maanantai 25. maaliskuuta 2019

Kevättalvella riittää erilaisia aikoja

Vielä on huopakatolla vähän lunta jäljellä. Monena vuonna nuohooja on käynyt jo maaliskuun alussa, silloin katto on ollut paljaana. Soittelinkin tuohon aikaan, että ei vielä kannattaisi tulla, kun silloin oli paksu kerros. Siihen nähden ollaan nyt aika mukavassa jamassa, mutta kyllä tuolla vielä koipi lipeää. Tänään taas sovittiin toimenpiteen lykkäämisestä parilla viikolla.
Tänä vuonna ollaan pääsiäisen suhteen melkein viimeisessä junassa, kun sinne on vielä lähes neljä viikkoa. Kesäaika koittaa sekin myöhässä, vasta maaliskuun viimeisenä ehkä viimeistä kertaa kellonajan siirto tähän suuntaan tehdään.

PS. No tuon kun olin saanut sanotuksi ja julkaistuksi, jo luin uutisista, että EU on päättänyt, että vuonna 2021 siirrytään pysyvään aikaan. Siis ensi vuosi vielä menee tässä harrastuksessa.

Toki päivä on pidennyt jo selvästi yöpuolikasta pidemmäksi, Helsingin horisontin mukaan ollaan 46 minuuttia valopuolen hyväksi.

Piti raahata kattolumien pelossa roskis tallin etupuolelle, ja ihan oikein olikin. Alas tippuneet lohkareet olivat isoja ja painoltaan enemmän irronneita jäävuoria muistuttavia.

On päästy maaliskuun loppupuolelle. Talvi pitää vielä otettaan, yöpakkaset jatkuvat. Kävin juuri viimeisen iltakierroksen Tellan seurana, taivas tähtikirkkaana ja revontulia enteillen. Meillä niitä ei juuri pääse näkemään, kun katuvalot ja kirkkomaan valaistus tuottavat valoa omien lamppujen lisäksi, mutta pohjoisen taivaalla voi arvailla joistain haamuista, että muut revontulia näkevät.

Parkkipaikkaa on murskeella hiekoitettu muutamia kertoja, joten se on parhaiten sulaa, mutta muualta valuu siihen vesiä seuraavaksi yöksi jäätymään. Ennusteissa on, että pakkasyöt kestävät melkein koko tämän viikon, vasta perjantai antaa parempaa toivoa.
Aivan seinänvieri ja rappu ovat lumesta vapaat, mutta paksua jääkakkua saa hiekoittaa ja sulatella vielä kauan.
Meidän piha on mahtavaa jäätikköä, samoin kuin tiemmekin. Sellaisetkin kohdat, jotka kertaalleen ovat sulaneet pohjaan asti, kuten parkkipaikka, ovat jääkuorien alla, jotka ovat jopa irti alustastaan. Kaikki meidän tontin polut ovat jään peittämiä. Autonpyörät ovat jättäneet uransa ajotielle, mutta ne vetäytyvät jääksi yön aikana.

Vielä menee aikaa lumen poistumiseen.
Mongolian vaahteroiden viereen olen lapioinut alkukuussa viimeksi polkua, puun rungoista saa pitää onneksi kiinni, kun tästä menee linnun ruokintapaikalle.

Patiolaattojen kohdalle ei ole lapioitu koko talvena mitään, siinä siis vain sataneita kertymiä. Ensin monta kerrosta lunta, lopuksi viime viikkoina vesi- ja räntäsateita, jotka ovat sitten jäätyneet
Kun odottelen lähiaikoina vieraaksi nuohoojaa, aloin tehdä polkua tikapuille, mutta enpä tiedä, tuleeko tehtyä loppuun. Kämmeneen tuli kahden ponnistelutovin jälkeen iso rakko, joka nyt haittaa. Olin saanut tehtyä vain parisen metriä.... Hanki on niin kovaa, että se on ensin parinkymmenen sentin paksuudelta rikottava palasiksi, jotka sitten lapiolla kippautuvat ulommas. Piti hakea autotallista teräväkärkinen kuokka, jolla sitä rikkomista teen, kun rautalapio tuntui käteen liian painavalta.

