Välipäivien viettoa

Joulu kului Helenan, Hamedin ja tietysti Tellan seurassa. Välillä tuvassa, välillä lumitöissä. Milloin pikku puuhastelua, milloin ei. Kaupan valmisruoat ovat tehneet joulunvietosta kovin helppoa!

Peräseinän valtiaaksi kuoriutui pakkauslaatikosta entistä melkoisesti kookkaampi TV, jolle ei oikein muuta paikkaa tiloista löytynyt. Entinen pieni oli mahtunut upotettuna keittiön ylä- ja alakaappien väliseen tilaan. Tiukalla mittauksella ja romppeiden siirtelyllä jo ennakkoon saatiin tehtyä sopiva kolo tähän oven viereiseen alkovitilaan, jossa minun ensimmäinen muistoni oli lasten kerrossänky. Sen häivyttyä 1950-luvun alussa paikkaa täytti hetekanpuolikas, jossa Tatulla oli nukkumasija, hän valvoi iltaisin paperitöiden kanssa usein myöhään, joten pikkulapset saivat mennä Elsan seuraksi makuuhuoneeseen. Ainoa hyvä pöytä karttojen piirtämiseen oli nimittäin ruokapöytä, ja se oli vapaa vasta, kun lapset olivat menneet nukkumatin maille. Sittemmin, 1970-luvulla hetekan paikan sai vuodesohva. Paikka oli kyllä niin kapea, ettei jalkalistoja enää mahtunut. Se pieneni kuitenkin 2005 tehdyssä tuvan peruskorjauksessa vielä sen verran, ettei tilaa ole sängyn tai sohvan leveydelle, 190 cm enää.

Jo on joulu siirtynyt muistojen joukkoon, pyykkikone pannaan tänään töihin selvittelemään tekemättömiä hommia sillä saralla. Annin (ja Oskun) toivomuksista blogipostaus täyttyy nyt mummulan joulun kuvista, kun he eivät ehtineet tämän vuoden lopulla käymään. Pukinkontista paljastui tällä kertaa aivan erikoisia yllätyksiä!

Vanha tv-paikka jäi nyt vapaaksi työtasoksi ruokapöydän lähelle.

Samalla kun uusi TV pantiin töihin, tuli vanha kattoantenni tarpeettomaksi, sillä lähetyksiä katsellaan nyt Kyläkuidun kaapelin kautta. Ollaan tässä suhteessa etuajassa, sillä tv-lähetys muuttuu 2020 niin, että vanha antenni ei enää kelpaa. Tällainen seutunetti- vaihtoehto ei kyllä ollut ihan helppo yhtälö ratkaistavaksi, onneksi ei tarvinnut sitä itse keksiä! Kiitokset Helenalle, joka johti ja älysi neuvojan puheista jotakin oleellista, ja kiitokset Hamedille, joka toimi, laittoipa vielä taulutkin paikoilleen peräseinälle, kunhan oli ensin korjannut käymättömäksi herenneen seinäkellon...

Sohvat ajautuivat ruokapöydän tienoilta nyt pari metriä etelään, ja työpöytäni puolestaan siirtyi sinne pohjoisen päädyn suuntaan, niin pitkälle kuin seinästä tulevat kaapelit antoivat myöten. Samalla vanhempiemme viipurilaispiironki siirtyi sille kohdalle, joka sillä oli vielä 1980-luvun alkaessa, heidän aikanaan.

Silloin ennen tuvan remonttia 2005 jääkaappi ja pakastin olivat eteisen laajennusosan puolella, ja tällä kohdin oli TV-tasona sama huonekalu kuin nytkin tv:n alla on eli Tatun arkistokaappi. Se oli aikoinaan maanviljelysseuran eli työnantajan omistuksessa, mutta vanhemmat ostivat sen, kun Uudenmaan läänin maanviljelysseuran toiminta ja Tatun työpaikka Iitissä lakkasi uusien läänien perustamisen ym. intressien seurauksena.

Katsaus vielä makuuhuoneen puolellekin

Entisellä lastensängyn paikalla makuuhuoneessa on nyt Tatun kirjoituspöytä ja oma tuomiseni, pieni arkkupakastin. Nuo koneet ovat nykyisin niin hiljaisia, ettei kenenkään unta häiritse, toisin kuin 1960-luvulla oli ollut. Tällä kohdin oli vielä 1960-luvulla Helenankin nukkumapaikka, kun hän oli mummulassa hoitolapsena 1964-65, varsinkin talviajat.

