Maaliskuu maata näyttää...

Ystävänpäivän saintpauliat ovat vielä voimissaan, en ole kastellut liikaa! Torstaina hain apteekista uudet aurinkorasvat, koska UV-säteilyn välttely on se perusasia ainakin maaliskuusta alkaen. Päivää valaisee ilahduttava tämän viikon uutinen, että tyttären jalkaleikkaus viimein on toteutunut ja eilen on kotiuduttu omaisten hoiviin. Parhaimmat paranemistoivotukset hänelle!

Vuosi on kulunut jo kevättalven puolelle! Postauksen kuvat ovat tältä aamulta. Eilen käännettiin kalenterin maaliskuu-sivu katseltavaksi. Kyllähän tämä iloksi kohta ehkä muuttuu, tuumaillaan.

Raija-siskoni joulutervehdys on päässyt sivulle kolme. Vieressä on samaan aikaan talouteen muuttanut Lohjan Raijan puikoilla tehty patalappu Pöllö, ilmankos on ulkonakin kuultu pöllöjen ääniä enemmän kuin aikoihin...

Tosin pohjoisnavan ilmamassat lähettävät pakkasterveisiä alkukuun ennusteen mukaan melko tiuhaan. Ennustetaan reipasta lumipyryäkin lähitunteina keski-Suomea myöten, meidän kohdalla näyttäisi olevan vain vähät tulossa. Jotain saatiin viime yönäkin, vajaa sentti valkoista murua tummien jäätiköiden pintaan. Aamulla oli pakkasta -7C, nyt enää -4C ja sateen aikana pitäis olla +1C, kohta nähdään.

Autotallin katto on nyt selvästi vähälumisempi kuin talon katto, kun se on mustaa peltiä. Paksu hanki peittää vielä alimmat mäntyjen ja kuusien oksat vangeiksi alleen. Hiekoitushommia on ollut tehtäväksi.

Maaliskuun maan näyttämisestä on saatu jo pikku viitteitä. Kiertelin eilen talojen ympäryspolkuja ja huomasin, että lännen puolen seinustalle oli tullut n. 20 cm leveä sula kaista viimeisten helmikuun viikkojen ja föhn-tuulien voimasta. Etupuolella tietysti laattojen ja lapiointien takia alue on leveämpi. Räystästipusta on kuulunut ääntä jo monen viikon ajan, eilenkin, vaikka ilma oli pakkasella.

Kanjonikäytävien leveys oli myös aurinkopuolelta kasvanut, sielläkin sammalet jo vihersivät. Sinne voi jalkansa osoittaa, jos keskipolulta ei löytynyt jään seasta sopivaa varmuutta. Puiden alustatkin ovat melko vähälumisia, useiden runkojen kohdissa on vajaan puolen metrin lumeton kuppi. Hangen paksuus on katoilla jo alle 20 cm, mutta puutarhalla on vielä enemmän.

Kaivonkoppikin jo näkyy! Kompostoria ei ole enää pariin viikkoon tarvinnut kaivaa esille, kun se on tumma ja alkaa sulattaa myös kehää ympärilleen.

Tikat pärryttävät puhelintolpan päiden suojuspeltejä ja pöllöt huhuilevat aamuyön aikaan, kun ollaan koiran kanssa hankikantolenkeillä omalla tontilla. Maantietä en viitsi lähteä yrittämään, melkein aina on päätyö väistellä autoja, ja nythän ei jalankulkijalle ole piennartilaa vielä yhtään, joten valitaan nämä ikiomat pikkukierrokset talon ympärillä. Ei ole pelkoa vastaantulevista koiristakaan, Tella kun ei tykkää muista, niin saattaisi kiskaista huonolla hetkellä narun pitelijän väärään kohtaan.

Katselin facebook- päivityksistä, että maaliskuu on tällä vuosikymmenellä yleensä alkanut pakkaskaudella. Viime vuonna tähän aikaan meillä oli pesuhuoneprojekti seisoksissa, kun putkimies ei ehtinyt monien pakkasvauriokorjauksien takia asennuksiin. No, ehtivätpä valut ja laatat hyvin kuivua, kun lattialämmitys oli päällä.

Hankin kuukausi sitten Gjestedalin Maija-nimistä ohuehkoa kirjavaa lankaa,, josta tuli mieleen, että nytpä teen porkkanasukkia! Toiset ovat nyt meneillään. Kun oli ennestään tummaa punaliilaa Nalle-lankaa, niin tein myös punajuurisukat. Niitä tehdessä on ollut aikaa pohtia ilmastonmuutoksen antamaa käskyä myös elintapamuutoksiin eli siirtyä yhä enemmän kasvisravinnon varaan. Mikäpä on siirtyessä, kun kaapista löytyy porkkana, peruna ja sipuli, perusaines, jonka varaan saa mahtavan uunijuurespaistoksen! Sitähän meillä on tänään taas suunnitteilla...

Ihan pitkälle syksyyn kuivumista kyllä hajusta päätellen tapahtui. Jos uusi ovi oli joitain aikoja kokonaan kiinni, niin avattaessa haju oli selvästi erilainen kuin eteisenpuolisessa ilmassa. Ilma oli kuitenkin niin vähän vesihöyryä sisältävä, ettei pesuhuoneen tuuletin alkanut pyöriä, se kun sisältää kosteusanturin ja pyörähtää työntämään ilmaa pihalle heti, kun tietty alhainen raja ylittyy. Nyt, kun olen käynyt suihkussa talvikaudella melkein aina tässä uudessa tilassa, olen voinut huomata, ettei siellä kovin montaa minuuttia vettä juoksuteta, kun jo moottori alkaa poistaa kosteaa ilmaa.

Pensasaita pihatien varressa alkaa vähitellen tulla esiin linkolumien alta. Naapurin isojen kuusten alus on jo lähes vapaa, keinun istuimellekin voisi jo mennä, se on kuiva.

Niin siinä on käynyt, että saunan käyttö pesutilana on melkein unohtunut uuden tilan myötä. Pyykkitoiminnotkin vähitellen, koska tämän vuoden puolella en ole yhtäkään koneellista sinne pohjakerrokseen kuskannut. Uusi edullinen pikku Rosenlew (Puolassa tehty, päältä täytettävä) pesee nyt ainakin niin kauan, kun pyykkejä ei viedä ulos narukuivamaan. Täällä asuinkerroksessa kuivatusta hoitaa lämpöpumpun toiminta, se on aina ohi yhdessä yössä.

Hevoskastanjan takaa  maantien länsipuolelta istutusmännikön punaisia kylkiä aamuvalossa kuvanoton aikaan klo 8.30.

Olisi luullut, että oksista tehdyt kalikat jo olisivat jääneet muistojen osastoon polttopuina, mutta vielä niitä on pari laatikollista pohjakerroksessa auttamassa uunien sytyttämisessä. Aloin helmikuun puolivälin tienoilla jo panna lämmityspesiin koivuhalkoakin. Se varasto, jonka tein pohjakerroksen liiteriosastoon, riittää kyllä kevääseen, koska läheskään joka viikko ei ole tarvinnut edes kahta lämmityskertaa.

Nämä sukat on tehty teemalla helmikuun lumi. Sinertävissä kohdin on vuorokerroksina harmaata ja sinikirjavaa Nalle Pelto-lankaa, joka punaisessa osassa on korvattuna punakirjavalla NallePelto-langalla.

Näissä sukissa on mielessä ollut maaliskuun aika. Langat ovat Nallea, tuo punakirjava Nalle Pelto toisena ja raitaiset osat tulevat Nalle Puna-apilalangasta.

Tella on nyt viettänyt aikaa kanssani koko alkavan vuoden. Hyvin on opittu toimimaan yhdessä! Koira tietää aikatauluni ja puuhani, minä taas hänen ruoka-aikansa... Päivät kuluvat toisiamme tarkkaillen ja arvellen. Tella valitsee eteisen lattian makuupaikakseen mieluusti, koska siihen saa mukavasti ilmalämpöpumpun tuulahdukset.

Monta kertaa päivässä sonnustaudutaan pihakierroksille tarkistamaan jäniksen kulkureitit ja lumen kantokyky. Yritän pitää koiran poissa ruusupensaista, kun en ole yhtään varma, onnistuisinko piikin kiskonnassa. Siksi valitsen kuitenkin valjaat, vaikka koira omalla tontilla aika hyvin kulkeekin juuri perässäni.

Lisäksi hän viestii minulle, koska on aika sängyn aamu- ja iltapetaukselle menemällä eteiseen ja luomalla silmäyksen minuun, että huomaan. Tulee ihan mieleen se laulu Suhmuran Santrasta, joka silimäyksen perräänsä loi... Se tarkoittaa aamulla, että nousepas nyt ja laita päiväpeitot paikoilleen, että pääsen lintuja katselemaan sängyltä, tai illalla, että avaa vuode, kohta alkaa yöaika.

Saatiin eilen naapurista laskiaispullia, mutta pakkohan tuliaista oli hieman vajuttaa, kun päiväkahvin aika oli juuri käsillä... Olipa maittavaa! Huomenna olis ohjelmana klo 12 kyläyhdistyksen päivätapahtuma: kohteena on Radansuun uimarannan lähelle talven alkaessa tehty Areena eli luistinrata, jossa on tarkoitus sekä pelata joitain haasteita ja maistella ulkoilmassa kahveja, makkaroita ym. Silloin on pakkaspäivä, lämpimimmillään -5C, mutta tuuli on vähenemässä miedoksi huomiselle tapahtumalle.