sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pyykkipäivä

Ilmat ovat jatkuneet keskimääräistä lauhempina, sateitakaan ei ole ollut samalla tapaa kuin lokakuussa, vaikka kosteita ja pilvisiä päiviä riittääkin. Ei ole vielä tarvinnut nastakenkiä, vaihdoin Kuoma-saappaatkin takaisin crokseihin, kun tie ei ole ihan lätäkköinä. Puutarhan pohjan sammal kasvaa, kuten otsikkokuvan nallesta voi nähdä. Se on nököttänyt omenapuun kannolla jo monta vuotta ja siinä pulskistunut, jopa ruohokin kasvaa kainaloista. Sammal on verhonnut kannon kokonaan.
Pääosa vanhoista kukkavarsista on jo listitty, kun olen päässyt pariin otteeseen tällä viikolla hieman töihin.
Mitähän lie kylän tikoilla mielessä? Kaksi käpytikkaa piti rummutusharjoituksia aamulla isoissa hautausmaan puissa. Oliko pantu lapset harjoittelemaan, että keväällä osaisivat, vai onko tämä pikku pakkasen jälkeen tullut lämpimämpi kausi tikkojen mielestä jo merkki keväästä? Nähtiin tänä aamuna myös isompi eli harmaapäätikka, joka koputteli Kappelinmäen metsikössä. Niitähän on kylällä, ja ovat mielestään pikkulintuja, kun käyvät talipötkylää verottamassa naapurin ruokintapaikassa.
Alakuvassa on vapaana tallustava 1990-luvulla kuolleen Tapsan, entisen haudankaivajan koira Siru,  ei se viitsi mennä metsään asti, kunhan tässä lähitalojen nurkissa pyörii. Tella taas ei voi käsittää, että toinen koira on jatkuvasti sen talon nurkissa, joka on hänen. Haukkukerroista voi päätellä, koska Siru on menossa tai tulossa. Siru on vanhus, ehkä jo parikymmentä vuotta, eikä se opi uusille tavoille, vaan käy joka aamu hautausmaan nurkat kiertämässä.
Sunnuntai on varsin sopiva pyykkäykseen, sillä kellon ympäri pyörii ns. halpasähkömittari. Talvikaudella arkisin se mittaa yön kulutettua energiaa. Sunnuntaiaamun pyykit siis peseytyvät ja kuivuvat edullisesti. Ei silti, että pyykkiä niin tuhottomasti olisi, mutta viileän ja märän kelin aikana kaikkea kertyy enemmän. Varsinkin pesua kaipaavia villasukkia! Kun on ilmalämpöpumppu, niin sen lähistöltä löytyy hyvä kuivatustelineen paikka, ja pyykki on kaappikuivaa usein jo illalla.
Jostain hyvin kaukaisesta ajasta peräisin on minulle itsestäänselvyys, että sunnuntaisin pitää olla siisteintä, ja siksi myös tärkeimpien oleskelutilojen kohentelu menee siinä ohessa  pesukoneen antaessa tehokkaan tuntuisia taustaääniä. Piankos sitä suihke-Tolulla kuittaa likaisimmat kaapinsyrjät ja koirankupin viereisen lattian, siihen ei kulu kuin vartti. Sen jälkeen voikin syventyä varsinaisen sunnuntain viettoon. Tässä kirkon vieressä se merkitsee, ettei siivousaskareita tms. tehdä kuin ennen kymmentä. Varhaislapsuudessani oli tapana, että sunnuntaisin puettiin myös ns. pyhävaatteet päälle.
Tellakin järjesti itselleen pyykkipäivän juuri tänään löydettyään aamulenkillä jonkun epämääräisesti haisevan kieriskelykohdan. Toiveikkaasti kuvittelin, että lahoa sientä, mutta totuus taisi olla proosallisempi. Oltiin aamuhämärän aikaan metsässä, ja koira oli tietyllä lailla varpaillaan koko ajan ja katseli ympärilleen. Mikä lie ollut haju tai muu merkki, vaikka itse en mitään havainnut. Siksipä se kai arveli, että paras naamioitua sukeltamalla kaameimpaan metsästä löytyvään vaihtoehtoon.
Onneksi olin illalla vielä pitänyt tulta kiukaan alla kun olin iltasuihkussa. Voitiinkin oitis suunnistaa pesutilaan, jossa kutsuvan hajuinen sampoopullo odotti käyttöä. Madame ymmärsi, ettei kotona voi olla, jos ei tähän suostu, joten muitta mutkitta pesu sujuikin. Pyyhkeetkin pääsivät sitten vuorostaan koneeseen, kun oli kerran muutakin pyykättävää. Nyt koira käy toistuvasti kysymässä, etkö vielä vähän kuivattaisi tuosta ja tuosta, kun tuntuu viileältä.
Viikolla on maantienvarren pyykitys tai muu merkintä mittaamista varten ollut käynnissä, ja sitä edelsi helakan oranssinpunaisen spray-pullon kanssa häärijät, jotka merkitsivät paitsi ajotien reunaa myös ns. tien suoja-alueen ulottuvuutta meidänkin tiellemme. Vaakittajakin nähtiin töissään. Tiistaina 6. marraskuuta oli tietoimituksen loppukokous, ja ilmeisesti päästiin heti jatkamaan näillä käytännön hommilla. Pientareitakin on niistetty 10-20 cm matalammiksi ja siirretty kertynyttä hiekoitushiekkaa kauemmaksi sivumaastoon. Nyt on paikoin helpompi kävellä ajoradan sivulla.