Makuuhuoneen sänky on nyt samassa kohdassa kuin Elsan aikoihin. Kukkien alla oleva ompelupöytä on Elsan peruja, mitä nyt jalkojen kiinnityksiä on jouduttu tarkistamaan. Se on laadultaan ns. koululaisen työpöytä 1970-luvulta.

Joulupaketista löytyi myös hienoja käsitöitä Raija S:n loistokasta työtä. Kintaiden selkäpuolella on karjalankirjonnan tapaan tehtyjä kuvioita, joihin tykästyin 1960-luvun alussa. Mistäköhän Raija senkin voi arvata? Tuo joulutähti ei kyllä koskaan mene pannulapuksi, se tulee joulukoristeeksi!

Päivin muuttokuormaan mahtumattomat pikkupöydät löysivät eilen illalla tilaa sohvaryhmästä:

Ne ovat ns. sarjapöytiä, jotka mahtuvat myös säilytettäviksi päällekkäin. Päivi muisteli, että ehkä Sotkasta hankittu. Väri on lähes sama kuin tuossa Tatun kaapissa, kirsikka. Taaemman sarjapöydän jalka kaipaa Hamed-tohtoria...

Kalenterissa lukee Viattomien lasten päivä, jolla taisi joskus ammoin olla se syy, kun kuningas Herodeksen sotilaat toimittivat pikkupoikien ryhmässä joukkosurman. Suomessa sillä päivällä oli myös aika synkeä kaiku, silloin jaettiin kunnan huutolaislapset seuraavaksi vuodeksi vähiten tarjonneille. Äitini isä Mikko Vihtori Jansson Tammelasta oli veljinensä yksi tällaisista lapsista.

Kuntajärjestelmä ei ole kovin vanha, vasta 1800-luvulta, joten sitä ennen vain suku tai naapurit huolehtivat vanhempien hoivaa vailla olevista lapsista. Kuntajärjestelmän tultua huutolaislapsen (=lapsityövoimaa) voivat ottaa nyt muutkin, sillä maksu annettiin kunnan kassasta sille, joka vähimmällä rahalla suostui lasta huoltamaan. Samassa tilaisuudessa voitiin kaupata myös vammaisia tai vanhuksiakin.

Karmea kohtalo, synkeimpään vuodenaikaan vielä. Siihen aikaan, 1800-luvun loppupuoliskolla Suomen suuriruhtinaskunnassa oli vaikea olla, kun oli ns. nälkävuosia. Mikko Vihtori ei kauan jaksanut nukkavieruja oloja, vaan lähti karkuun sijoitustalostaan, jonne veli kuitenkin jäi. Mikko kävellä lampsi Hämeenlinnantietä, kunnes tuli väsymys tien varressa olevan Mustialan maatalousoppilaitoksen kohdalla, jonne hän meni kysymään yösijaa.

Kävikin niin, että hän sai jäädä puutarhurin apulaiseksi. Kuinka asia virallisesti hoidettiin vai hoidettiinko, sitä en tiedä enkä osaa edes arvata. Vuosia siinä paikassa kuitenkin kului, ja 15-vuotiaana hänet katsottiin itse-toimeentulevaksi, ja poika muutti Helsinkiin. Mikko Vihtori ilmestyy Nurmijärven Uudenkartanon puutarhuriksi ja isoäitini Henrika Sofian aviomieheksi leskimiehenä, jolla oli omia lapsia huollettavana. Joskus 1890-luvun alkuvuosina, sillä vanhin heidän yhteisistä lapsistaan, enon Bernhard Nurmi syntyi 1894. Äitini Elsa oli pesueen 10. lapsi, syntyi 1906.

Viimeinen pimeyden viikko alkanut

Joulukukaksi hankittu kaktus ihastui tuvan ilmanalaan ja alkoikin heti avata nuppujaan. Onkohan enää mitään jäljellä 10 päivän päästä? Korttiterveisiäkin on jo alkanut tipahdella postilaatikkoon.

Sitten kaamos helpottaa, kun on virallinen tieto siitä, että päivät alkavat jälleen pidentyä. Kumma juttu, kun vielä näin monen kymmenen vuoden elon jälkeen jaksaa ilahduttaa moinen teoreettinen seikka. Se on minulle ollut aina merkityksellisempi kuin esimerkiksi joulu, joka sattuu samoihin aikoihin.

