Mikäs sen hienompaa, kuin että heti alkajaisiksi päästään siinä kodissa viettämään isäinpäivää, joka on tulevana sunnuntaina! Kakuista ja muista lahjoista nyt viis, kunhan vain hieman sormea rutistaisi. Hymyäkään ei vielä tarvitse irrota, sen aika tulee vielä. Onnea koko perheelle! Pari muuta sukujen isää on ennestään olemassa, molemmat vaareja lapselle, joten miesten rivit vahvistuivat kummassakin suvussa. Isovaareja ei taida enää löytyä, heitä muistetaan kynttilöin.
Ilmat ovat olleet marraskuiset, välillä pikku pakkasta ja taas vesi- tai räntäsadetta. Nyt ollaan sen kylmemmän kohdalla, ja eilen sataneet märät lumet ovat kohmeisina nurmikolla. On kuljettava tarkasti, koska aina jossain voi olla liukas kohta! Tiistaina pääsin kunnan asukkaana nauttimaan kahdesta ikäihmisten ilmaisesta hyvinvointiprojektista, sain nimittäin flunssarokotuksen ja kunnalta lahjana kenkiin kärki- ja kantapiikein tehdyt varusteet. Entisiäkin omia kyllä on, mutta ovat kaikki kantapääpiikkejä. Nämä uudet ovat senverran tiukat, että tulee käytetyksi vain oikeissa talvikengissä, Kuoma-saappaisiin ne eivät mahdu, saapas kun on korkea.
Saaliprojektit ovat edenneet niin, että enää yhden loimi on jäljellä tukilla. Tänään sain pois siis neljännen ja alkuviikosta valmistui kolmas, jonka kuva tuossa yllä. Sekin taitaa mennä syksyisten puiden sarjaan? Ehkä loimi tullee lopetettua ensi viikon alkuun mennessä, jos nyt en kovin innostu maatöistä viikonloppuna. Alakuvassa on tänään valmistunut, se on vaaleampi, kun jätin mustat vaakaraidat pois kokonaan ja punaisen osuus on pienempi.
Välillä käydään Tellan kanssa metsäreisujen ohella myös lähilenkkejä, ja kirkkomaan aita, kuva tuossa alla, on aina kiinnostuksen kohde. Toivottavasti sortuneesta kohdalta ei irtoa enempää kiviä. Ehkäpä kivien raoissa asuu talvehtivia otuksia, kun sitä aina pitää kuunnella? Tosin vielä enemmän kiehtoo tässä oveni lähistöllä oleva uusi valkoinen portti, sen raoista pitää käydä joka ainoa kerta kurkistamassa, kun mennään ohi.
Nyt täytyy pitää lompsan narut tiukasti kiinni, sillä puhaltaa korjauksia vaativa laskujen tuuli, melkein viikon takaisen amerikkalaisen Sandy-myrskyn luokkaa! Jouduin hankkimaan tyhjentyneen ja rikkoutuneen etupyörän tilalle uuden, ja huollossa käydessä kuulin, että autossa "ilokseni" jatkuvasti palava ABS-jarrujen varoitusvalo tietää vielä suurempaa rahanmenoa, sillä siellä oli ollut jonkinasteinen oikosulku, ja koko johtonippu oli sulahtanut kasaan. Jarrupalatkin tulevat lähiaikoina kohteeksi, sekä jakohihna, auton iän eikä niinkään kilometrien takia.
Lisäksi olen hankkinut taloon turvajärjestelmän, joka päivystää halutessani talon ovien ym. liikennettä ja tarkkailee erikoisten palovaroitinten avulla myös talon turvallisuutta. Kuin sattumalta huomasin lisäksi tänään lopettaessani lämmitystä alakerrassa, että leivinuunin luukku aikoo irrota. Soittelin superkorjaajalleni, ja se ongelma hoidetaan nyt ensin, aivan lähiaikoina.
Kuvat ovat kaikki tältä päivältä. Ulkona paistoi jopa aurinko!
Ihanasti kirjoitettu Uffesta, kiitos! Täällä nautiskellaan ihan täysillä pienestä uudesta elämästä, joka oli kaiken odotuksen arvoinen. :)
VastaaPoistaPian sinäkin pääset tapaamaan tämän nappisilmän!
-Emmi
Sitähän tässä odotellaan!
VastaaPoista