Murskekasan päälle pantu pressunhelman pidike on jo näkyvillä. Enää 80 cm:n keko lunta päällä.

Muuttolintuja on alkanut saapua. Yleisin nähtävä on nykyisin mustarastas, joita on pieninä parvina etsimässä jyviä ruokintapaikalla. Pientä livertelyäkin jo vaimeana kuuluu. Toki tiukkana ruokavuorojen jakajana ovat varikset ja naakat. Lisäksi olen nähnyt eilen viherpeipon ja tavallisen peipon tänään. Käytiinkin lisäämässä jyviä, että on mistä nahistella.

Tässä etualan luminietoksessa viettää talvenloppua papulanruusupensas...
Puiden tyvet ovat aika paljaina jo, löytyipä Elsa-kuusen alta yksi rusakolta unohtunut talvion versokin. Kaupoissa ei ole vielä narsisseja, eipä niitä raaskisi pihalle kuitenkaan. Olin kotiapuna joitakin päiviä tyttärellä, nyt ollaan vuorostaan täällä molemmat sekä koiruli.

Kiva laitella erilaisia ruokia, kun on kaveri syömässä. Aamupäivällä toteutettiin pinaattikohokas lounaaksi, iltapalaksi askarreltiin täytettyjä paprikoita. Eilen herkuteltiin naapurin jääkaapista löytyneellä kuhafileellä, joten ihan juhliksihan tässä on päädytty. Eikä se ole ihme, kun tyttären polven korjausta on odotettu jo toistakymmentä vuotta. Nyt on edessä taas toivottavasti mittaamaton aika peruskäppäilyä ulkona eli tervettä liikuntaa.

Tella hoitajana: paimentaa yläkuvassa toipilaan sukatkin saataville ja lämmittää alakuvassa sohvan valmiiksi istua.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Maaliskuu maata näyttää...

Ystävänpäivän saintpauliat ovat vielä voimissaan, en ole kastellut liikaa! Torstaina hain apteekista uudet aurinkorasvat, koska UV-säteilyn välttely on se perusasia ainakin maaliskuusta alkaen. Päivää valaisee ilahduttava tämän viikon uutinen, että tyttären jalkaleikkaus viimein on toteutunut ja eilen on kotiuduttu omaisten hoiviin. Parhaimmat paranemistoivotukset hänelle!
Vuosi on kulunut jo kevättalven puolelle! Postauksen kuvat ovat tältä aamulta. Eilen käännettiin kalenterin maaliskuu-sivu katseltavaksi. Kyllähän tämä iloksi kohta ehkä muuttuu, tuumaillaan.

Raija-siskoni joulutervehdys on päässyt sivulle kolme. Vieressä on samaan aikaan talouteen muuttanut Lohjan Raijan puikoilla tehty patalappu Pöllö, ilmankos on ulkonakin kuultu pöllöjen ääniä enemmän kuin aikoihin...
Tosin pohjoisnavan ilmamassat lähettävät pakkasterveisiä alkukuun ennusteen mukaan melko tiuhaan. Ennustetaan reipasta lumipyryäkin lähitunteina keski-Suomea myöten, meidän kohdalla näyttäisi olevan vain vähät tulossa. Jotain saatiin viime yönäkin, vajaa sentti valkoista murua tummien jäätiköiden pintaan. Aamulla oli pakkasta -7C, nyt enää -4C ja sateen aikana pitäis olla +1C, kohta nähdään.

