Hankikelien huhtikuuta

Raikas kukko kalenterissa kuvaa oikein hyvin tämän vuoden huhtikuisia sävyjä! Päivä alkaa noin puoli seitsemän, ja ilta muuttuu hämäräksi vasta klo 20:n maissa. Kesän kellonajalle on siirrytty viime viikonvaihteessa

Ollaan jo reippaasti kevätkuun puolella, mutta ainakaan sääennusteiden mukaan ei ole lähiviikkoina tapahtumassa mitään "huhtikuu humahuttaa"- ilmiötä, että lumet häviäisivät. Pikemminkin lumet siirtyvät hankien pinnoista molekyylin kokoisina ilmaan, kun melko vähäpilvisiä ja viileäöisiä aikoja on odotettavissa entisten lukuisten samanlaisten jatkoksi. Tällaistahan se kevät meillä on melko usein, kuukausikaupalla odotellaan, josko joku vihreä kevään airut pilkistäisi esille, mutta ei vaan näy. Vaikka päivät ovat jo parhaimmillaan yli +10C asteen, niin kylmä kahmaisee tienoot yöksi haltuunsa.

Viikonloppuna hankittiin tyttären pariin pihapolun varren ruukkuun Lohjalla jo kevättä: perunanarsisseja ja valkoisia helmililjoja paikallisesta puutarhasta.

Tulin eilen kotiin Lohjalta, kun arveltiin, että tytär jo pärjäilee jotenkuten ilman apujalkoja ja -käsiä. Polvileikkauksesta oli kulunut viisi viikkoa, ja oman auton rattiin pääsy helpottaa kovasti mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tella tuli vielä tänne mukaani, sen ulkoilureisut vaativat parempaa kävelykuntoa kuin tyttärellä on tarjolla. Punakylkirastaan ääniä kuunneltiin siellä mustarastaiden ohella alkuviikosta.

Onneksi täälläkin tie on jo jäätön, ettei tule pahoja yllätyksiä jalan alla. On tosi riemukasta, kun pääsee taivaltamaan lenkkarissa kuomasaappaan asemasta! Hankea kyllä piisaa, joten en mene kahluutilanteisiin, vaan pysyn sulilla kohdilla. Kävellessä iltapäivällä tuossa tiellä tuntui siltä, että routa on alkanut sulaa, kun maa oli joustavaa.

Vihdin-Nurmijärven alueella tienvarret olivat jo lumettomia, jossakin pellonkulmalla oli tuotu jo hallaharsokääryleitä asemiin odottamaan varhaisperunan lähiaikoina tapahtuvaa istutusta, kunhan pakkasyöt väistyisivät. Eihän ohut harso paljon yökylmää vähennä, itse asiassa routa sulaa peiton alla hitaammin kuin ilman, ja harsot onkin tarkoitettu esiin tulevien lehtien suojaksi.

Meidän peltoaukeat ovat vielä lumisia, joskin Radansuun vanhoilla kevättulvan järvillä oli jo näkyvissä vetisiä kohtia, aika runsaan kokoisia olivatkin. Muuttolintuja niissä ei näkynyt yhtään, joten ovat varmaan ainakin yön ajat jääkannessa. Omalla pihalla linnun ruokintapaikalla on pääasiassa muutamia mustarastaita, mutta jokunen räkättirastaskin jo näytti lentelevän. Kuorettomat kaurat kelpaavat myös oravalle, joka aamu- ja iltahämärissä käy reippaalla tahdilla pyyhkäisten ruokintapaikan eväillä.

Talon katolla on enää hitusen lunta itäpuolella eli siellä sivulla, mistä kiipeäminen piipulle tapahtuu. Saatoinkin soitella nuohoojalle jo äsken, mutta kuulemma vasta loppukuulle ehtii tänä vuonna, sillä vastuksia on ollut muuallakin kunnan kulmilla. No, hyvä niin, sillä tuo hanki kiipeämiskohdan tyvelle on vielä paksu ja kova, kun en ole sitä kaikkea vielä lapioinut poluksi..

