Pian on syyskuu

Onpa kummia kuulunut lännestä, kun USA:n itärannikolla oli tiistaina maanjäristys! Ja vielä melko napakka, n. 6 richterin voimalla. Paikallisen eläintarhan monet eläimet tiesivät sen tulon ja varoittivat muutamaa sekuntia ennen käytöksellään tulevasta. Ihmeellistä. Me ihmiset epäilemme tietysti ensin jotain toistemme aikaansaannosta tärinästä alueella, jossa ei mitään yli sataan vuoteen ole koettu. Tavallisesti meteliä pidetään räjäytyksenä. Seuraavana päivänä olikin melkein yhtäläinen tälli Perussa, mutta se alue on nuorta poimuvuoristoa, joille maanjäristykset kuuluvatkin. Saivat amerikkalaiset myös eilen ainakin yhden ison jälkijäristyksen. Kyseinen seutu, USA:n Appalakit on ns. vanhaa poimuvuoristoa, samaa ikäluokkaa Ural-vuoriston kanssa ja nehän ovat jo melko mataliksi kuluneet. Vaikka maanjäristys useimmiten sattuu nuorten poimuvuorien liepeille, eivät muutkaan kohdat Telluksella ole poissuljettuja. Meillä eniten pieniä järistyksiä sattuu itä-Suomessa, noin Oulun korkeudella.

Etelä-Suomessa kesäiset ilmat jatkavat oloaan, viikonlopulle on luvassa jopa hellekesän tapainen yölämpötila, ja ukkosia on tulossa. Sadepisaroita ei kuitenkaan näy vielä viikonlopun ennusteissa, joten ehkä saan kuin saankin viimeisen mattopyykkini kuivaksi. Kävin pesaisemassa hyvällä pesupaikallamme Radansuun rannassa muutamia nuhrumattoja tiistai-aamuna, ja senjälkeen ne saivat koko iltapäivän kestävän roiman sateen niskaansa, tulivatpahan huuhdeltua! Matot eivät paljon ole kuivuneet parissa päivässä, mutta eivät nyt enää vettä tipukaan. Aamuisin kosteusprosentti oli pitkään jopa 100, eli ilmaan ei mahdu lisää vesihöyryä ilman että alkaisi sataa tihkua.

Karhunvatukka on ollut satovaiheessa jo yli viikon.

Nyt tuntuu olevan aika hyvät mahdollisuudet homeen kasvulle. Karhunvatut eivät yleensä ole homehtuneet, mutta eilen katsoin, että siellä oli aivan useampiakin umpihomeisia marjoja! Tiistain sade liotti vatutkin läpimäriksi, ja homeet alkoivat kehittyä. Poimin toissapäivänä ja eilen myös kaikki karviaiset, koska ne alkoivat tippua. Se on myös harvinaista, yleensä ne ovat pysyneet pitkälle syyskuuhun kiinni oksissa, joista käydä nappaamassa muutama kourallinen makupaloikseen. Nyt marjat odottavat alakerran jääkaapissa. Monesta pensaasta sain  muovisen persikkarasian ihan täyteen, joten satoa tuli. Ne luultavasti säilyvät jääkaapissa niin kauan, kuin yksin ja yhdessä niitä kaivataan välipalaksi tai kahvileiväksi päiväkahville.

Kylällämme on liikkunut maanmittareita, jotka etsivät maantien 361 varresta siinä olevat tilusten rajapyykit, ja selvittävät, onko tiealue muuttunut ja levinnyt vuosien saatossa. Asiasta tuli kirje keväällä, ja homma on nyt edennyt meidän kylämme kohtaan. Saadaan selville, onko aihetta lunastaa tieksi muuttunutta maata ja liittää se tiemaaksi. Edellisen kerran täällä tällä kohdin tehtiin toimenpiteitä 1980-luvulla, jolloin taajaman alue sai katuvalaistuksen. Nythän on pitkään puhuttu jalankulkuväylän tekemisestä, mutta sitä ei tehdä tiemaalle vaan sen sivulle. On tietysti ennakkoon hyvä, kun tiedetään, mikä kaikki on tiemaata!

Tällaiset elokuun loput olivat aivan jokavuotisia niihin aikoihin, kun vielä olin töissä. Luokissa hikoiltiin lämpimän loppukesän helliessä, ja monilla tunneilla oli ulkona-opiskelua, mutta auta armias, kun koitti koulun jokasyksyinen urheilu-iltapäivä, se oli yleensä syyskuun ensimmäisellä viikolla, niin eivätkö ilmat kääntyneetkin niin, että katsomossa takit päällä paleltiin ja urheilijat kärsivät kylmän kourissa kevyissä urheiluvaatteissaan. Miten sattuikin niin, ja monena vuonna. Sitten tuntui taas hyvältä saada olla sisällä.