torstai 8. marraskuuta 2012

Isäinpäivä ja muita tuulia

Sukuun saatiin viime sunnuntai-iltana, 04. 11. 2012 poikavauva, odotusajan nimeltään Uffe, joka saapui tyttärentyttären perheeseen. Poika viipyi yli aikansa lähes kaksi viikkoa, mutta sitten olivat sormivoimat niin kasvaneet, että sai sikiöpussinsa aukeamaan, ja siitä maailmaantulo sitten käynnistyikin. Koko oli kuin miehelle ainakin, 3,6 kg ja 53 cm. Nyt vauva viettää jo kotielämää totutellen koira- ja kissamaailman ominaisuuksiin siinä samalla, kun näkee viimein naamat äidiltään ja isältään, joita oli kuunnellut jo jonkin aikaa siellä eriöelämässään. Vanhemmat ja muu kotiväki saavat nauttia vauvan ihanasta tuoksusta, jota erittyy päästä, otsapuolelta, jolla hän merkkaa reviiriään äidin ja isän kainalossa.

Mikäs sen hienompaa, kuin että heti alkajaisiksi päästään siinä kodissa viettämään isäinpäivää, joka on tulevana sunnuntaina! Kakuista ja muista lahjoista nyt viis, kunhan vain hieman sormea rutistaisi. Hymyäkään ei vielä tarvitse irrota, sen aika tulee vielä. Onnea koko perheelle! Pari muuta sukujen isää on ennestään olemassa, molemmat vaareja lapselle, joten miesten rivit vahvistuivat kummassakin suvussa. Isovaareja ei taida enää löytyä, heitä muistetaan kynttilöin.
Ilmat ovat olleet marraskuiset, välillä pikku pakkasta ja taas vesi- tai räntäsadetta. Nyt ollaan sen kylmemmän kohdalla, ja eilen sataneet märät lumet ovat kohmeisina nurmikolla. On kuljettava tarkasti, koska aina jossain voi olla liukas kohta! Tiistaina pääsin kunnan asukkaana nauttimaan kahdesta ikäihmisten ilmaisesta hyvinvointiprojektista, sain nimittäin flunssarokotuksen ja kunnalta lahjana kenkiin kärki- ja kantapiikein tehdyt varusteet. Entisiäkin omia kyllä on, mutta ovat kaikki kantapääpiikkejä. Nämä uudet ovat senverran tiukat, että tulee käytetyksi vain oikeissa talvikengissä, Kuoma-saappaisiin ne eivät mahdu, saapas kun on korkea.
Tiistai oli oikein osallistumisen päivä, sillä yllä mainittujen hankkeiden ohella oli markkinapäivä. Siitä ei tosin ollut paljon iloa, kun satoi vettä ja räntää niin tarmokkaasti, että useimmat kauppiaat olivat jääneet muualle sateensuojaan. Mutta aamupäivällä oli tietoimituksen loppukokous kunnantalolla. Sinne en kuitenkaan ehtinyt, kun oli siihen aikaan jo aiemmin sovittu hammaslääkärin reisu. Toisaalta ei ollut