Raivaamisen riemua

Tämän päivän työkohde tuli talletettua kuvaksi 25 06 2019, melkein kaikki valkoinen on kukkivaa vuohenputkea. Sinisten vieressä on kyllä kukalla myös valkoisia ukonkelloja. Eilinen sade sai aikaan melkoista taipumista maahan päin, mutta jäi sinne väliin vielä sirpinmentävä kolo.

Jokseenkin lämmin alkukesä sai seurakseen kesäkuussa pari sadepäivää, toisen niistä tällä viikolla, joten maat ovat olleet kasvien mielestä jokseenkin ihanteellisessa jamassa. Siitä vaan kortta ja lehvästöä pukkaamaan ja kukkia avaamaan! Sehän merkitsee, että kaikki ne kohdat, joihin ei ole kohdistunut leikkurin hyväilyjä tai kitkemistä, ovat metrisen heinän vallassa, ja sen siivoaminen ei enää leikkuripelillä luonnistu.

Ennen juhannusta ehdin mm. tämän ylämäen kohteen:

Elsa-salille päin on hansaruusuaidanne, joka pantiin keväällä työkohteeksi, että kuollut kasvimassa lähti. Nyt sen perkaaminen kävikin sirpillä helposti.

Sillä selvittiin myös naapuritonttien kuivatusojan rehevöittämistä tienvarsista, mutta kotkansiivet saivat jäädä komeutensa takia.

Elsa-kuusen alla ollut vanha kukkapenkki on jo aikaa sitten muuttunut rikkaruohostoksi, eikä se nyt niin taajakaan ole, kun kuusi kuivattaa.

Kaivoin sirpin jo viikkoja sitten esille, mutta ilmat ovat olleet heti aamusta jo melko lämpimiä, niin ettei työ suju hyvin kuin vain tovin. Jotakin silläkin saa tietysti aikaan, vaikkei ollenkaan riittävästi. Kukkapenkkien läheiset alueet kulkuväylät ja niiden pientaret sekä ylämäen "salit" olivat juhannukseen mennessä jonkinmoisessa kunnossa.

Tällä viikolla olikin mukavia hetkiä tiedossa, kun lähes +30 C yltäneet helteet alenivat lähes 10 astetta. Ulla ja Jari olivat heittäneet vierailunsa virkisteeksi puutarhalla raivausalkua viikatteen ja leikkurin kanssa juhannuspäivän illansuussa, mutta kuumahan silloin vielä oli.

Ensi kohde oli selvitellä mattotelineen ympärykset, että uusia matonpesuja kannattaisi suunnitella. Siirtelemäni koivupöllit vielä odottavat pilkkojaansa, mutta hyvinhän tuosta selvisi. Vain hieman nokkoset kurittivat, ja jostain tempaisi kimalainen piikkinsä esille, kun leikkasin liian alhaalta...

Tänään olikin lopulta ihan herkkupäivä, aamulla oli vain +11 C, ja reipas tuuli karkotti mäkäräisiä ja hyttysiä! Suorin jo seitsemän maissa tuota kompostien ja sakokaivon tienoota raivaamaan talon alapuolella. Aikaa hupsahti melkein kolme ja puoli tuntia, ennenkuin tämä aiottu kaikista kohteista oli selvitetty.

Perkasin ja raivasin tammelle asti, tässä on myös riesana elämänlankaa eli karhunköynnöstä, joka on kietoutunut noihin saniaispuskiin.

Täyttömaan rinteeseen istutetut vuorenkilvet ovat vähin erin hiipuneet pois liian rehevien vuohenputkien takia.

Kaivon viereenkin kertyi paksu matto kaikenlaista tuliaista. Tässä alueessa oli ennen kriikunamaa, ja olen nyt vakaasti päättänyt, että se ei jatku, vesojen metsästystä varmaan seuraavat kymmenen vuotta..

Siinä nyt makaa kedolla nahistumassa ja kevenemässä paksu luoko nokkosta, vuohenputkea ja koiranheinää tammelle asti, ja olikin jo aika, sillä keväällä poistetut näkyvät kriikunan ja tuomen vesat olivat taas kehittäneet kohdalleen melkoisia saunavihtoja kantovesojen muodossa. Kyllähän ne sirpillä helposti katkesivat. Paikoin piti oikein kitkeäkin, kun alueessa oli puolet kukkamaata.

Vieressä on vanhin raparperin istutusalue, sen olin saanut kuitatuksi jo eilen.

Kaikkea ei auta huitoa sirpillä, esimerkiksi melkein kaikki varjoliljat aioin säästää, ja onnistumis% oli ehkä 80.

Autotallin seinustan köynnökset saivat tukanleikkuut keskiviikkona.

Jos kuivia ilmoja jatkuu, kuten ennuste lupaa, pitää yrittää saada joka toinen päivä hiean lisää tätä viidakkoa. Aamulla ei tarvitse aurinkoöljyjä, kun paiste ei osu alapuutarhalle kuin puoli yhdeksän maissa.  Pari tuntia kerrallaan olisi ihanne, ettei väsy liiaksi.

Ostin varastoon jo akkutrimmerinkin, joka on jokseenkin kevyt, mutta sehän on hyttysen puhallus sirpin tulokseen verraten. Sillä tehdessä toki voi seistä suorana, mutta minä lyhytjalkainen vielä taivun hyvin sirpittelemäänkin. Ruohonleikkuri menee huoltoon maanantaina, että terä tulee syömäkuntoon.