Päädyin näemmä oikein puuhaviikkoon! On alettu talon syysvalmistelut, hoidettu pihaa ja saatu kangaspuut taas luovaan tilaan, siinä tyhjinä tuijottamasta. Kepein mielin, ei tullut kuin yksi mustelma. Wilma tuossa kuvassa miettii, onko sille on tullut taas joku hulluuspuuska?
Tulin nimittäin klo 17 maissa sisään muutaman tunnin työrupeamasta. Meillähän on viraton oja tässä yksityistien varressa, on puhuttu, että sitä voisi täyttää, jotta liikenne olisi turvallisempaa kurvaillessa (ei olisi ojaan putoamisen vaara niin suuri, kun ei olisi ojaa). Aloin hommaa jo eilen ojan yläosasta, jonne upotin vesakonraivauksessa tullutta rankaa, mutta tänään oli niin kostea keli, etten ryhtynyt kanniskelemaan arboretumin puunkaadosta vielä tähteenä olevaa oksakasaa.
Valitsin kevyemmän vaihtoehdon, eli siivosin raivaussaksilla oveni kohdalla ryöppyävää lumimarja-pihasyreeni-pensaikkoa niin, ettei ole huolta varsien kaatumisesta tielle, kun taas talvikin tulee ja lumet sen mukana. Kaikki varret ja oksat upposivat ojan pohjalle, joten soran menekki on vähäisempi. On tarkoitus, että jollain konepelillä madalletaan tien keskipakkaa ja vedetään tuote siihen ojaan täytteeksi. Papulanruusu-aidanne tien toisella puolella odottaa myös kaventamista, sitä saa siistiä syksyisin n. 30-40 cm, kun kasvu on nykyisin aika reipasta.
Sain eilen luotua poppanaloimen, mikäs tehdessä kun autotallissa on laite, luomapuut; ja sehän oli jo niisittykin iltaan mennessä. Aamupäivällä ahtauduin puiden alle istuksimaan, kun viimeinen työvaihe ennen kutomista on polkusten sidonta. Kun teen palttinapintaa, ei tarvitse kuin kaksi polkusta, pikku juttu. Siinä ohimennen nypin pois yläkerran huoneiden kärpäsverkkoja, ettei olisi samaa riesaa talitiaisten toimista kuin vuosi sitten.
Eilen jo katsastelin kudevarastojani, niitä on kyllä aivan riittävästi, kun parin aikaisemman kudontarupeaman tarpeiksi hankittuja kuteita näytti löytyvän parikin kassillista. Vanha kirkonkylän postinjakelua palvellut hyllykkö, jonka äitini aikoinaan osti, kun postitoimipaikka tässä kylässä lopetettiin, on minun aikanani palvellut vain kankaankudontaa yläkerrassa, edelliset asukkaat säilyttivät siinä miesten timpurityökaluja talon pohjakerroksessa. Hyllykkö on niin syvä kuin sanomalehti vaatii, joten minulla lokeroiden takaosissa on jotain muuta ei niin aktuellia.
Kävin eilen Halmekarin huonekalutehtaan vanhan kangasvaraston lopettajaismyynnissä. Tulin siihen tulokseen, että varminta on valita sohvakaluston päällystämiseen kangas, jonka pakka on lähistöllä, kuin alkaa tilaamaan jostain ulkomailta (Ruotsista) mieleistäni kangasta, jota ehkei olekaan varastossa. Lopputulema on tuossa kuvassa, sohviin on tulossa beige kangas, isoin rulla, loput heräteostoksia Sulo Vilenin tyyliin, kun niin halvalla sai! Yläkerrassa odottaa vielä pari perintö-nojatuolia uusia pintoja. Pienemmät palaset sai ihan ilmaiseksi, kun löytyivät leikkuutähdelaatikosta. Tuosta kukikkaasta kankaanpalasta saisi esim. mukavan pikkukassin, joistakin tyynynpäällisen tai tuolinpäällisen, varmaan koko lukuvuosi kuluu ompelukerhossa näiden kanssa.
Wilma on vaihteeksi taas saanut juoksuajan! Hän kulkee nyt taas reippaasti kannoillani, ja päivätorkuille kiivetään minun sänkyyni. Yöksikään ei aina viitsi mennä sängyn alle, ja laitoinkin hänelle oman pikku pesän piirongin eteen makuuhuoneeseen. Pari tyynyä korvaa nyt puuttuvia seiniä. Ehkä pitää tehdä myös oikea oma sänkypesä, jossa tukevaa reunaa enemmän, koska hänelle makuupaikka on selvästi mieluisampi, jos selkä on kiinni jossain, ja mielellään myös otsa.
Loppukesän iloja riittää, sillä tomaatintaimistani on alkanut tulla satoa, nyt kypsyvät keltaiset noin kolmen sentin kokoiset pikkutomaatit. Vuoristolaiskarviaisiakin vielä riittää, vaikka puolet sadosta onkin matkustanut muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti