Pikkuherkkuja

Kurpitsaviljelmäni on osoittanut uutta vaihetta, kun pikku-alut ovat alkaneet paisua. Hain alle styroxin kappaleita, ettei mädäntymiselle herkin kärkiosa pilaantuisi. Nyt suurin on noin kymmenen sentin levyinen, enkä tiedä, kuinka isoksi se aikoo kasvaa. Tuosta ei vielä ole pöytään pantavaksi, siksi olikin mukava kuulla, että naapurin kesäkurpitsoita oli liikaa, ja päästiin tälläkin tontilla siis maistelemaan!

Wilma, meidän talouden paras kurkku-asiantuntija, nuuhki hyväksyvästi saalistamme, ja niinhän siinä kävi, että iltapalaksi oli pääasiassa kurkkua!

Kurkkuviljelmää tarkastaessa huomasin, etten ollutkaan huomannut! Nimittäin säkin toinen taimi oli tehnyt ensin pienen mutkan ja vasta sitten alkanut edetä säkistä poispäin, ja katsellessa olin siltä kysellyt, miksei sovi tehdä kurkkuja kun toinenkin taimi osaa. Nyt silmä osui tukikepin taakse jääneen lehden takapuolelle, ja kas, siellähän pullisteli ihan kaksi täysikokoista kurkkua!

Hylsystä on tämänpäiväisen "askartelun" seurauksena jäljellä enää puolet, joten voi arvata, että oleilumme tässä kerroksessa päättyi vesikupille menoon, on se sen verran kuivaa purtavaa. Wilmalla on kyllä kokemusta pahvirullista, jopa lompakoistakin ennestään.....

Tänään on ollut aikaa mennä taas kangaspuiden luo kokeilemaan luovuutta. Wilmakin kiipeää mielellään yläkertaan, koska siellä on hänellä mukava lelu, jota sopii hampailla jyystää, nimittäin kalalankarullan sisältä löytynyt ydin, pahvinen hylsy, mukava pureskeltava, jonka kimpussa on aika kulunut jo kolmatta viikkoa.

Minun projektini, matto, on nyt noin puolivälissä. Tällä viikolla näyttäisi ennusteissa nyt olevan jopa joka päiväksi tippoja, joten vesaikonraivaus keväisellä puunkaatorinteellä voi edistyä vain toveittain ja aikaa matontekoon jää.

Uusi vesirännin kohta pääsi osoittamaan toimivuuttaan illalla, mutta kun sade oli niin hiljaista, rännistä tuleva vesi painui suoraan kaivoon, eikä lainkaan saaviin, joten talveksi varattu pellinkappale piti panna johtajaksi sille välille. Muut tehdyt toimet näyttivät asiallisilta eivätkä vaatineet korjauksia.

Rapunpielen sulostuttaja, amppelitomaatti muistaa pikkumarjoillaan kerran-pari viikkoon. Ensi vuonna ehkä tällaisia on kaksikin!