Autotallin katto on nyt selvästi vähälumisempi kuin talon katto, kun se on mustaa peltiä. Paksu hanki peittää vielä alimmat mäntyjen ja kuusien oksat vangeiksi alleen. Hiekoitushommia on ollut tehtäväksi.
Maaliskuun maan näyttämisestä on saatu jo pikku viitteitä. Kiertelin eilen talojen ympäryspolkuja ja huomasin, että lännen puolen seinustalle oli tullut n. 20 cm leveä sula kaista viimeisten helmikuun viikkojen ja föhn-tuulien voimasta. Etupuolella tietysti laattojen ja lapiointien takia alue on leveämpi. Räystästipusta on kuulunut ääntä jo monen viikon ajan, eilenkin, vaikka ilma oli pakkasella.

Kanjonikäytävien leveys oli myös aurinkopuolelta kasvanut, sielläkin sammalet jo vihersivät. Sinne voi jalkansa osoittaa, jos keskipolulta ei löytynyt jään seasta sopivaa varmuutta. Puiden alustatkin ovat melko vähälumisia, useiden runkojen kohdissa on vajaan puolen metrin lumeton kuppi. Hangen paksuus on katoilla jo alle 20 cm, mutta puutarhalla on vielä enemmän.

Kaivonkoppikin jo näkyy! Kompostoria ei ole enää pariin viikkoon tarvinnut kaivaa esille, kun se on tumma ja alkaa sulattaa myös kehää ympärilleen.
Tikat pärryttävät puhelintolpan päiden suojuspeltejä ja pöllöt huhuilevat aamuyön aikaan, kun ollaan koiran kanssa hankikantolenkeillä omalla tontilla. Maantietä en viitsi lähteä yrittämään, melkein aina on päätyö väistellä autoja, ja nythän ei jalankulkijalle ole piennartilaa vielä yhtään, joten valitaan nämä ikiomat pikkukierrokset talon ympärillä. Ei ole pelkoa vastaantulevista koiristakaan, Tella kun ei tykkää muista, niin saattaisi kiskaista huonolla hetkellä narun pitelijän väärään kohtaan.


Katselin facebook- päivityksistä, että maaliskuu on tällä vuosikymmenellä yleensä alkanut pakkaskaudella. Viime vuonna tähän aikaan meillä oli pesuhuoneprojekti seisoksissa, kun putkimies ei ehtinyt monien pakkasvauriokorjauksien takia asennuksiin. No, ehtivätpä valut ja laatat hyvin kuivua, kun lattialämmitys oli päällä.
Hankin kuukausi sitten Gjestedalin Maija-nimistä ohuehkoa kirjavaa lankaa,, josta tuli mieleen, että nytpä teen porkkanasukkia! Toiset ovat nyt meneillään. Kun oli ennestään tummaa punaliilaa Nalle-lankaa, niin tein myös punajuurisukat. Niitä tehdessä on ollut aikaa pohtia ilmastonmuutoksen antamaa käskyä myös elintapamuutoksiin eli siirtyä yhä enemmän kasvisravinnon varaan. Mikäpä on siirtyessä, kun kaapista löytyy porkkana, peruna ja sipuli, perusaines, jonka varaan saa mahtavan uunijuurespaistoksen! Sitähän meillä on tänään taas suunnitteilla...
Ihan pitkälle syksyyn kuivumista kyllä hajusta päätellen tapahtui. Jos uusi ovi oli joitain aikoja kokonaan kiinni, niin avattaessa haju oli selvästi erilainen kuin eteisenpuolisessa ilmassa. Ilma oli kuitenkin niin vähän vesihöyryä sisältävä, ettei pesuhuoneen tuuletin alkanut pyöriä, se kun sisältää kosteusanturin ja pyörähtää työntämään ilmaa pihalle heti, kun tietty alhainen raja ylittyy. Nyt, kun olen käynyt suihkussa talvikaudella melkein aina tässä uudessa tilassa, olen voinut huomata, ettei siellä kovin montaa minuuttia vettä juoksuteta, kun jo moottori alkaa poistaa kosteaa ilmaa.