tarvettakaan mennä kokoukseen, kun edelliskerralla jo kuulin, että asiain tila tien suhteen jatkuu samanlaisena tältä kohdin. Korvasin "tapaamistarpeita" käymällä Iitin käsityöläisten Taidegallerian avajaisissa vanhalla meijerillä, jossa onkin hulppeasti tilaa! Pahalahden Marjan verstaalla siinä seinän takana piti käydä myös plaraamassa sohvanpäällyskankaiden valikoimia.
Saaliprojektit ovat edenneet niin, että enää yhden loimi on jäljellä tukilla. Tänään sain pois siis neljännen ja alkuviikosta valmistui kolmas, jonka kuva tuossa yllä. Sekin taitaa mennä syksyisten puiden sarjaan? Ehkä loimi tullee lopetettua ensi viikon alkuun mennessä, jos nyt en kovin innostu maatöistä viikonloppuna. Alakuvassa on tänään valmistunut, se on vaaleampi, kun jätin mustat vaakaraidat pois kokonaan ja punaisen osuus on pienempi.
Välillä käydään Tellan kanssa metsäreisujen ohella myös lähilenkkejä, ja kirkkomaan aita, kuva tuossa alla, on aina kiinnostuksen kohde. Toivottavasti sortuneesta kohdalta ei irtoa enempää kiviä. Ehkäpä kivien raoissa asuu talvehtivia otuksia, kun sitä aina pitää kuunnella? Tosin vielä enemmän kiehtoo tässä oveni lähistöllä oleva uusi valkoinen portti, sen raoista pitää käydä joka ainoa kerta kurkistamassa, kun mennään ohi.
Nyt täytyy pitää lompsan narut tiukasti kiinni, sillä puhaltaa korjauksia vaativa laskujen tuuli, melkein viikon takaisen amerikkalaisen Sandy-myrskyn luokkaa! Jouduin hankkimaan tyhjentyneen ja rikkoutuneen etupyörän tilalle uuden, ja huollossa käydessä kuulin, että autossa "ilokseni" jatkuvasti palava ABS-jarrujen varoitusvalo tietää vielä suurempaa rahanmenoa, sillä siellä oli ollut jonkinasteinen oikosulku, ja koko johtonippu oli sulahtanut kasaan. Jarrupalatkin tulevat lähiaikoina kohteeksi, sekä jakohihna, auton iän eikä niinkään kilometrien takia.

Lisäksi olen hankkinut taloon turvajärjestelmän, joka päivystää halutessani talon ovien ym. liikennettä ja tarkkailee erikoisten palovaroitinten avulla myös talon turvallisuutta. Kuin sattumalta huomasin lisäksi tänään lopettaessani lämmitystä alakerrassa, että leivinuunin luukku aikoo irrota. Soittelin superkorjaajalleni, ja se ongelma hoidetaan nyt ensin, aivan lähiaikoina.
Kuvat ovat kaikki tältä päivältä. Ulkona paistoi jopa aurinko!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Pyhäinpäivän viettoa