Paksuakin paksummat pilvimassat väistyivät lyhyeksi aikaa, kun eilen aamupäivästä taivaan väriäkin näkyi. Siitä saatiin muutaman tunnin pikkupakkanenkin ja hankikanto. Yöksi taas lämpeni.

Totta kyllä on, että ilmat ovat olleet niin seurailtavat koko syksyn, että siitä on tullut jokapäiväistä puuhaa. Milloin lunta, milloin ei, milloin tulva, milloin ei. Näinhän se on ollut jo vuosia, että syysilmat ovat merkillisemmät kuin muinaisina aikoina 1900-luvulla. Syksyyn kuluu nykyisin melkein joka vuosi pari kuukautta enemmän kuin silloin.

Viikon vanha kuva sopii tähänkin aamuun, vaikka yleisväri onkin hieman valkoisempi nyt. Eilisten paksujen lumien siivoaminen auton katolta olikin yllättäen helppoa, kun lopuksi oli satanut hieman vettä, joka painui liukasteeksi

Joulukuun myrskyjäkin on ollut melkein joka vuosi, parhaina useampiakin. Tämänvuotinen Tuovi sai kuulemma aikaan Vantaan lentoasemalla pahimman luokan ongelmat, kun tuuli tuli sellaisesta suunnasta, ettei voitu käyttää kuin yhtä kiitorataa. Ja samaan aikaan muuallakin Euroopan kentillä oltiin jumissa viileistä ilmoista ja sateista johtuen

Tänä vuonna viimeinen pimeyden rutistus sujui kyllä helposti, kun syksyn alkajaisiksi uudet kohdevalot tulivat tuvan muutokseksi. Sen huomasi siitäkin, että koko syksyn aikana ei käyty karkkikaupassa paitsi silloin, kun oli tiedossa kahvivieraita tai muu eri syy suklaan hankkimiseksi.

Näyttää olevan ainakin yhdellä seinällä panelia, mutta muilla ei. Jos tämä menee suihkuhuoneeksi, niin panelit ainakin pitää kääntää pystyasentoon.

Siis ainutlaatuista, ja lisäksi valot aikaansaivat raivausaallon, kun aloin tyhjentää vaatehuoneen hyllyihin unohtuneita pinoja ja laatikoita. On toiveita, että tyhjentyneestä tilasta kehkeytyy vuoden vaihteen tapahduttua asuinkerroksen peseytymistila, jos asiat sujuvat niinkuin on suunniteltu. Sen vuoksi myös eteinen muuttaa muotoaan hieman, kun naulakolle tulee etsittäväksi uusi paikka. Ohimennen tuli vaihdettua pitkään vallinnut kalustus tuvassakin, kun oleilusohvat siirtyivät lähemmäs eteisen ovea.

Pikkusohva ei juuri liikkunut, mutta kääntyi 180 astetta. Pöytäcomputerin asema liikkui nyt pari metriä pohjoiseen, enempään eivät ikkunan toiselle reunalle tulevat kaapelit anna myöten. Kokeilin kukkapöytää johtoviidakon piilottamiseen, mutta pian se meni kuitenkin takaisin sinne, missä sen luontevin paikka on. Sen kohdalla on lämpöpatteri, jota ei kannata piilottaa, ilman on kulkeuduttava esteettömästi ja joutuin.

Tällä haavaa lumikerros on muutaman sentin paksuinen, avoimilla kohdin voi olla yli kymmenen senttiäkin. Pihan auraaja sai taistella eilisestä aamuyöstä alkaen työssään, kun tiistaina tulleet lumet olivat enemmänkin puuroa kuin lunta eikä siinä ollut lingolla mitään kohdetta. Tien syrjille tuli aurailun jälkeen merkillisiä lumimakkaroita kuin laavapurkauksen jäljiltä. Viimeöinen lämmin henkäys litisti kuitenkin hanget selvästi alemmalle tasolle, joten valkea joulu ei ole vieläkään varma asia.

Viimevuotiset ritarinkukat ovat nyt tässä vaiheessa, kumpaankin saadaan kukkia. Joulukuuseni ovat myös saapuneet, siis vasemmalla sivulla olevat kolme pikkuista sypressiä. Isompaan kuuseen ei ole tilaa, kun kirjoituspöytä haluaa olla täällä tuvassa. Mutta ilman en tule toimeen.