Lakaisin eilen viime syksynä valmistuneen pihalaatoituksen tyhjemmäksi lecasorasta, ettei kaikki kantaudu sisään. Kokeilin myös, että ainakin punaiset tekokukat eli joulutähdet lähtevät irti, ehkäpä  myös ruskettuneet kanervaruukut. Kumma kyllä, nietosten alla taipuilleet katajaoksat ovat vastoin odotuksia suoristuneet ihan itsekseen! Olin jo elätellyt mielessäni jäähyväisiä niille sahan soidessa. Aiemmin taipuneita on saanut poistaa, kun ne ovat sojottaneet mikä mihinkin hulluun suuntaan.

Viimein eilen pystyin jotenkuten sijoittamaan roskisastiankin paikoilleen tallin nurkalle, vaikka jäätähän siinä alla on vielä monta senttiä, ja iltapäivällä se oli tosi kovaa, eipä lapiolla paljonkaan saanut tasatuksi. Se, mikä kuvassa nyt kovasti ilahduttaa, onkin puuttuva allikko tallinoven edustassa!

Kylvin siihen viime viikolla edellisvuonna tehdyn uran kohtaan Cooperin lumensulatusrakeita, toivoen, että tehoaisi myös routaan, ja niinpä olikin tepsinyt. Piha on nyt siitä kohtaa ihan kuiva. Tähän kohtaan, vaikka on eteläseinää, paistaa aurinko vain aamupäivällä, muun ajan se on puiden varjossa. Lumikellojen kasvupaikka kuvan takaosassa on vielä paksun aurauspakan alla, ei mitään toivoa viikkokausiin niiden näkemisestä.

Tämän aamuinen näkymä lintujen ruokintapaikalta löytää vain kolme neljä mustarastasta. Niiden määrä on vähemmän kuin viikko sitten, liekö syy ilmoissa vai paikkaa hallinnoivissa naakoissa, jotka ilmaantuvat kymmenpäisenä parvena hieman myöhemmin määrittämään nokkimisluvat muille.

Sisällä kevätkukat ovat aika kuivaa laatua edelleen, ties kuinka monen vuoden takaa olevia silkkikukkia ja uusia villasukan tekeleitä. Sekä porkkana- että veriappelsiinisukkia on tehtynä yksi kappale, toista puolikastaan odottamassa, kukkavaasia täyttävä vaalea pari jo menossa loppuaan kohti, kun sen toistakin sukkaa on tehty yli kantapään.

Viikko sitten tehtiin lähtöä Lohjalle näihin aikoihin, ja juuri sen aamun täyttikin yllättäen pitkään odotettu toiminta, nimittäin viimein oli TaitoKymenlaakson onnistunut tulla noutamaan tarvitsemiaan kangaspuitaan, jotka olivat olleet hätäsijoituksessa meidän yläkerran hallissa.  Kunhan päivä tästä lämpiää, mennään siivoilemaan ja uudelleen kalustamaan tuo 2 x 2 m kohta oleilualueeksi, kun makuuhuoneissa on niin vaatimattomat istuskelutilat. Sellainen kohta tässä oli aiemminkin, joten palataan vanhaan ja hyväksi havaittuun. Lattiaa pitäisi ehkä hieman ehostaakin, mutta kylmänä aikana se ei onnistu, vaikka lateksimaaleja käyttäisikin.

Kangaspuut eivät olleet alunperinkään toivotut, ne olivat samankokoiset kuin omani, ja olin anellut leveämpiä, peittojen kutomiseen sopivia, mutta nuo sieltä sitten putkahtivat. Käytin siis edelleen omiani, kun niillä sai muutaman sentin leveämpää tulosta kuin lainapuilla. Useita vuosia siis odottivat uutta sijoituspaikkaa. Meidän yläkerta ei ollut sopiva puiden tarjoamiseen muillekaan, kun talvisin on liian kylmää kutomiseen, kun siellä ei ole lämmitystä, ja mahdolliset puiden tarvitsijat puolestaan olisivat olleet juuri talvella joutavampia kudonnan oppimiseen.

Autotalliin sijoitetuista luomapuista sain sen sijaan tehtyä samalla kaupat. Ne ovat nyt omat, joten perikunnalla ei ole huolia niiden palautusten suhteen. Ja nehän ovatkin olleet koko ajan tarpeelliset! Kohta alankin uutta lointa suunnitella, kun tarkenee. Tallikaan ei ole talvityöpaikka, kun ilmanvaihto on oven alla olevan aukon kautta, eikä ole lämmitystä.