On jälleen loppuvuoden kynttiläpäivä, kun eletään pyhäinpäivää. Autoliikenne oli tuonut eilisiltaan mennessä runsaasti kynttilänsytyttäjiä tälle kirkkomaalle, kun iltahämärissä kävin laittamassa omat muistelukynttilät sekä pihaan että vanhempien haudalle. Liikenne jatkui vilkkaana myös tänä aamuna. Kun oltiin Tellan kanssa aamulenkillä kahdeksan jälkeen, saimme odotella yhtä mittaa tiepuolessa ohi menevien mahdollista kääntymistä ylähautausmaalle. Kirkonmenojen alkaessa myös nämä lähimmät pysäköintialueet ovat täyttyneet.
Vettä satoi yöstä alkaen, tämä oli toinen sade loppuviikolle. Viikko sitten oli vallinnut pakkas- ja lumisadekausi, se päättyi  pari päivää sitten, ja eilen aamulla oli jo lähes kaikki tullut lumi sulanut vedeksi. Kun maa ehti hieman jäätyä aiemmin, jää  isoja lätäkköjä, kun sulavesi ei painu syvemmälle.
Onneksi tiet ovat kokonaan sulaneet, niin ettei tarvitse pelätä liukastelua alamäessä kulkiessa. Yläkuvasta näkyy myös pieni uusi yksityiskohta naapurin tontilta. Heille tuli viikko sitten oikein sievä roskiskatos portinpieleen. Tottakai piti hommata omaan eteiseen odottamaan hiekoitusmurskesäkki, mutta se on vielä avaamatta.
Ulkotöitä olen saanut aikaiseksi niukalti, vain kesäkukkaruukut on viety porraspielestä kompostoitumaan. Kukkavarsia on aika paljon vielä listimättä, etupihassakin. Jos olisi kuivempaa päivää tulossa, voisi sitäkin tehdä.
Siksi aika kuluu nyt yläkertapuuhailussa ja ompeleita näprätessä. Löysin varastoja myllätessä yhden melkein valmiin fleecetakin ja toisenkin jo hieman kaavaillun, joten niitä on edistetty pikkuhiljaa. Punaiseen löytyi Paateron kaupasta oikein kaunista koristenauhaa, ja kerhotuttavat sanoivat, että työ muistuttaa nyt lappalaista nuttua. Nauhat on nyt sommiteltu kiinni nuppineuloin, kohta saa sitten ommella.
Violetti fleece-takki saa dalmatialaiskaulusta, ehkä muutakin koristetta vielä, sillä se on vasta yhden työkerran kokenut tekele. Kankaista jää ylijäämäpaloja, ja eräs tuleva projektini on suunniteltu fleecetilkkujen varaan, joten ainakin työt pitää leikata ja panna alkuun niin, että näkee, mikä on ylijäämää.

Viimeisestä saaliloimesta on syntynyt tähän mennessä kaksi. Ylempi kuva eli ensimmäinen Hiillos-nimellä kulkevasta loimesta valmistui sunnuntaina, se näyttääkin jotenkin hiillokselta, mutta tämä seuraava, eilen valmistunut menee kyllä enemmän sinne ruskasyksyn lehtipuihin, ehkä ajattelin siinä tehdessä sisareni Facebookissa olleita kuvia Smoky Mountains- alueelta, jossa he vierailivat äskettäin.
Matka sattui yhtaikaa ennätyksellisen Sandy-myrskyn kanssa, ja heidän kotipuolensa oli siellä myös kohteena, mutta emme ole vielä kuulleet myrskyuutisia sieltä. New-Yorkin alueella on tosi suuria vaikeuksia, kun alue ei ole palannut vielä normaaliin elämään. Sähköjen katketessa sisareni kotona käynnistyy oma generaattori, joten talo on turvassa siltä osin. Toivottavasti tontin mukava sijainti alempana rinteellä estää pahimmat tuulituhot. Vesiuoman täyttymiseen siellä notkon pohjalla täytyy tietysti varautua, mutta siinä on varaa 10 m:n pinnannousuun, ennenkuin ollaan tontin alarajalla.