Lämmityspuuta ei ole paljon kulunut, kun alakertaa ei ole tarvinnut avustaa kuin pari kertaa viikossa, ja siellä ei ole vieläkään sähkölämmitystä viritetty töihin. Vuonna 2006 hankittu siellä oleva ilmalämpöpumppu on saanut levätä vanhukselle sopivan ajan, kun se huhtikuussa pantiin huilitauolle.

Joulunalustehtailua villasukkaosastossa. Osa on jo lähtenyt paketeissa etsimään jalkoja...

Jos ilmat eivät kovasti muutu, voisi ajatella uuden loimen laittoa kangaspuihin, jotka ovat olleet tyhjiltään pari kuukautta. Syksyllä tuli tehtyä useampia loimia varastoon, joten asia menee nyt mietintään.

Adventtiin jo vuosi edennyt

Eilisiä näkymiä parkkipaikalta, kun perjantain räntäsateen jälkeen puille oli satanut yön aikana kevyttä höyhenlunta koristeeksi. Mennyttä tuokin tänä aamuna...

Pimeintä aikaa eletään edelleen, mutta viime päivinä vain tuokioittain, koska kaikki sateet eivät tule vetenä, vaan osa jää oleilemaan valkoisuuden tuojana. Kuinkahan mones yritelmä talveksi olikaan eilen, ainakin puolenkymmentä niitä jo on nähty. Tänään on ennustettu vesisadetta kellon ympäri, joten harmaaksi ainakin menee tuokin kymmensenttinen, joka satoi joulukuun alkajaisiksi.

Täytyy tehdä nyt illansuussa sunnuntaina vielä lisäys uutisten tuloksena: Sateisin syksy 30 vuoteen, varsinkin etelä-Suomessa.

Tätä 25 11 otosta voisi sanoa marraskuun tyyppikuvaksi. Tilastoennätyksiä sateen määrässä ei sentään rikottu, vaikka vasta eilen viimeksi sääennustaja oli huolestunut maan tulvatilanteesta runsaiden sateiden seurauksena.

Marraskuun ennustettiin olevan suhteellisen lämmin, ja niinhän siinä kävikin. En ole vielä ollenkaan virittänyt sähkölaitteita toimintaan pohjakerroksessa, kun miinusasteita on ollut niin harvoin. Leivinuuniakaan ei ole lämmitetty kuin kerran muulloin kun saunomisen päivinä. Mutta tänä vuonna en ole marraskuulla ollut kutomistyössä yläkerrassa lainkaan, jonka takia alakerran puunpolttopisteitä tulisi käytetyksi pikaisen lämmön tuottamiseen. Koko marraskuu kului nimittäin enemmän tai vähemmän sairastaessa sitä nuhakuumetta, johon sorruin lokakuun vaihtuessa pois.

Sohvat liikkuivat pitkän tuvan eteläpäähän, jossa oli ollut aikaisemmin kirjoitusnurkkaukseni. Sohvapöytä pitäisi jostain kehitellä vielä, entisellä paikalla sitä ei voinut olla kompastelematta siihen. Peränurkassa asunut senkki matkusti 1980-luvun paikkaansa eli toiseen päähän huonetta.

Nyt ollaan voiton puolella, tarmo on palannut, hyvä niin, kun joulusiivoja pitää ajatella! Reilu viikko sitten havahduin siihen. että joulu tulossa ja kertaakaan ei kesän jälkeen ole pystynyt mattoja ulkoiluttamaan märkien kelien vuoksi. Niinpä kehitin suunnitelman moiseen huviin, mutta pihalla ravisteluksi se vain meni, ei voinut nytkään jättää tuulettumaan. Tella tuli seuralaiseksi viikko sitten, sillä meni jonkin aikaa miettiä, kuinka asennoituisi muutokseen, mutta kyllä se jo maittaa oikein tottuneesti!

Korvaukseksi päädyin ikivanhaan huviini huonekalujen paikanvaihtoon, kun olohuone on pitkä ja kapea kuin junanvaunu. Talohan on keskeltä täynnä isoa tiilihormia ja sen syrjässä olevia rappukäytäviä, joten huoneille jää vain kolmisen metriä leveää tilaa toteuttaa itseään. Tuvan puolella tila on nykyisin niin suurta muotia Open concept, mutta toisella puolen oli papan työhuonetila, jonne pääsi suoraan eteisestä, koska hänen työaikanaan kävi usein asiakkaita kotonakin. Loppuosa eli makuuhuone avautui sitten tupaan.

