Pyhäinpäivän viettoa

On jälleen loppuvuoden kynttiläpäivä, kun eletään pyhäinpäivää. Autoliikenne oli tuonut eilisiltaan mennessä runsaasti kynttilänsytyttäjiä tälle kirkkomaalle, kun iltahämärissä kävin laittamassa omat muistelukynttilät sekä pihaan että vanhempien haudalle. Liikenne jatkui vilkkaana myös tänä aamuna. Kun oltiin Tellan kanssa aamulenkillä kahdeksan jälkeen, saimme odotella yhtä mittaa tiepuolessa ohi menevien mahdollista kääntymistä ylähautausmaalle. Kirkonmenojen alkaessa myös nämä lähimmät pysäköintialueet ovat täyttyneet.

Vettä satoi yöstä alkaen, tämä oli toinen sade loppuviikolle. Viikko sitten oli vallinnut pakkas- ja lumisadekausi, se päättyi  pari päivää sitten, ja eilen aamulla oli jo lähes kaikki tullut lumi sulanut vedeksi. Kun maa ehti hieman jäätyä aiemmin, jää  isoja lätäkköjä, kun sulavesi ei painu syvemmälle.
Onneksi tiet ovat kokonaan sulaneet, niin ettei tarvitse pelätä liukastelua alamäessä kulkiessa. Yläkuvasta näkyy myös pieni uusi yksityiskohta naapurin tontilta. Heille tuli viikko sitten oikein sievä roskiskatos portinpieleen. Tottakai piti hommata omaan eteiseen odottamaan hiekoitusmurskesäkki, mutta se on vielä avaamatta.

Ulkotöitä olen saanut aikaiseksi niukalti, vain kesäkukkaruukut on viety porraspielestä kompostoitumaan. Kukkavarsia on aika paljon vielä listimättä, etupihassakin. Jos olisi kuivempaa päivää tulossa, voisi sitäkin tehdä.
Siksi aika kuluu nyt yläkertapuuhailussa ja ompeleita näprätessä. Löysin varastoja myllätessä yhden melkein valmiin fleecetakin ja toisenkin jo hieman kaavaillun, joten niitä on edistetty pikkuhiljaa. Punaiseen löytyi Paateron kaupasta oikein kaunista koristenauhaa, ja kerhotuttavat sanoivat, että työ muistuttaa nyt lappalaista nuttua. Nauhat on nyt sommiteltu kiinni nuppineuloin, kohta saa sitten ommella.
Violetti fleece-takki saa dalmatialaiskaulusta, ehkä muutakin koristetta vielä, sillä se on vasta yhden työkerran kokenut tekele. Kankaista jää ylijäämäpaloja, ja eräs tuleva projektini on suunniteltu fleecetilkkujen varaan, joten ainakin työt pitää leikata ja panna alkuun niin, että näkee, mikä on ylijäämää.

Viimeisestä saaliloimesta on syntynyt tähän mennessä kaksi. Ylempi kuva eli ensimmäinen Hiillos-nimellä kulkevasta loimesta valmistui sunnuntaina, se näyttääkin jotenkin hiillokselta, mutta tämä seuraava, eilen valmistunut menee kyllä enemmän sinne ruskasyksyn lehtipuihin, ehkä ajattelin siinä tehdessä sisareni Facebookissa olleita kuvia Smoky Mountains- alueelta, jossa he vierailivat äskettäin.
Matka sattui yhtaikaa ennätyksellisen Sandy-myrskyn kanssa, ja heidän kotipuolensa oli siellä myös kohteena, mutta emme ole vielä kuulleet myrskyuutisia sieltä. New-Yorkin alueella on tosi suuria vaikeuksia, kun alue ei ole palannut vielä normaaliin elämään. Sähköjen katketessa sisareni kotona käynnistyy oma generaattori, joten talo on turvassa siltä osin. Toivottavasti tontin mukava sijainti alempana rinteellä estää pahimmat tuulituhot. Vesiuoman täyttymiseen siellä notkon pohjalla täytyy tietysti varautua, mutta siinä on varaa 10 m:n pinnannousuun, ennenkuin ollaan tontin alarajalla.