perjantai 5. elokuuta 2011

Jokohan kuuman kesän erikoistarjoukset loppuivat?

Niinhän luulin jo aiemminkin, mutta eilinen ja toissapäiväinen ulkotyöahertaja kyllä huomasi, että hellerajat paukkuivat! Ja ainoat nestepisarat, jotka tontilleni ovat sataneet, ovat olleet hikikarpaloita silmäkulmista. Säkkiviljelmien kastelua pitäisi olla pari kertaa päivään, sillä sekä kurkulla että kesäkurpitsalla nuorten lehtien reunat jäävät jo tullessaan kurttuun ja lehti on pienempi. Onneksi on herukkain aika, ja työtaukojen ja kävelylenkkien aikana voi ottaa muutaman askelen pensaiden suuntaan! Ensi viikoksi on tiedossa vain parin kymmenen asteen pintaan nousevia päiviä, saapa nähdä sitten toteutuneet lämmöt.

Tämän viikon askartelujen työmaa. Kaiteenkin voisi rappujen kohdalle laittaa, että paremmin muistaisi niiden olemassaolon. Nythän ne erottuvat helposti, mutta eipä varmaan kestä kauan, kun maahumala alkaa verhota murskepintaa. Sen mielestä tässä on mukava kasvaa. Ennen kaiteen tilaamista pitänee merkitä rautakangella kokeillen tukirautojen paikat, kun juuria on niin tiheässä.
Kaikesta huolimatta ainakin aamupäivällä on ollut kohtuullisia työilmoja, kun muutama yö käytiin jopa alle +10 asteen. Niinpä voin ilokseni ilmoittaa, että ränni- ja rappuprojektit ovat päätöksessä! Tämä ensi sijassa tarkoittaa sitä, että niihin varattu murske tuli käytettyä kokonaan. Olo on onnellinen, kun pitkään hiertänyt etupihan kävelyväylällä asunut keskeneräinen kasa lakkasi olemasta! Muuten varsinkin rappuaiheisia askarteluja olisi edelleen, sekä lähi- että pitkän tähtäimen näköaloissa.

Syvemmälle upotettujen harkkotiilien lisäksi nurkkaa tekevät samaan tasoon saatetut ulkosyrjän irtotiilet. Jos sattuisi aurauskalusto osumaan liian lähelle, niin ei heti osuisi harkkoon. Ämpärin etumaaston tienoille pitää kyllä upottaa syksyllä aurausviitta.
Sadevesikaivon projekti etenikin niin, että rappusiksi hakemani muutamat Agrimarketin harkkotiilet menivät sadevesikaivon reunuksiksi, kun ne olivat siihen parhaiten sopivia, ja vesisaavitkin istuivat paikkoihinsa hyvin.

Vasemman laidan pyöreät kivet antavat syrjäänsä hieman istutustilaa muutamalle vuorenkilvelle, kunhan alkaa sataa. Yksi onneton nelikulma-harkkotiili niiden vieressä saa vaihtua kiveksi, kunhan löytyy sellainen, jonka muoto sopii siinä olevien juurten koloon. Oikeaa puolta pitäisi myös lujittaa isommilla lohkareilla, kunhan sopivia löytyy, ehkäpä ylämäen suunnalta.
Nurkalta vapautuneet kivet ja muu ennestään tontilla oleva materiaali meni rappujen tekoon. Ei puhettakaan, että rappuja olisi voinut saada aikomallani tavalla tämän hiekkakumpareen oikealle syrjälle, siellä oli liian paljon koivunjuuristoa. Siispä metsänistutuskuokka pääsi kaívelemaan tätä alapuutarhalle menevää polkua, jossa jyrkin kohta tuli jotenkuten tehdyksi. Voi kyllä olla, että tämä on vain määräaikainen ratkaisu, kun kylälle on joskus odotettavissa viemäriverkon teko, ja jostakin putken pitäisi tontille tulla. Niinpä en istuta ainakaan pensaita oikean puolen rinteelle, korkeintaan vuorenkilpiä, jotka tuntuvat viihtyvän näillä tienoin.

Vaikka ylimmän kuvan oikeassa laidassa kasvaneen ison koivun kaadosta on jo noin parikymmentä vuotta, juuret olivat hyvin sitkeää ja kovaa laatua vieläkin. Melkein kuin lusikalla sovitellen sain sentään muutaman astinkiven paikalleen, ja paljon mursketta kului. Pari metriä ylempänä oli kasvanut toinenkin koivu, se kaadettiin hieman alle 10 vuotta sitten, ja sen juuria oli varsinkin siinä ensin kuvittelemassani rapun kohdassa. Onneksi tuli tehtyä tämäkin rappu, sillä nyt koirankin kulkuvauhti rinteessä tuli hiljaisemmaksi. Huomisillan rantakala-ilta, Radansuun tyttöjen keittämää soppaa ohjelmien säestyksellä, tuntuu kovin houkuttavalta vaihtoehdolta viikonlopun ohjelmaksi.

Ei elämä ole sentään pelkkää kivenpyöritystä, tapahtumiin mahtui maanantainen mukava vierailu, kun entisiä oppilaita vuosikymmenien takaa hurautti brunssille. Niin ne ajat muuttuvat, silloiset nuoret neidon alut, vanhimmaiseni luokkatoverit ovat jo saaneet mittariinsa viisikymppiset, mutta yhä vaikuttivat samanlaisilta kuin silloinkin! Olipa tosi kiva tavata heidän seuraavaa polveaankin ja haastella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti