Sadekausi toukokuussa

Aika harvinaista, että saadaan niin paljon vettä toukokuussa, että ei tiedä, mihin rännisaavien vesi pantaisiin, siispä uudet vedet vuotavat yli. Wilma kyllä tekee parhaansa ja maistelee lenkeillään monestakin saavista tai ämpäristä. Kun lenkkejä on päivää kohti 5-7, niin varmaan saadaan sillä lailla ainakin litra vettä kulutettua!

Tässä autotallin nurkan drinkkibaarissa pysähdytään aika usein ensimmäiseksi. Oikealla on kolmen seppelvarvun muodostama pensaikko, jota leikkelin aika lailla keväällä, että saavit mahtuisivat. Löytyi myös puolisenkymmentä tainta, jotka matkasivat lauantaina uuteen kotiin samassa kunnassa. Pensaan oksankärki alkaa kehittää apujuuria maahan osuessaan, ja uusi taimi on kohta valmis. Niinhän tekee myös karviainen.

Tälle viikolle aiotut puuprojektit ovat edenneet. Sain eilen puoleen päivään mennessä klapit lopulta pinoihin, ja laaja viimevuotisen värinen laikku pinon alta sai ruveta ottamaan vihreyttä sekin. Oli hyvä, että työ tuli tehtyä ensi tilassa: Klapikasasta löytyi kaksi aloitettua ampiaispesää, kaksi hiirenpesää ja useissa kohdin mustien mauriaismuurahaisten alkavia pesäpaikkoja, varmaan koivuista vuotanut mahla tai muu neste oli niitä kutsunut työntekoon. Kasan alimmaiset puut olivat alkaneet jo vaihtaa väriä homeen suuntaan, jos olivat haapaa. Lauantaina sain naapurissa vierailevasta nuorisostakin talkooapua. Kiitos heille siitä!

Tässä viiden pikkupinon paikassa on noin puolet klapeista. Koska tällä kohdalla on aiemmin ollut useita rakennuksia ja maa muutenkin kivistä, ei tukiseipäiden saanti maahan ollut ihan yksinkertaista. Oikeanpuoleisten väliin oli pakko jättää yli puoli metriä. Pinot ovat n. 2 m pitkiä. Saas nähdä, minkä näköistä tässä on talven jäljiltä!

Latvuskasojen siistimisessä on myös hieman edetty, mutta lähinnä siksi, että riittävää määrää pinojen pohjia ja sivupuita ei ollut, ja nyt kun näyttää sateiselta edelleen, pitää olla pressu pahimpien sateiden aikana päällä, sekin tarvitsee pitopuita päälleen ja alleen.

Autotallin takaseinäpinojen paikka piti ensin lujittaa murskekuormilla, jotta pinoja voisi olla kaksi. Jyrkkä tuo takapään luiska kyllä edelleen on, ehkä siihen pitää lisätä murskaa vielä, vaikka sadevesiä siihen ei katolta tulekaan. Onneksi mursketta on!

Nyt alkaa olla lemmikinkukkien aika parhaimmillaan. Siispä on ollut aina pinoamisten väliin mukava oikoa selkää ja katsella Elsa-salin kukinnan etenemistä. Katsura-puilla on muuten aika ruosteenvärinen lehdistö keväällä, myöhemmin ne ovat vihreitä. Yllä olevan pinon teon aikana taas voi seurata kirjosieppojen ruokintapuuhia ison vaahteran pöntöllä ja kotkansiipien puskemista esiin, kuva alla.

Nyt muuten laulavat jo täyskesän merkkilinnutkin, lehto- ja pensaskerttu. Kupparilta kuuluu iltaisin kaulushaikaran kumeita puhallusääniä. Tämän mäen käki on muuten hyvin ahkera, se on äänessä lähes jatkuvasti, mutta voi miten outo esiintymislaulu, ei mikään kuk-kuu, vaan khuk-khu. Sepelkyyhky kurnii vuorotellen kummankin naapurin tontilla. Mutta satakieltä ei ole vielä kuulunut. Ehkä se jättää tänä vuonna minun tonttini väliin, kun se on maapesijä, ja kuljen niin ahkerasti jälkien korjuun takia tontilla. Mutta yleensä kylältä on yhtaikaa voinut kuunnella kolmeakin satakieltä.

Puutarhan puolelle istutettu Varjomorelli- kirsikka kasvoi monta vuotta toispuoleiseksi, kun lähellä oli omenapuu. Nyt se on ollut poissa koko viime kesän, joten ehkä kirsikan latvus alkaa nousta myös sille puolen. Alaosan valkoinen massa on norjanhanhikkia.

Lopuksi kuva Elsa-saliin pihakadulla seisten. Oikealla on jalavan runkoa, vasemmasta yläkulmasta suviruusun oksien kärkiä. Puolet maapohjasta on talvion peittämää, mutta jänis syö sen matalaksi talven aikana, joten vain siniset kukat näkyvät maapohjaa vasten. Lemmikkien sini näkyy helpommin!