Viimeinen pimeyden viikko alkanut

Joulukukaksi hankittu kaktus ihastui tuvan ilmanalaan ja alkoikin heti avata nuppujaan. Onkohan enää mitään jäljellä 10 päivän päästä? Korttiterveisiäkin on jo alkanut tipahdella postilaatikkoon.

Sitten kaamos helpottaa, kun on virallinen tieto siitä, että päivät alkavat jälleen pidentyä. Kumma juttu, kun vielä näin monen kymmenen vuoden elon jälkeen jaksaa ilahduttaa moinen teoreettinen seikka. Se on minulle ollut aina merkityksellisempi kuin esimerkiksi joulu, joka sattuu samoihin aikoihin.

Paksuakin paksummat pilvimassat väistyivät lyhyeksi aikaa, kun eilen aamupäivästä taivaan väriäkin näkyi. Siitä saatiin muutaman tunnin pikkupakkanenkin ja hankikanto. Yöksi taas lämpeni.

Totta kyllä on, että ilmat ovat olleet niin seurailtavat koko syksyn, että siitä on tullut jokapäiväistä puuhaa. Milloin lunta, milloin ei, milloin tulva, milloin ei. Näinhän se on ollut jo vuosia, että syysilmat ovat merkillisemmät kuin muinaisina aikoina 1900-luvulla. Syksyyn kuluu nykyisin melkein joka vuosi pari kuukautta enemmän kuin silloin.

Viikon vanha kuva sopii tähänkin aamuun, vaikka yleisväri onkin hieman valkoisempi nyt. Eilisten paksujen lumien siivoaminen auton katolta olikin yllättäen helppoa, kun lopuksi oli satanut hieman vettä, joka painui liukasteeksi

Joulukuun myrskyjäkin on ollut melkein joka vuosi, parhaina useampiakin. Tämänvuotinen Tuovi sai kuulemma aikaan Vantaan lentoasemalla pahimman luokan ongelmat, kun tuuli tuli sellaisesta suunnasta, ettei voitu käyttää kuin yhtä kiitorataa. Ja samaan aikaan muuallakin Euroopan kentillä oltiin jumissa viileistä ilmoista ja sateista johtuen

Tänä vuonna viimeinen pimeyden rutistus sujui kyllä helposti, kun syksyn alkajaisiksi uudet kohdevalot tulivat tuvan muutokseksi. Sen huomasi siitäkin, että koko syksyn aikana ei käyty karkkikaupassa paitsi silloin, kun oli tiedossa kahvivieraita tai muu eri syy suklaan hankkimiseksi.

Näyttää olevan ainakin yhdellä seinällä panelia, mutta muilla ei. Jos tämä menee suihkuhuoneeksi, niin panelit ainakin pitää kääntää pystyasentoon.

Siis ainutlaatuista, ja lisäksi valot aikaansaivat raivausaallon, kun aloin tyhjentää vaatehuoneen hyllyihin unohtuneita pinoja ja laatikoita. On toiveita, että tyhjentyneestä tilasta kehkeytyy vuoden vaihteen tapahduttua asuinkerroksen peseytymistila, jos asiat sujuvat niinkuin on suunniteltu. Sen vuoksi myös eteinen muuttaa muotoaan hieman, kun naulakolle tulee etsittäväksi uusi paikka. Ohimennen tuli vaihdettua pitkään vallinnut kalustus tuvassakin, kun oleilusohvat siirtyivät lähemmäs eteisen ovea.

Pikkusohva ei juuri liikkunut, mutta kääntyi 180 astetta. Pöytäcomputerin asema liikkui nyt pari metriä pohjoiseen, enempään eivät ikkunan toiselle reunalle tulevat kaapelit anna myöten. Kokeilin kukkapöytää johtoviidakon piilottamiseen, mutta pian se meni kuitenkin takaisin sinne, missä sen luontevin paikka on. Sen kohdalla on lämpöpatteri, jota ei kannata piilottaa, ilman on kulkeuduttava esteettömästi ja joutuin.

Tällä haavaa lumikerros on muutaman sentin paksuinen, avoimilla kohdin voi olla yli kymmenen senttiäkin. Pihan auraaja sai taistella eilisestä aamuyöstä alkaen työssään, kun tiistaina tulleet lumet olivat enemmänkin puuroa kuin lunta eikä siinä ollut lingolla mitään kohdetta. Tien syrjille tuli aurailun jälkeen merkillisiä lumimakkaroita kuin laavapurkauksen jäljiltä. Viimeöinen lämmin henkäys litisti kuitenkin hanget selvästi alemmalle tasolle, joten valkea joulu ei ole vieläkään varma asia.

Viimevuotiset ritarinkukat ovat nyt tässä vaiheessa, kumpaankin saadaan kukkia. Joulukuuseni ovat myös saapuneet, siis vasemmalla sivulla olevat kolme pikkuista sypressiä. Isompaan kuuseen ei ole tilaa, kun kirjoituspöytä haluaa olla täällä tuvassa. Mutta ilman en tule toimeen.

Lämmityspuuta ei ole paljon kulunut, kun alakertaa ei ole tarvinnut avustaa kuin pari kertaa viikossa, ja siellä ei ole vieläkään sähkölämmitystä viritetty töihin. Vuonna 2006 hankittu siellä oleva ilmalämpöpumppu on saanut levätä vanhukselle sopivan ajan, kun se huhtikuussa pantiin huilitauolle.

Joulunalustehtailua villasukkaosastossa. Osa on jo lähtenyt paketeissa etsimään jalkoja...

Jos ilmat eivät kovasti muutu, voisi ajatella uuden loimen laittoa kangaspuihin, jotka ovat olleet tyhjiltään pari kuukautta. Syksyllä tuli tehtyä useampia loimia varastoon, joten asia menee nyt mietintään.