  mutta meillä sitä kasvia on tuhansia kertoja enemmän kuin oma ja naapurien yhteenlaskettu tarve olisivat minkäänlaisen nälkävuoden aikana.

Kotilot tykkäävät oikein erityisesti vuorenkilven tarjoamasta makuelämyksestä. Lehdet reikiintyvät.

Niinpä ennen näkemättömät määrät lehtokotiloita menevät ja mussuttavat siellä, mihin suinkin jää tilaa piiloutua. Ja kyllä sellaista vielä riittää! Kotiloiden kanssa pitää ruveta tosissaan lisääntymisen hillintään. Nykyisin paras neuvo on pitää ruohikot niin matalana, että linnut helposti löytävät niistä ruokailukohteita.

Ison koivun runko jäi odottamaan palasina halkomista, sen koko on liian järeä kirveelle ja kiilalle. Tarvitaan konevoimaa.

Toukokuun puuhia sävytti viime loppuvuoden puunkaato ja siitä seurannut sivuaskartelu, oksien ja jälkien korjaaminen. Ennen vanhaan se olisi ollut kukkamaiden huoltoa ja maanmuokkausta kylvöjä varten. Kitkemiseen ehdin vain niukasti, kylvöhommia ei ole edes ajateltu moneen vuoteen, kun muokkausta ei nykyisin niin helpolla saa järjestetyksi kuin joskus entisinä hyvinä aikoina. Talikkopelillä tehtävä työ on minulta jo loppunut, olihan se mukavaa elämää silloin, kun sitä jaksoi.

Toukokuun pihatyöt vapun jälkeen: autotallista nostetut pihakalut saivat uuden öljypinnan ja tukiristikoiden maalin kunto alkoi arveluttaa. Pöydälle piti hankkia kuitenkin uusi liina, kun se on tehty niin isoilla raoilla. 

Työ alkoi kaivokoppien kohdalta poistamalla jäkäläpinta ja karhentamalla sitten muutenkin vanhaa maalia, että paremmin tarttuu.

Lavat ja ristikot maalaus"verstaalla".

Kerkisin sentään antaa myöten vanhalle kevätharrastukselleni, pienelle maalauspyräykselle. Sudin kahden vanhan kaivon koristeena olevat kopit jälleen uuteen tiilenpunaiseen maaliin ja loppumaalilla pation takalaitaan kesäksi upotettavat kasvien tukiristikot. Aloin myös kuormalavojen maalausta harmaaksi, kahta ehdin, mutta sitten alkoi sateisempi kausi, joten enempi maalaus lykkäytyi. Loput lavat jäivät talven jäljiltä autotallin pinoon.

Kuva eiliseltä 10 06 2019 kertoo, että päivänliljat jo availevat nuppujaan ja ruohonleikkuun toinen kierros on alettu yläpihan puolella.

Nyt lavat olisivat niin kuivat, että kompostori voisi saada uuden alustan. Kunhan jaksaisi, mutta se on viileämmän sään puuhia, kun entinen sisusmassa pitää poistaa, että kompostorin saisi liikkumaan uuden lavan päälle. Ovat siis toistaiseksi manjana- osastossa. Kahvinporo on se pääasiallisin biojäte meillä, ne voi lykätä erillisen keruun jälkeen suoraankin hapanta alustaa vaativille kasveille.

Vuorikaunokkeja on nyt runsaasti tontilla, se on tosi helppo koriste, kun kukinnan jälkeen voi leikata alas, ja loppukesällä pukkaa uudet kukat. Rodot kestävät asettua paljon kauemmin paikoilleen, vain nämä rinteen taitteeseen ja suojaan istutetut kaksi ovat löytäneet tarpeeksi kosteat olot.

Kasvien kukinnan juhlat ovat alkaneet, luonnonkasveista koiranputket ja metsäkurjenpolvet antavat nyt perusilmeen, joka täydentyy jokapaikan lupiineilla. Pihamaillani ollaan paraikaa vuorikaunokkien valtakunnassa. Kellokukkien ajat ovat vielä kaukana, ehkä kuitenkin jo juhannuksesta alkavat. Omalta tontilta löytyy näin kesäkahvilan ja musiikkijuhlien tarpeisiin kukkavaasin täytettä helposti, joka on itselleni tietysti mieluisaa puuhaa. Amppeleihin ja patioruukkuihin on vaihdettu myös kesäisempää kansaa.

Hankin toukokuussa pari uutta ulkotuolia etupihalle, mutta sopivaa pikkupöytää ei ole vielä löytynyt.

Mattoja kuivataan myös patiolla, koska aamupäivän aurinko osuu koko voimallaan. Kartanopioni edustalla ei tykkää sateista, terälehdet irtoavat pian.

Tänään aloitin matonpesun Radansuun mattojen pesupaikassa, jossa näyttää tehdyn perusparannuksia veden esteettömän saamisen eteen. Vesikin oli kuin linnunmaitoa, niin lämmintä, vaikka alkaessani kello oli vasta seitsemän.

Keskikesän juhlan juhannuksen aika on noin puolentoista viikon päästä, se on 22 06 tänä vuonna. Kesäpäivänseisaus osuu juhannusaatoksi. Suomi on pitkä maa, pohjoisessa voi olla viileämpääkin, kuten nyt juuri, siellä satoi eilen lunta, ja paikoin on yöpakkasia keski-Suomea myöten. Etelään ennustetaan taas helteisiä viikonlopun päiviä.

Tella on matkustanut viettämään kesää Lohjalle. Kuumaahan koiralla kyllä on ulkona, joten Lohjan kodin alakerta on ihannepaikka, kuten meilläkin pohjakerros. Olemme ennusteiden mukaan saamassa jo toisen aika lämpimän kesän viimevuotisen jatkoksi. Yli +30 C asteen päiviä on jo eletty viime viikolla. Se tietää joillekin kasveille hyvää siemensatoa.