Ehta kevät, kun on olevinaan kiireitä!

Ennustetun sateen takia pressut peittävät pinnaltaan kuivahtaneen klapikasan, pinossa on vasta vähän, se, mikä jäi yli peitteiden alta. Tähän mahtuu kaksi pinoa. Sadeveden kokoojasaavit odottavat  täyttymistään joka nurkalla. Monena keväänä saavien täyttymistä saa odotella, pilvet kuivuvat.

 Vaikka en olekaan aloittanut viljelyn askarteluita vielä, ja tuskinpa kovin paljon alankaan, on monta hommaa mielessä ja työn alla. Keväällä puhkuu intoa tarttua joka nurkkaan ja hieman järjestää uuteen kuosiin, sitten tuntuu olo täydelliseltä. Niinpä on kukkapenkkien kunnostuksen lisäksi nyt jo kolmena päivänä alettu pinota klapeja ja pienentää oksakasoja, ei niistä heti selviä, odotettavissa samaa ainakin viikko, jollei enemmän. Ajattelen lievällä kauhulla mäkärä-ja hyttysaikaa, silloin tehdään pasiansseja sisällä, tai jos sattuu loimi valmiiksi, mattoja. Tänä aamuna oli kesän ensimmäinen sade, ei kestä kauan kun lentäviä öttiäisiä ilmaantuu.

Viikonlopun tohinassa jäi sen verran aikaa yli, että saatiin kovin kulahtanut lipputanko kaadetuksi maalausta varten. Nyt se kuivuu, ja odottelee nostohenkilökuntaa. Uudet lasikuitutangot eivät käy tähän jalkaan, joten sitten kun vanhan aika on ohi, pitää löytää uusi paikkakin. Ison kuopan kaivaminen edessä, tiedossa kivikkoista ja juurien täyttämää maata.

Elämä ei ole aina maatöitä, vaikka siltä tuntuukin, sillä työkauden keskeytti äitienpäivän moninkertainen ja monipäiväinen juhlinta, joka päättyi sitten maanantaina, alettuaan perjantaina, joten kakkua tai kakun ajatusta oli meneillään ihan neljä päivää! Olihan samoilla henkilöillä juhlinnan aiheena nimittäin kahden henkilön äitienpäivä, ja toisella näistä vielä puolisatavuotis-juhlajakson loppumetrit. Kesteihin osallistui viisi ihmistä kolmessa polvessa, kolme koiraa ja kaksi kissaa. Jokaiselle jotakin! Tarkoittaa sitä, että kisut herkuttelivat huonekasveilla kakkuaikana.  Australianmatkan tuliaisia nautittiin useaan otteeseen, kun digikuvia oli useampinumeroinen luku.

Vierashuoneessa on enää kukkavihkomuisto syntymäpäiväsankarin yöpymisistä.

Päädyin sitten vieraiden poistuttua tekemään unohduksiin jäänyttä kevätsiivoa, joka tarkoittaa mattojen puistelua ulkona ja sen jälkeen mattopalapelin kokoamista uudella kesätavalla. Siispä Marraskuu-matot muuttivat toisiin huoneisiin ja tilalle tupaan muita roskankätkijätyypin mattoja. Huonekaluja en sentään vaihdellut, kuten joskus nuorempana ( totta puhuen olin sen tehnyt aika hiljattain, vasta helmikuussa). Siinä pyöri pesukonekin useamman erän, sillä kyllähän kesäisempiä pintoja tuoleille ja sängyille... Oli suorastaan loistava ulkonakuivatuksen ilma, kaikki valmiina sisälle saman päivän aikana.

Kesäkahvilan näyttelyissä on tällä viikolla vuorossa taidepiirit, joten keramiikkakokoelmat tekijöittensä varastoista aseteltiin maanantaina esille, siellä olkoot nyt viikon. