Kevättalvella riittää erilaisia aikoja

Vielä on huopakatolla vähän lunta jäljellä. Monena vuonna nuohooja on käynyt jo maaliskuun alussa, silloin katto on ollut paljaana. Soittelinkin tuohon aikaan, että ei vielä kannattaisi tulla, kun silloin oli paksu kerros. Siihen nähden ollaan nyt aika mukavassa jamassa, mutta kyllä tuolla vielä koipi lipeää. Tänään taas sovittiin toimenpiteen lykkäämisestä parilla viikolla.

Tänä vuonna ollaan pääsiäisen suhteen melkein viimeisessä junassa, kun sinne on vielä lähes neljä viikkoa. Kesäaika koittaa sekin myöhässä, vasta maaliskuun viimeisenä ehkä viimeistä kertaa kellonajan siirto tähän suuntaan tehdään.

PS. No tuon kun olin saanut sanotuksi ja julkaistuksi, jo luin uutisista, että EU on päättänyt, että vuonna 2021 siirrytään pysyvään aikaan. Siis ensi vuosi vielä menee tässä harrastuksessa.

Toki päivä on pidennyt jo selvästi yöpuolikasta pidemmäksi, Helsingin horisontin mukaan ollaan 46 minuuttia valopuolen hyväksi.

Piti raahata kattolumien pelossa roskis tallin etupuolelle, ja ihan oikein olikin. Alas tippuneet lohkareet olivat isoja ja painoltaan enemmän irronneita jäävuoria muistuttavia.

On päästy maaliskuun loppupuolelle. Talvi pitää vielä otettaan, yöpakkaset jatkuvat. Kävin juuri viimeisen iltakierroksen Tellan seurana, taivas tähtikirkkaana ja revontulia enteillen. Meillä niitä ei juuri pääse näkemään, kun katuvalot ja kirkkomaan valaistus tuottavat valoa omien lamppujen lisäksi, mutta pohjoisen taivaalla voi arvailla joistain haamuista, että muut revontulia näkevät.

Parkkipaikkaa on murskeella hiekoitettu muutamia kertoja, joten se on parhaiten sulaa, mutta muualta valuu siihen vesiä seuraavaksi yöksi jäätymään. Ennusteissa on, että pakkasyöt kestävät melkein koko tämän viikon, vasta perjantai antaa parempaa toivoa.

Aivan seinänvieri ja rappu ovat lumesta vapaat, mutta paksua jääkakkua saa hiekoittaa ja sulatella vielä kauan.

Meidän piha on mahtavaa jäätikköä, samoin kuin tiemmekin. Sellaisetkin kohdat, jotka kertaalleen ovat sulaneet pohjaan asti, kuten parkkipaikka, ovat jääkuorien alla, jotka ovat jopa irti alustastaan. Kaikki meidän tontin polut ovat jään peittämiä. Autonpyörät ovat jättäneet uransa ajotielle, mutta ne vetäytyvät jääksi yön aikana.

Vielä menee aikaa lumen poistumiseen.

Mongolian vaahteroiden viereen olen lapioinut alkukuussa viimeksi polkua, puun rungoista saa pitää onneksi kiinni, kun tästä menee linnun ruokintapaikalle.

Patiolaattojen kohdalle ei ole lapioitu koko talvena mitään, siinä siis vain sataneita kertymiä. Ensin monta kerrosta lunta, lopuksi viime viikkoina vesi- ja räntäsateita, jotka ovat sitten jäätyneet

Kun odottelen lähiaikoina vieraaksi nuohoojaa, aloin tehdä polkua tikapuille, mutta enpä tiedä, tuleeko tehtyä loppuun. Kämmeneen tuli kahden ponnistelutovin jälkeen iso rakko, joka nyt haittaa. Olin saanut tehtyä vain parisen metriä.... Hanki on niin kovaa, että se on ensin parinkymmenen sentin paksuudelta rikottava palasiksi, jotka sitten lapiolla kippautuvat ulommas. Piti hakea autotallista teräväkärkinen kuokka, jolla sitä rikkomista teen, kun rautalapio tuntui käteen liian painavalta.

Murskekasan päälle pantu pressunhelman pidike on jo näkyvillä. Enää 80 cm:n keko lunta päällä.

Muuttolintuja on alkanut saapua. Yleisin nähtävä on nykyisin mustarastas, joita on pieninä parvina etsimässä jyviä ruokintapaikalla. Pientä livertelyäkin jo vaimeana kuuluu. Toki tiukkana ruokavuorojen jakajana ovat varikset ja naakat. Lisäksi olen nähnyt eilen viherpeipon ja tavallisen peipon tänään. Käytiinkin lisäämässä jyviä, että on mistä nahistella.

Tässä etualan luminietoksessa viettää talvenloppua papulanruusupensas...

Puiden tyvet ovat aika paljaina jo, löytyipä Elsa-kuusen alta yksi rusakolta unohtunut talvion versokin. Kaupoissa ei ole vielä narsisseja, eipä niitä raaskisi pihalle kuitenkaan. Olin kotiapuna joitakin päiviä tyttärellä, nyt ollaan vuorostaan täällä molemmat sekä koiruli.

Kiva laitella erilaisia ruokia, kun on kaveri syömässä. Aamupäivällä toteutettiin pinaattikohokas lounaaksi, iltapalaksi askarreltiin täytettyjä paprikoita. Eilen herkuteltiin naapurin jääkaapista löytyneellä kuhafileellä, joten ihan juhliksihan tässä on päädytty. Eikä se ole ihme, kun tyttären polven korjausta on odotettu jo toistakymmentä vuotta. Nyt on edessä taas toivottavasti mittaamaton aika peruskäppäilyä ulkona eli tervettä liikuntaa.

Tella hoitajana: paimentaa yläkuvassa toipilaan sukatkin saataville ja lämmittää alakuvassa sohvan valmiiksi istua.