Äh mikä kamppailu!

Kattoplafondi paikoillaan - tulkoon taas valo tähänkin huoneeseen!

 Tällä kertaa naisihminen voitti tekniikan. Muutaman kerran jo arvelin, ettei niin kävisi. Monen kauppareisun ja lukuisten, eri viikoille ajoittuneiden yritysten jälkeen sain lopulta valopisteen sellaiseksi kuin sen kuuluu olla. Kunpa olisin muistanut tämän ongelman keväällä, kun kaiken osaava sähkömies oli paikalla, heillähän on aina tarvikevarasto mukanaan. Mutta keväällä ei valoa tarvitse, asia ei johtunut mieleen, ja sitäpaitsi oli muita kiireitä, kun musiikkiviikon majoitettavat vieraat juuri olivat tulossa.

Korvaamaton apu, koska päätä ei tarvitse yläilmoissa ollessa taivuttaa paljonkaan taaksepäin, siis välttyy huimaukselta. Korkealla on ihan turvallista, kun tikkaat ovat tukevasti (matot pois siltä kohdin).

Lähtökohta oli mitä tavallisin: kiivetään taloustikkaita ja otetaan plafondi pois, kun sinne on mennyt liikaa pikku- ja isoja kärpäsiä. Tehdään siis toukokuussa kevätsiivousta. Ollaan loppumetreillä eli viimeisen lampun siivouksessa. Niin oli ennenkin tehty. Tässä kohdin tapahtuikin lipsahdus, sillä entinen plafondi oli lasinen ja liian painava vasemmalle kädelleni, se alkoi luisua ja piankos se oli satoina pirstaleina makuuhuoneen lattialla ja päiväpeitolla.

Imurit on keksitty, joten siivous oli suhteellisen pian hoidettu. Koira ymmärsi pysytellä hieman ulompana moisesta mekkalasta. Jossittelua: jos olisi ollut apuri? Olisiko hän ehkä saanut kopin tippuvasta esineestä? Vai olisiko kuvitteellisen apurin onnistunut syöksähtää niin, että tikkaat olisivat samalla kaatuneet? No, onneksi ei ollut apuria. Tuli vain sirpaleita.

Taloudessa oli muutaman vuoden takaisesta muutostani johtuen varastossa useampikin muovinen entisen asunnon plafondi, joten olisi luullut, että uuden vaihtaminen olisi ollut kädenkäänteessä tehty. Niiden löytäminen olikin parin päivän juttu, koska ikkunaremontti 2010 ja autotalliremontti keväällä 2011 teettivät päänvaivaa, ennenkuin lopulta paikansin roskislavalta välttyneen pahvilaatikon. Lopputulema oli, ettei mikään niistä sopinut vanhaan katossa kiikkuvaan osaan. Oli vaihdettava koko valaisin. Harmi, että plafondin kiinnitys varteensa tapahtuu pienellä mutterilla, ja niitä en löytänyt mistään, kun eivät olleet valaisinten kanssa samassa paikassa.

Kun menin heinäkuussa tuttuun turenkilaiseen sähköliikkeeseen, josta lamppu oli hankittu, firma olikin lomalla. No, ehtii myöhemmin. Sain hankituksi heinäkuun aikana toisesta paikasta vastaavanlaisia muttereita, niitä tosin ei löytynyt rautakaupasta, kuten olin kuvitellut, sen suuruisia myivät vain sähkö- ja valaisinliikkeet. Olisin halunnut ostaa valaisimeen pidemmän ripustusosan, sillä tuntui, että nykyinen oli senttiä liian lyhyt tähän katto-osaan. Se ei onnistunut. Mutteritkin kesän kuluessa katosivat johonkin, haeskelin niitä monesta kätköstä tuloksetta.

En ole koskaan opiskellut lampun johdon "sokeripala"kiinnitystä, siksi olin vaihdattanut jo kauan sitten kaikkiin entisen asuntoni kattovalaisimiin töpselit ja kattoon niille sopivat pistorasiat. Samoin oli tehty tämän asunnon asuinkerroksessa. Olisi siis yksinkertaista työntää töpseli kattoon ja kohta homma olisi hoidossa! Niinhän sitä luulisi. Oli kuitenkin niin, ettei töpseli mennyt kuinkaan katon pistorasiaan, se oli vääränmuotoinen. Näihin tämän asunnon kattoihin pistorasiat oli pantu 5-6 vuotta myöhemmin kuin edelliseen asuntoon, ja siinä välissä sähkötyösäännökset olivat muuttuneet, ja lampuissa kuului olla maadoitettu virranotto. Niissä plafondeissa, joita yritin sovittaa, oli vanhanaikainen maadoittamaton töpseli. Tämä todettiin heinäkuun alkupuolella, kun vanhempi tytärkin oli paikalla, olisi saanut kokeilla ripustusta. Valaisin alkoi pölyttyä pöydällä.

Valaisin katossa. Palovaroitinkin siinä tuiskeessa hieman liikahti, huomaan sen nyt kuvaa katsoessa.

Sain tällä viimeisellä Turengin reisullani vaihdatettua mukaan otettuun valaisimeen oikean töpselin, ja siihen meni ihan 5 minuuttia. Puuttuvia muttereita löytyi liikkeen varastoista. Niinpä iloissani hain tikkaat tänään alku-iltapäivällä, tehdäkseni vaihdon tuossa tuokiossa. Olin neuvotellut sähköliikkeessä lyhyen ripustusosan ongelmasta, mutta ei siihen tässä tilaisuudessa löytynyt neuvoa. Varasin pätkän ohutta alumiinista kukansidontalankaa. Aikani (melkein tunnin!) kokeiltuani ja noustuani tikkaita useamman kerran sain viimein aikaan sellaisen työsuorituksen, että valaisimen lamppuosa oli katossa, töpseli kiinni, ja lamputkin paikallaan. Lamppuosaa piti ensin purkaa niin, että ripustinosa otettiin irti, samoin lamput, sitten se onnistui. Plafondi meni kuin menikin, kun oli kevyt muovinen, yhdellä kädellä pidellen ja toisella mutteria vääntäen. Halleluja! Ei tähän projektiin kulunut kuin neljä kuukautta. Ei ostettu uutta valaisinta, kun oli vanhoja ja säästettyjä olemassa.