Kesäisiä askareita, miksei, kun ollaan heinäkuussa

Itse asiassa heinäkuu on edennyt jälkipuoliskolleen, naistenviikko menossa, sehän alkoi eilen. Nurmikonleikkuu ei ole enää niin kiihkeätä kuin alkukesästä, kun uudet kasvavat lehdet ovat jäämässä pehmeämmiksi ja matalammiksi. Siispä on aikaa katsella muutakin. Meille tuli sitä paitsi eilen Wilman koirasiskokset viikon kesälomamatkalle, joten ollaan erilaisissa tunnelmissa ja ohjelmissa!

Ihanan aallokon kunniaksi Wilmakin salli kuvaukset!

Tänään oli traditionaalinen uintireisu Lammaskalliolla, jossa oli melkoinen aallokko. Lämmintä ilmaa pukkaa itäisestä Euroopasta, ja lähipäivinä on odotettavissa joko helteitä tai ukkosia tai molempia, joten tämä päivä oli ainakin sopiva rantaretkelle. Sen lisäksi rantamatkalla on Tiitun ja Tellan vapaata kirmailua rantapolun ja rannan tuntumassa, niinpä matkan jälkeen on tiedossa parin tunnin totaaliset nokoset.

On meneillään vedestä haettavien keppien etsintä, mutta aika tarkkaan ovat nuotiontekijät kallionsaumat hakeneet, kun löytyi vain ruokojen korsien kappaleita, niitä ei saa( tuulella varsinkaan) lentämään ulapalle päin.

Koirat päättivät iltaruoan aikaan tutustua omiin herkkuihini, sillä olin tehnyt riisi-ohrauunipuuroa, jota jäi tietysti ylitse, ja kylmänä se maittoi piskeillekin niin, että ruokaillessa oli täysi hiljaisuus. Wilma on muuten kuin eri koira viime viikkoon verrattuna, eläväinen, ja valveilla jopa tuntikausia. Viime viikon ukkosilmojen aikaan piti viettää sängyn alla perimmäisessä nurkassa aika niin visusti, ettei voinut pissallekaan mennä kuin pari kertaa vuorokaudessa. Ja ruokapäiviä ei ollut montakaan. No, sen asemasta on syöty tänään ja eilen mahtavat kupilliset eväitä. Onkohan sillä ollut myös ikävä näitä siskoksiaan, vai pitäneekö lapsinaan, kun on joukon vanhin?

Tiitu simahti rannasta kotiinpäästyä turkin loppukuivatukseen matolle.

Kuumien ja sateisten päivien ajaksi on haettava viihdettä sisällä, joten päätin alkaa matonkutomisen hauskat päivät. Suunnitelmat kuitenkin elivät niin, että ensin oli vuorossa saksittelun aika, muutama vanha keltainen lakana pääsi nyt jalostumaan kuteeksi, joten mattotyötä alettiin vasta toissapäivänä. Koirat olivat tänään seuranani ylhäällä, varsinkin Tellasta on kivaa seikkailla varastovintin puolella nuuhkimassa. Liekö se syy useita vuosia sitten poistettu hirventalja, joka siellä vietti loppuelämäänsä?

Tomaattirivi talonpuoleiselta polulta päin. Kivikoivut antavat hieman varjoa. Muovista vasemmalle on monta pensas- ja puu-kerrosta estämässä tuulia, oikealla puolen taas autotalli. Jos tästä tänä vuonna voi korjata satoakin, kannattaa harkita pysyvämmän luontoisia viritelmiä.

Ulkotöitä on ollut ruohonleikkuun ohella harrastettava, kun säkkeihin istutetut tomaatit olivat venähtäneet jo lähes metrisiksi, niin ne on ollut pakko sitoa keppeihinsä. Laitoin taustalle eli pohjoisen puolelle myös muovia niittarilla keppeihin (saas nähdä, mitä isommat tuulet asiasta päättävät), jotta lämmin pienilmasto paremmin säilyisi. Tomaatit, kurkut ja kesäkurpitsa ovat jo alkaneet kukkia, melonissa ei kukkia vielä näy.

Amurinviinin oksien kärkiä ja verson muita kappaleita vedessä juuria tehtailemassa, ehkä niitä näkyy elokuun loppupuolella?

Autotallin loppusiivous on edennyt jonkin verran maalausten jälkeen: vuorossa oli liian roimasti kasvaneiden köynnösten hillintää saksimalla. Kun heisiangervon oksille oli vesisaavi-kylvyssä tullut niin hyvin juuria, päätin yrittää sitä konstia myös amurinviinille, jota jouduinkin kurittamaan aika lailla, kun seinällä on nyt myös ulkolamppuja, jotka saisivat näkyä (!) Vielä ei ole ulkovalojen aika, mutta kauan ei tarvitse odotella.

Ilta-askareiksi keksin ryhtyä viimein puuhaan, josta riittää osia varmaan vuodeksi: Aloin työstää sähköiseen muotoon vuodesta 1985 alkaen pitämiäni päiväkirjoja, joita on kertynyt jo pitkälle toistakymmentä. Onneksi aloin paksuimmasta, sitä on tehty jo viisi työrupeamaa, ja muutama tästä kirjasta on vielä tulossa, kirjassa  kun on leveimmät sivut ja niitä on eniten. Tuollainen oman tekstin kirjoittaminen on sinänsä vaivatonta, kun tuntee kirjoittajan, niin arvaa sanamuodot, vaikkei niin juuri katsoisikaan sivuja!

Tämä näkymä on talletettu päivälleen 4 vuotta sitten, eli 18.07.2007.

Nyt on alkanut myös vadelma-aika. Mesivadelmakasvustoni jäivät ajan puutteen takia kokonaan kunnostamatta tänä keväänä, ja siitä palkaksi hyvin ruohottunut vattumaa on kasvattanut tavallista enemmän ja isoja marjoja, sen havainnon olen tehnyt joskus ennenkin. Tämä kyllä tietää sitä, että alaoksilla paisuvat marjat tuppaavat homehtumaan, kun ilma ei kierrä. Lisäksi pitää olla poimimassa satoa aika usein, ettei ylikypsymisen vaaraa tule. Osan marjoista hoitavat pikkulinnut, nokan pikkujälkiä on aina nähtävissä.

Vahtimis-ja seurustelutehtävien ohessa Tiitulla on täällä aina työnä myös Pupun hoitaminen. Turkiskankaasta tehty lasten lelu joutui parisen vuotta sitten Tiitun äidillisten vaistojen kohteeksi: Pupua kuskataan varovasti hampaissa ja viedään sänkyyn, jossa sitä nuollaan uupumukseen asti, samalla aikaa tapahtuu käpälillä kissojen kaltaista "leipomista".

 Kaikkeahan ei voi saada, loppuu muihin hommiin varattu aika. Luultavasti en mene mustikan poimimisharjoituksiin vielä viikkoon, rantaretkellä totesimme, että marjat ovat vielä kovin pieniä meidän mäellämme. Olihan runsaan parin viikon kuivuus- ja hellejakso juhannuksesta aika rasittava kallion päälle kehittyneille kasveille. Nyt ei ole onneksi kuivuusongelmaa, sateita on saatu jo toista viikkoa, tuolloin tällöin, hyvin.

Lopuksi vielä auvoista eilistä iltatunnelmaa. Lueskelin Lutukasta kiinnostavaa artikkelia kuolanpioneista, ja Tiitu tuli viereeni ottamaan kaiken mahdollisen onnen tästä hetkestä. Olimmehan tavanneet pitkästä aikaa juuri muutama tunti sitten. Valokuvaaja ei häirinnyt lainkaan!