Pensasaita pihatien varressa alkaa vähitellen tulla esiin linkolumien alta. Naapurin isojen kuusten alus on jo lähes vapaa, keinun istuimellekin voisi jo mennä, se on kuiva.
Niin siinä on käynyt, että saunan käyttö pesutilana on melkein unohtunut uuden tilan myötä. Pyykkitoiminnotkin vähitellen, koska tämän vuoden puolella en ole yhtäkään koneellista sinne pohjakerrokseen kuskannut. Uusi edullinen pikku Rosenlew (Puolassa tehty, päältä täytettävä) pesee nyt ainakin niin kauan, kun pyykkejä ei viedä ulos narukuivamaan. Täällä asuinkerroksessa kuivatusta hoitaa lämpöpumpun toiminta, se on aina ohi yhdessä yössä.

Hevoskastanjan takaa  maantien länsipuolelta istutusmännikön punaisia kylkiä aamuvalossa kuvanoton aikaan klo 8.30.
Olisi luullut, että oksista tehdyt kalikat jo olisivat jääneet muistojen osastoon polttopuina, mutta vielä niitä on pari laatikollista pohjakerroksessa auttamassa uunien sytyttämisessä. Aloin helmikuun puolivälin tienoilla jo panna lämmityspesiin koivuhalkoakin. Se varasto, jonka tein pohjakerroksen liiteriosastoon, riittää kyllä kevääseen, koska läheskään joka viikko ei ole tarvinnut edes kahta lämmityskertaa.
Nämä sukat on tehty teemalla helmikuun lumi. Sinertävissä kohdin on vuorokerroksina harmaata ja sinikirjavaa Nalle Pelto-lankaa, joka punaisessa osassa on korvattuna punakirjavalla NallePelto-langalla.
Näissä sukissa on mielessä ollut maaliskuun aika. Langat ovat Nallea, tuo punakirjava Nalle Pelto toisena ja raitaiset osat tulevat Nalle Puna-apilalangasta.

Tella on nyt viettänyt aikaa kanssani koko alkavan vuoden. Hyvin on opittu toimimaan yhdessä! Koira tietää aikatauluni ja puuhani, minä taas hänen ruoka-aikansa... Päivät kuluvat toisiamme tarkkaillen ja arvellen. Tella valitsee eteisen lattian makuupaikakseen mieluusti, koska siihen saa mukavasti ilmalämpöpumpun tuulahdukset.

Monta kertaa päivässä sonnustaudutaan pihakierroksille tarkistamaan jäniksen kulkureitit ja lumen kantokyky. Yritän pitää koiran poissa ruusupensaista, kun en ole yhtään varma, onnistuisinko piikin kiskonnassa. Siksi valitsen kuitenkin valjaat, vaikka koira omalla tontilla aika hyvin kulkeekin juuri perässäni.

Lisäksi hän viestii minulle, koska on aika sängyn aamu- ja iltapetaukselle menemällä eteiseen ja luomalla silmäyksen minuun, että huomaan. Tulee ihan mieleen se laulu Suhmuran Santrasta, joka silimäyksen perräänsä loi... Se tarkoittaa aamulla, että nousepas nyt ja laita päiväpeitot paikoilleen, että pääsen lintuja katselemaan sängyltä, tai illalla, että avaa vuode, kohta alkaa yöaika.

Saatiin eilen naapurista laskiaispullia, mutta pakkohan tuliaista oli hieman vajuttaa, kun päiväkahvin aika oli juuri käsillä... Olipa maittavaa! Huomenna olis ohjelmana klo 12 kyläyhdistyksen päivätapahtuma: kohteena on Radansuun uimarannan lähelle talven alkaessa tehty Areena eli luistinrata, jossa on tarkoitus sekä pelata joitain haasteita ja maistella ulkoilmassa kahveja, makkaroita ym. Silloin on pakkaspäivä, lämpimimmillään -5C, mutta tuuli on vähenemässä miedoksi huomiselle tapahtumalle.