Huh hellettä!

Kastelukannu Punapossu odotteli jo hartaasti, koska viimein joutaisin etupihan kunnostukseen. Laattojen väleihin oli alkanut kasvaa kultapiiskuja. Ja mikä määrä mustia pikkumuurahaisia paikoiltaan nostettujen laattojen alta löytyikään!

 Näin kuumaa kesäkuun ensimmäistä en liene elänyt montakaan, sillä tavallisestihan pikkukesä on juuri mennyt ja saatu viileitä tuulia ja sateita esittelevä aika, kun apupatterit kaivetaan esille yläkerran huoneisiin. Nyt ei ole tarvis kuin korkeintaan tuuletukselle. Viime yönä oli tämän seudun yö reippaasti yli 17 asteen, vasta aamukuuden aikoihin tultiin alemmas aste pari. Huomenissa kyllä pitäisi olla viileämpää, mutta ukkosrintama meni ohi monta sataa kilometriä pohjoisempaa.

Etummainen laattarivi on uusi. Nyt mahtuu istuksimaan aamupäivällä laatoilla, ja mahtuvat vielä ruukutkin, kunhan saan ne kunnostettua ja istutettua.

Vasemman puoleista etupihaa. Wilma esittelee etäältä lyhentynyttä turkkiaan!

 Sain onneksi juuri etupihan laattaprojektin valmiiksi, alue nieli entisten lisäksi 20 uutta betonilaattaa ja kaksi puuaidaketta. Murskekasa on huventunut uhkaavasti, mutta luulenpa, että tähdekasalla loputkin suunnitelmat hoidetaan. Projekti eteni nopeasti, koska sunnuntaina palautui kotiin lainassa ollut metsänistutuskuokka, jonka kanssa nurmikkopinnan irrottaminen käy kuin leikiten. Harjoittelin maanantaina tekemällä lipputangon penkin reunukset uuteen uskoon, eilen ja tänään sitten varsinainen etupihan kunnostus. Toisaaalta ei ole kiva pitää keskeneräistä rapunedustaa kivikasoineen ja monttuineen, joten senkin takia tein ripeästi. Huomenna on helatorstai, joka vanhastaan on juhlapyhä,siksi piti työ saada valmiiksi.

Lipputankokin on taas oikein päin, Ulla ja Jari pistäytyivät reissullaan hieman nostohommissa! Kuva on sunnuntailta, kun oli sadepäivää.

Lipputangon kukkapenkin alareunaa maanantai-iltana, kun sain sen tehtyä auringonlaskun aikaan. Laitoin reunakivien alle n. 10 cm murskeen, ja poistin nurmikkoa hieman, etteivät heinät heti peitä tulosta. Reunakivi pitää puuaidakkeen pystyssä eikä tarvitse leikata ruohoa aivan aidakkeen vierestä.

 Aiotuista urakoista enää risusavotta on kesken, siinä ollaan ehkä puolessa, mutta koska kuivumispaikassa on jo paksulti tikkupuita, ei maksa vaivaa kiirehtiä, ennenkuin entiset hieman kuivahtavat. Nythän ne ovat oleilleet pääasiassa pressun alla. No onhan autotallikin vielä kunnostelematta, sen tavarat pääosin evakossa alakerran varastoissa, mutta tallin 20-vuotisjuhlia ja uudelleenvihkiäisiä onkin mukavampi ajatella elokuulla, kun tarvitaan valoa. Nyt pitää keskittyä plantaasin hoitoon ja saatujen mustelmien parantamiseen!

Latvuksista ja oksista tehtyjen tikkupuiden tavallisin asento on olla peiton alla, jos sataa. Nyt ei onneksi näyttäisi olevan muita kuin kuivatusilmoja jonkin aikaa.

Wilma pääsi eilen paksuista talvikarvoistaan, kun päädyimme yhteiseen lattia-istuntoon saksien kanssa. Katselin nettiosoitteista, että Kymenlaaksossa ei ole ainoakaan koirien trimmaaja halunnut ilmoittaa itsestään palveluksien tarjoajana! Ei tämä mikään puudelien keskittymä siis voi olla, ei myöskään tuo maaliskuussa avautunut koiratarvikeliike tiennyt kenenkään osaavan. Nyt on Wilmalla kevyempi kesälook á la Terttu!

Muuten Wilma on siirtynyt kevyempiin lounaisiin, kun menemme aamulenkille, viivytään pitkään ja hartaasti ruohojensyöntipuuhissa. Onneksi tontilla on hyvin tarkoitukseen sopivaa salaattia, sillä meillä kasvaa kymmeniä ja taas kymmeniä mättäitä koiranheinää (Dactylis glomerata), jonka pehmeä lehti on erityisen mieleinen. Sinä aikana, kun hän lounastaa, ehdin kitkeä aika monta voikukkaa juurineen paikastaan, nythän ne lähtevät kiskaisemalla hyvin irti, kun ei ole vielä ollut kuivakautta. Jokohan sitä rupeaisi katselemaan ruohonleikkurin suuntaan?

Paitsi lipputangonnostajia olivat viikonloppuvierailulla myös Tiitu ja Tella. Tella toimi herkkänä päivystäjänä eteisessä, jotta mahdollinen vapaana lenkkeilevä Siru-koira tulisi noteeratuksi ja varmasti haukutuksi. Molemmilla näillä kahdella on muuten se tapa, että kun ovat saaneet minut aamulla varmasti pois nukkumapaikastani, niin kohta tila vallataan ajatusta nopeammin, joko yksin tai kaksin, ja siinä sitten saadaan koiraelämän makeimmat aamuhetket!