Urakkatyökausi päättymässä

Pihapenkin jalopähkämöt voivat hyvin, kunhan saavat päivittäisen puoli ämpärillistä vettä!

 Tänään on yhteisten projektiemme ja toisaalta omienikin viimeinen työpäivä, vaikka onkin sunnuntai. Nimittäin kesäkahvilavuoromme on illalla päätöksessä. Museonmäen vuorot loppuivat jo perjantaina, on saatu toimitella kuumissa työoloissa vanhan rantahiekan tuntumassa siellä museonmäellä, sillä tuo kumpare on samaa materiaalia kuin nykyinenkin Urajärven hiekka, mutta parisenkymmentä metriä nykyistä ylempänä. Ukkospilviä ja jytinää on kyllä havaittu, muttei kohdalla, sekin sadetippa, jota ennusteltiin viime sunnuntaille, kuihtui, koska olimme laittaneet telttakatoksen tarjottavien suojaksi. Myöhemminkään ei sadetta ole saatu kuin nimeksi, puolen katon alalta on tullut noin litra vettä rännisaaviin.

Rännisaavit ovat tyhjillään! Kuivaa rakastava värisauramo on alkanut enteellisesti viihtyä tässä paikassa?

Kyläläisten yhteiset projektit ovat mukavia, koska myynnin ja muun höösäyksen ohella on aina aikaa vaihtaa kuulumisia, onhan moni vain kesä-kyläläinen, kun täällä on puolet asukkaistakin sitä laatua. Perjantaina saatiin päättyneiden kestien jälkeen myös korjata rekvisiittamme pois mäeltä, eli peräkärryllä matkasivat pakastinkaapit ja grillit takaisin kyläntuvalle perussäilöönsä, muu materia tavallisissa autoissa. Jäljelle jäi vain tyhjä tanner.

Meidän vuorolla oli pullatarjonta myös "omasta takaa", sillä Lomakiven emäntä Sirpa pyöräytti näytöstä ennen uuneistaan 100-120 voisilmäpullaa, jotta kahvilla oli mahdollisimman tuoretta tavaraa. Pullakahveja ei tosin mennyt kuin puolet tavanomaisesta, sillä katsojakunnasta oli runsas puolikas alle aikuisiän, ja heille myytiin mehua ja limsaa, jäätelöitä ja karkkipusseja.

Hyllymaaliksi löytyi vanhaa varastoa: Olin joskus hankkinut ikkunanpokia varten Sahara-nimistä säänkestävää maalia, mutta se työ jäi kesken, joten kun  purkissa vielä lotisi lupaavasti, avasin sen ja yhdistin mukaan toisen lähes saman värisen purkin lopun. Näin poistuu kaksi ongelmajäteastiaa, sillä saan maalit kulumaan tässä työssä!

Kotinurkissakin ovat urakat edenneet lähes loppuun, autotallin maalaus on enää pikkuista vaille, saanen sen tehtyä illalla kahvilavuorosta kotiuduttuani. Maalaus sinänsä ei olisi vienyt paljon aikaa, mutta talli ei ollut tyhjä, ja tavaroita oli siirreltävä. Lisäksi päätin maalata sivuseinälle olleet sahapintalaudasta tehdyt hyllyt, kun niiden siistiminen oli muuten  hankalaa. Pari alinta hyllyä menikin parkkipaikalle sitä varten, loput kaksi maalasin siellä sijoillaan porrasta käyttäen.

Ylimpien hyllyjen alapuolet kuivumassa. Onpa sattuma, että maali on lähes sama kuin uusien kattopanelien pinta!

Niinpä takaseinän raivauksen ja maalauksen kuivumisen jälkeen vanha klapipino vaihtoi paikkansa takaseinustalle, mutta sen alle ensin ulkoa yksi aika huteran oloisesti kiikkuva pino tallin takaseinältä. Kun maali on samaa valkoista kuin entinen, työ on siltä osin ihan helppoa. Klapipinon siirtäminen ei ollut ihan päivän juttu, kun oli niin kuumaa ja illaksi meno teatterille, mutta aikaahan on. Ensin osa puista matkusti käteisvarastoon eli talon alakertaan, jossa saunan uunit ovat lähellä, samoin kaikki syttypuulaatikot.

Alakerran onnea eli syttylastu- ja tikkupuulaatikoiden maailma.

Nyt loppujen puiden paikka on takaseinällä, niillä pärjätään hyvin ensi vuosi, sitten ovatkin jo polttokuivia keväällä hankitut uudet puut. Autotallin hyötytila laajeni nyt metrillä, hyvin sopii olemaan luomapuu ja se ulkokalusteiden arsenaali, joka tulee sisään talveksi.

Takaseinä on täynnä tavaraa, kun maalaukset vielä ovat kesken! Tuuletuksesta vastaa kaksi seinäventtiiliä takaseinän yläosissa.

 Ajattelen elokuun puoliväliä, jolloin olisi mukava saada aikaiseksi autotallin uudelleenvihkiäiset, kun se on juuri tulossa kahdenkymmenen vuoden ikään. Edellistilaisuus oli elokuun puolivälissä sekin, silloin sisällä oli vain sisareni ripustama taidenäyttely. Tänä vuonna tuo näyttely onkin Kausalassa, joten vihkiäiskansan on tyytyminen keramiikkatöihini, joita on. Elokuu sopii hyvin sähkövalon saantia juhlivalle tallille, kun illat jo pimenevät.

Talon puoleinen seinä saa vielä toisen maalikerroksen, koska yksi ei riittänyt, mutta lattialla seisten yltää ikkunoiden yläreunaan asti.