Jo hieman ylikypsiä lehtikuusentatteja, kuvan ulkopuolelta, oikealta, norjanangervon oksien alta löytyy vielä syömäkuntoisia, pienempiä.

Puutarhani on kasvattanut kaksi sieniesiintymää lisää: keskiviikkona löysin kriikunapuiden alta useita isoja nuijakuukusia, ja eilen oli vuorossa isoimman lehtikuuseni alus, jonne oli noussut toistakymmentä lehtikuusentattia; kehään tietysti! Saapa nähdä, löytyykö tänä kesänä valmuskoita, joita olen löytänyt vain yhden kerran tienvarren nurmikolta, muutama vuosi sitten. Ne olivat isohkoja ja vaaleanruskeita, en tiedä olivatko syysvalmuskoita vai mitä.

Tiistaina aion matkailla entisellä kotipaikkakunnalla, kun hoidettavia asioita on kertynyt. Ehkä tapaamme myös entisten työtoverien kesken, ja lisäksi olen tilannut "audienssin" loimia tekevältä tuttavaltani Kirstiltä. Mattoloimeni on juuri loppumassa, joten on hyvä vaihtaa taas poppanantekoon. Hän lupasikin pyöritellä puissaan minulle sopivan loimen valmiiksi. - Tästä viimeisestä mattoloimesta näyttää tulevan neljä mattoa ja ehkä pieni kynnysmaton pätkä.

Ainoa syyshortensiani on täydessä kukassaan, osa valkoisuudesta on jo kääntynyt vaaleaan punaan.

Wilma viettää ilmeisesti koko elokuun sängyn alla. Valveillaolon ja ruokailujen määrä on reilusti vähentynyt.  Hän on mieltynyt nyt tähän asuinkoloon niin perusteellisesti, että kipaisee sinne tuota pikaa pakollisten ulkoilureisujen jälkeen, joihin liittyy aina harras juominen saavista, ämpäristä tai kastelukannusta, välillä kaikista niistä. Ruohojen asemasta on nyt nuoleskeltu parina päivänä suuhun hiekkaa? Eikös niin tee yleensä linnut? Kun Wilmalla on lääkityksen takia useimmiten löysä maha, niin useiden ulkoilureisujen päätteeksi on kiusana takapuolenpesua. Ehkä se häntä hermostuttaa ja siksi yrittää pysytellä pois näkyvistä, sängyn alla ettei se pesuhullutus yhtämittaa iskisi minuun?

Vielä kiinnostavamman geologisen uutisen luin tänään etelä-Amerikasta, jossa on löydetty maanalainen, iso ja hiljaa virtaava joki Amazonin alta. Löytö tehtiin 4 km:n syvyydestä, joten se siis on pohjavesivirta. On tietysti selvää, että pohjavedetkin virtailevat, jos vain pystyvät, ja purkautuvat lähteinä maanpinnalle tai vesien pohjiin. Alueella, jossa sataa moninkertaisesti Suomeen verraten, muukin on tietysti suurta! Pohjavedet virtailevat siinä maankamaran peitteessä, moreenissa tai hiekassa ym, joka on peruskallion päällä, mutta kallioiden sisältäkin vettä löytyy, koska niissä on halkeamia.

Pääosa Amazonin alangosta on jokivesien Andeilta kuluttamaa ja tuomaa irtomaata, ja alue kasvaa hiljalleen merelle päin, kuten niin monet muutkin rannikkojen lähellä olevat tasaiset seudut, joissa virtaa jokia. Tuo uutinen tietää kertoa, että irtomaita on kasautunut vuosimiljoonien aikana kilometrikaupalla! Meidän maassamme vaikuttaa lisäksi maankohoaminen, jolloin merenpohja hiljalleen nousee ylemmälle tasolle, ja joki tekee uusia uomia vanhojen viereen. Satakuntalaiset sen tietävät, kun rannikkokaupunki toisensa jälkeen on jäänyt sisämaaksi ja satama on etsitty ulompaa. Amazonin alueen maankohoamisesta en ole kuullut mitään, mutta ei tämä Pohjanlahti mikään uniikki ilmiö maapallolla ole. Rannat joko nousevat tai laskevat. Pikemmin olisi huippuharvinaista, jos ranta ei tekisi kumpaakaan.