Sadekausi jatkuu....

Pihvejä moneksi päiväksi!

 Vietetään lämpimien ja kosteiden elokuun päivien aikaa edelleen. Harvinainen sienituttava vuosikymmenten takaa, ukonsieni, ilahdutti massaesiintymisellään! En enää edes muista, koska sitä tästä paikasta ensi kerran löysin, sen täytyi olla kauan sitten, kun ympäristöt sillä kohtaa ovat vuosien mittaan aika paljon muuttuneet. Kun selailin vanhoja muistiinpanojani, niin ainakin kesä 1988 oli hyvin kuuma, tämänkaltainen. Sen kesän albumissa istun naama auringon jäljiltä punaisena, sylissä keväällä syntynyt pikkuneiti Emmi.

Puutarha on nyt kukkeimmillaan, mitä tulee kasvien kokoon. Etualalla versovat viimevuotiseltaan maahan jääneet maa-artisokat, niitä tulee siis tällekin kasvukaudelle yllin kyllin, niiden etukulmalla viime syksyn siemenkylvös Amerikasta, päivänhattu Rudbeckia fulgida, joka tässä taimikasvatuspaikassaan vielä. Siihen se saakin jäädä toistaiseksi. sillä ylempänä puutarhassa sille katsottu aurinkoinen paikka on vielä jättimalikan sienirihmojen vallassa, eikä siihen voi panna pariin vuoteen mitään kallisarvoista.

Kuten yläkuvasta näkee, korkeimmalla olevan puuni, vaahteran lehdistö on jo alkanut vaihtaa väriään kirkkaan vihreästä punasävyisempään tummaan. Jos syksy jatkuu tällaisena, se muuttuu ruskeaan kokonaan.

Muuallakin puna värjää jo näkymiä. Tässä on kamera suunnattu pellolla kasvaviin suomentattaren latvuksiin, joista kukat ovat pääosin varisseet (se on risteymä eikä tee siemeniä), mutta kukkien kiinnityspaikat, röyhyn haarat, vaihtavat värin kauniin punaiseksi. Lehdet muuttuvat loppusyksyllä melkein mustiksi, siksi en raaski leikata varsia ennenkuin vasta keväällä. Kasvia lisätään maavarren palasista hyvin helposti, ja kasvustoa täytyy pitää kurissa ruohonleikkurilla.

Sateiden väliin mahtuu sinisiäkin hetkiä! Tämä kuva otettiin sunnuntai-iltana.

Hieno katostaan uusittu kirkkomme on jo saanut uuden maalikerroksenkin, punaa sekin, nyt on meneillään salaojituksen ja pihamaiden kunnostus. Jonkin verran ympäristöt toki kärsivätkin, kun telineitä ja raskasta liikennettä oli toista vuotta paikan rasituksena. Kaikki pensaatkin kirkon läheltä ovat poissa.

Sokerina pohjalla kuva talooni maanantaina matkustaneesta uudesta/vanhasta sohvasta, joka sekin viettää kai 20-vuotispäiviään, nyt uudessa kuosissa. Koirankynsien Savonmaalla puhki kuluttama kaunis punainen kangas vaihdettiin Pahalahden työpajassa paikallisen huonekaluvalmistajan jämävarastoista viime tipassa esiin putkahtaneeseen rullanloppuun, jossa kangasta oli juuri tarpeeksi pikkusohvaan. Ystävälliset naapurien isännät saivat sen peräkärryynsä paluumatkan virkisteeksi, kun olivat viemässä omaansa samaan paikkaan. Tässä se on tuontipäivän iltana, tuojien löytämässä asennossa. Sohvassa oli ennen saumojen päällä koristenyöriverhoilua, mutta nyt jätin ne pois. Kangasta jäi kahteen pikkutuolin tai sohvatyynyn päälliseen, täytyy tehdä ne sitten joskus.