Tuotoksia alkaa ilmaantua

Tiistai-ilta oli jo kääntynyt auringonlaskun aikaan, kun keskustelin naapurini kanssa hänen kirsikka- ja vadelmasaaliistaan. Siitäpä muistinkin, että olen monena vuonna myöhästynyt kirsikkasadon korjuusta, kun räkättirastaat ovat olleet nopeampia. Suunnistinkin siitä oikopäätä astioineni Varjomorelli-puuni juurelle, kaukaa katsoen tulisin vähän saaliin kanssa takaisin. Puun juurella kuitenkin sain huokaista helpotuksesta: kirsikat olivat muuttuneet lähes mustanpunaisiksi, eikä niitä siis siksi näkynyt ilta-aikaan. Reippaan oksien rapistelutuokion jälkeen olikin koossa lähes neljän litran saalis. Ah tätä onnea!

Kurkku kukkii runsaasti, mutta kukat ovat piilossa lehtien alla, monta uutta alkua näkyy kurkistellessa.

Tiistaipäivänä olin korjannut ensimmäisen kurkun "viljelmältäni". Se oli nimittäin Wilman laidunpäivä, muu ruoka ei kelvannut lainkaan, vain heinät tuntuivat soveliaalta ahmittavalta. Käytiin peräti kolmella ruohon hakureisulla eri puolilla tonttia. Tämä toimenpide lienee koiran kannalta hyvin tarpeellinen, mutta sitä en oikein ymmärrä, että syöty heinä tulee aika pian takaisin oksennuksien mukavana pakettina, ja aina matolle. Otin kurkun eräällä reisulla näyttääkseni koiralle, että on sitä ihan normaaliakin vihreää syötävää olemassa tässä ihan lähellä, sillä kurkkuhan on hänen lempiruokaansa. Nyt se on kuitenkin vielä alkamatta, ei kelvannut kurkku.

Keskiviikkona piti vaihtaa hieman huonekalujen paikkoja makuuhuoneessa, kun sängyn alta löytyi vielä yksi koiran pulpauttama "heinäpaketti". Wilma katseli silmät pystyssä, kun ensin kaikkosivat sänkyvaatteet ja sitten vielä itse sänkykin. Se oli hänelle aivan liikaa, luuli varmaan minun saaneen jonkin kohtauksen, ja meni ruokakupiltaan syömään, harvinaista kyllä, eiliset ruoat. Aamulla ei ollut kelvannut mikään tänäänkään. Välillä hän aina katsoi osanottavasti minun suuntaani!

Myös kesäkurpitsa on vauhdissa. Luikertelevaa vartta on venynyt jo kolmeen metriin, ja kukkia on runsaasti. Näillä kasveilla on  kukkia enemmän kuin tulee hedelmiä, kun kukka voi olla hede- tai emikukka. Jos hyönteiset tai muut pölyttäjät vierailevat oikeaan aikaan, tapahtuu hedelmöityminen ja kurpitsa alkaa kehittyä. Pölyttäjän pitää olla nopea! Kukka avautuu tässä kasvissa iltapäivällä, ja seuraavana aamuna teriö jo on lurpallaan peittäen hede-tai emilehdet. Kastelua pitää harjoittaa päivittäin, kun isoissa lehdissä on paljon haihdutuspintaa.

Isot tomaatit vasta kukkivat. Kohta aion taittaa niiltä latvat, jotta marjojen kasvu saisi paremmin vauhtia. Kun kolme kukkaterttua on  kasvissa nähtävillä, toteutan aikomuksen. Sivuoksia eli "varkaita" on saanut poistaa jo kahteen otteeseen. Minun säkeissäni on sekä avomaan että kasvihuoneen tomaattilajikkeiden yksilöitä. Kukkaruukussa kasvava piskuinen amppelitomaatti on antanut jo kolme syötävää hoidon palkaksi.

Tontillani kasvaa kahdessa kohtaa kompassikukka Silphium perfoliatum, jonka lehdet ovat vastakkain, joka toinen pari etelä-pohjoinen-suunnassa, joka toinen itä-länsi. Ei pääse eksymään! Tämä kuva on ylämäen uusimmasta penkistä.

On eletty tosi trooppisen ilmanalan aikoja, onneksi viikonlopulla satoi pari kertaa, viimeksi sunnuntaina, joten maat ovat saaneet kaipaamaansa kosteutta. Mitään rajua, rikkovaa vedentuloa tai tulenpyörteitä ei ole koettu, joten tomaattien moraaliseksi tueksi pantu muoviseinämä on edelleen paikoillaan. Viime viikolla oli monena päivänä ukkosta ilmassa, sen huomasi Wilmasta, joka katsoo parhaaksi majoittua sängyn alle takimmaiseen nurkkaan. Yhtenä yönä oli hyvin runsaasti elosalaman tapaisia välkkyviä taivaanvaloja, jyrinää ei joka kerta edes kuullut, mutta Tiitu-ressu kyllä tiesi. Se tuli sänkyyni ja aivan kainaloon, ja pian oli minun noustava istumaan, sitä jatkoimme sylikkäin pari tuntia siinä sängyn laidalla, koira tutisten kuin horkassa ja läähättäen, korvalehdet tulikuumina. Onneksi saimme kuulla, että valtameren takana on keksitty koiralle hyvä apu, napakka liivi, jonka saatuaan mainosvideon koirat näyttivät täysin rauhoittuvan. Postia siis odotellaan!

Vuorijalava iltataivasta vasten eilen illalla. Alaoksat ovat vähälehtisiä, ja aika liuta oksia varisee muutenkin kesän mittaan. Mikähän vaivaa? Kääryinä karisevat lehdet ovat kuin kirva-kaupasta, täynnään eläimiä.

Tähän kesälomailuun, joka sai Annin viikonloppuvierailusta mukavan lisän, tuli paksu tumma surupilvi Norjasta, jossa runsaasti viattomia ihmisuhreja kahden eri hyökkäyksen takia. Kummassakin tapauksessa sama ammuskelija ei katso tehneensä mitään väärin! Jo on tosi vakavasti mennyt minän kehitys väärin, jos pitää itsellään oikeutta päättää tuntemattomien lähimmäisten elämästä. 150 sivun mittaisessa kirjassaan hän puolustelee tekojaan oikeutettuina. Onkohan tuollaista odotettavissa enemmänkin?