Adventtiin jo vuosi edennyt

Eilisiä näkymiä parkkipaikalta, kun perjantain räntäsateen jälkeen puille oli satanut yön aikana kevyttä höyhenlunta koristeeksi. Mennyttä tuokin tänä aamuna...

Pimeintä aikaa eletään edelleen, mutta viime päivinä vain tuokioittain, koska kaikki sateet eivät tule vetenä, vaan osa jää oleilemaan valkoisuuden tuojana. Kuinkahan mones yritelmä talveksi olikaan eilen, ainakin puolenkymmentä niitä jo on nähty. Tänään on ennustettu vesisadetta kellon ympäri, joten harmaaksi ainakin menee tuokin kymmensenttinen, joka satoi joulukuun alkajaisiksi.

Täytyy tehdä nyt illansuussa sunnuntaina vielä lisäys uutisten tuloksena: Sateisin syksy 30 vuoteen, varsinkin etelä-Suomessa.

Tätä 25 11 otosta voisi sanoa marraskuun tyyppikuvaksi. Tilastoennätyksiä sateen määrässä ei sentään rikottu, vaikka vasta eilen viimeksi sääennustaja oli huolestunut maan tulvatilanteesta runsaiden sateiden seurauksena.

Marraskuun ennustettiin olevan suhteellisen lämmin, ja niinhän siinä kävikin. En ole vielä ollenkaan virittänyt sähkölaitteita toimintaan pohjakerroksessa, kun miinusasteita on ollut niin harvoin. Leivinuuniakaan ei ole lämmitetty kuin kerran muulloin kun saunomisen päivinä. Mutta tänä vuonna en ole marraskuulla ollut kutomistyössä yläkerrassa lainkaan, jonka takia alakerran puunpolttopisteitä tulisi käytetyksi pikaisen lämmön tuottamiseen. Koko marraskuu kului nimittäin enemmän tai vähemmän sairastaessa sitä nuhakuumetta, johon sorruin lokakuun vaihtuessa pois.

Sohvat liikkuivat pitkän tuvan eteläpäähän, jossa oli ollut aikaisemmin kirjoitusnurkkaukseni. Sohvapöytä pitäisi jostain kehitellä vielä, entisellä paikalla sitä ei voinut olla kompastelematta siihen. Peränurkassa asunut senkki matkusti 1980-luvun paikkaansa eli toiseen päähän huonetta.

Nyt ollaan voiton puolella, tarmo on palannut, hyvä niin, kun joulusiivoja pitää ajatella! Reilu viikko sitten havahduin siihen. että joulu tulossa ja kertaakaan ei kesän jälkeen ole pystynyt mattoja ulkoiluttamaan märkien kelien vuoksi. Niinpä kehitin suunnitelman moiseen huviin, mutta pihalla ravisteluksi se vain meni, ei voinut nytkään jättää tuulettumaan. Tella tuli seuralaiseksi viikko sitten, sillä meni jonkin aikaa miettiä, kuinka asennoituisi muutokseen, mutta kyllä se jo maittaa oikein tottuneesti!

Korvaukseksi päädyin ikivanhaan huviini huonekalujen paikanvaihtoon, kun olohuone on pitkä ja kapea kuin junanvaunu. Talohan on keskeltä täynnä isoa tiilihormia ja sen syrjässä olevia rappukäytäviä, joten huoneille jää vain kolmisen metriä leveää tilaa toteuttaa itseään. Tuvan puolella tila on nykyisin niin suurta muotia Open concept, mutta toisella puolen oli papan työhuonetila, jonne pääsi suoraan eteisestä, koska hänen työaikanaan kävi usein asiakkaita kotonakin. Loppuosa eli makuuhuone avautui sitten tupaan.