Työpiste siirtyi nyt tilanjakajan paikalle keskelle junanvaunua ja sen viereen sain mahtumaan myös kukkatelineen, jollainen talossa oli ollut juuri tuossa paikassa vanhempieni aikaan, siis viimeksi 1980-luvulla. Pöydän ääressä tulee oltua aika usein nykyisin, kun lehtien lukukin menee ruudun avulla. Ikäiseni kannalta iso kuvaruutu on kerrassa hyvä ajatus! Onneksi nuo kyläkuidun ja vartioinnin kaapelit ylettivät siirtoon pari metriä muualle, ne vaativat reisun tietokoneen kautta, muut piuhat tietenkin joustavat kuinka paljon vaan.

Tässä uudessa paikassa voi toisella silmällä paremmin vahtia myös keittopistettä, jos siinä on samanaikaisesti jotain meneillään. Aiemmassa nurkassa on pari kertaa päässyt palovaroitin karjahtamaan, kun paistinpanu kansineen on jäänyt liian kauaksi aikaa itsekseen puuhaamaan. Ruoanlaitto on sen verran seisoskelupuuhaa, että tekee mieli välillä tehdä muutakin. Kun kesä tulee, niin ikkunasta saa kyllä runsain määrin valoa, mutta toisaalta melkein kaikki hommani keskittyvät hämärän aikoihin ja säleverhoilla voi saada tarvittavan säädön.

Joulukuun kukkokalenteri avaa siis uuden vuoden kalustuspuolellakin!

Sehän on selvää, että muutoksia tulee tehtyä muissakin huoneissa, ja niitä on jo ollut vireilläkin. Alkuperäinen syy oli pikkueteisen tavarat, kun valmistelen sitä pesuhuoneremonttia, joka on siirtynyt vuodenvaihteen yli. Sieltä piti nostaa tänne sisäpuolelle pieni arkkupakastin ja Tatun arkistokaappi, joille oli etsittävä järkevä sijoituspiste. Kun tykkään palapeleistä, niin pidän tällaista hommaa yhtenä sellaisena, ja lisäksi saa liikuntaa.

Pakastin sähköpääkeskuksen alle ja hyvin lähelle köökkiosastoa.

Nyt on mietintämyssyssä meneillään makuuhuone, jossa sänky vaihtoi paikkaa pohjoiselta eteläiselle seinälle. Ei minkään feng-suin takia, vaan siksi, kun pohjoisseinällä on alkuperäispaikallaan myös talon sähköpääkeskus, jonka takia unet eivät ole mielestäni olleet kunnollisia.

Pieni makuuhuone saa lisää syvyyttä optisella sisustuksella eli peilillä, josta heijastuu idän ikkuna. Kolme metriä muuttuu kuudeksi.

Katsotaan nyt, paranevatko nukkumiset. Ainakin tällä siirrolla tuli sopiva paikka pakastimelle, kun se tuottaa hieman lämpöä ympäristöönsä ja siten saa aikaiseksi paremman ilmankierron myös tänne etäisimpään nurkkaan ilmalämpöpumpusta.

Pyörähdin eilen kauppareisulla kahdessa tärkeässä hyllyssä, sillä jo joinakin vuosina olen tehnyt joulutervehdykseksi tutuille Iinalta oppimaani joululuumu-sosetta. Konjakin ja luumujen lisäksi tarvitaan hieman vettä ja sokeria. Kun etsin netistä aikoinaan ohjeita, niin niissä mainittiin, että säilyy joitakin viikkoja jääkaapissa. Tuo vihje nykyisin hymyilyttää. Säilyminen kestää helposti pidempään, löysin nimittäin hieman yli kuukausi sitten edellisvuotisen valmisteen, joka oli jäänyt takarivin piiloon, ja sehän oli maultaan aivan ensiluokkaista. Luultavimmin säilyminen vain viikkoja tulee siitä, että kun sen kaapista löytää, niin loppu pian häämöttää. Ehkä jo piankin laitan nämä tekeytymään, eihän jouluun ole kuin kolme viikkoa.

Siitä ainokaisesta syksyn valokatkoksesta, joka kesti vajaat pari minuuttia, taas opimme, että pimeän ajan järkevä pöydänkoriste on vara-valopiste.