Työpiste siirtyi nyt tilanjakajan paikalle keskelle junanvaunua ja sen viereen sain mahtumaan myös kukkatelineen, jollainen talossa oli ollut juuri tuossa paikassa vanhempieni aikaan, siis viimeksi 1980-luvulla. Pöydän ääressä tulee oltua aika usein nykyisin, kun lehtien lukukin menee ruudun avulla. Ikäiseni kannalta iso kuvaruutu on kerrassa hyvä ajatus! Onneksi nuo kyläkuidun ja vartioinnin kaapelit ylettivät siirtoon pari metriä muualle, ne vaativat reisun tietokoneen kautta, muut piuhat tietenkin joustavat kuinka paljon vaan.

Tässä uudessa paikassa voi toisella silmällä paremmin vahtia myös keittopistettä, jos siinä on samanaikaisesti jotain meneillään. Aiemmassa nurkassa on pari kertaa päässyt palovaroitin karjahtamaan, kun paistinpanu kansineen on jäänyt liian kauaksi aikaa itsekseen puuhaamaan. Ruoanlaitto on sen verran seisoskelupuuhaa, että tekee mieli välillä tehdä muutakin. Kun kesä tulee, niin ikkunasta saa kyllä runsain määrin valoa, mutta toisaalta melkein kaikki hommani keskittyvät hämärän aikoihin ja säleverhoilla voi saada tarvittavan säädön.

Joulukuun kukkokalenteri avaa siis uuden vuoden kalustuspuolellakin!

Sehän on selvää, että muutoksia tulee tehtyä muissakin huoneissa, ja niitä on jo ollut vireilläkin. Alkuperäinen syy oli pikkueteisen tavarat, kun valmistelen sitä pesuhuoneremonttia, joka on siirtynyt vuodenvaihteen yli. Sieltä piti nostaa tänne sisäpuolelle pieni arkkupakastin ja Tatun arkistokaappi, joille oli etsittävä järkevä sijoituspiste. Kun tykkään palapeleistä, niin pidän tällaista hommaa yhtenä sellaisena, ja lisäksi saa liikuntaa.

Pakastin sähköpääkeskuksen alle ja hyvin lähelle köökkiosastoa.

Nyt on mietintämyssyssä meneillään makuuhuone, jossa sänky vaihtoi paikkaa pohjoiselta eteläiselle seinälle. Ei minkään feng-suin takia, vaan siksi, kun pohjoisseinällä on alkuperäispaikallaan myös talon sähköpääkeskus, jonka takia unet eivät ole mielestäni olleet kunnollisia.

Pieni makuuhuone saa lisää syvyyttä optisella sisustuksella eli peilillä, josta heijastuu idän ikkuna. Kolme metriä muuttuu kuudeksi.

Katsotaan nyt, paranevatko nukkumiset. Ainakin tällä siirrolla tuli sopiva paikka pakastimelle, kun se tuottaa hieman lämpöä ympäristöönsä ja siten saa aikaiseksi paremman ilmankierron myös tänne etäisimpään nurkkaan ilmalämpöpumpusta.

Pyörähdin eilen kauppareisulla kahdessa tärkeässä hyllyssä, sillä jo joinakin vuosina olen tehnyt joulutervehdykseksi tutuille Iinalta oppimaani joululuumu-sosetta. Konjakin ja luumujen lisäksi tarvitaan hieman vettä ja sokeria. Kun etsin netistä aikoinaan ohjeita, niin niissä mainittiin, että säilyy joitakin viikkoja jääkaapissa. Tuo vihje nykyisin hymyilyttää. Säilyminen kestää helposti pidempään, löysin nimittäin hieman yli kuukausi sitten edellisvuotisen valmisteen, joka oli jäänyt takarivin piiloon, ja sehän oli maultaan aivan ensiluokkaista. Luultavimmin säilyminen vain viikkoja tulee siitä, että kun sen kaapista löytää, niin loppu pian häämöttää. Ehkä jo piankin laitan nämä tekeytymään, eihän jouluun ole kuin kolme viikkoa.

Siitä ainokaisesta syksyn valokatkoksesta, joka kesti vajaat pari minuuttia, taas opimme, että pimeän ajan järkevä pöydänkoriste on vara-valopiste.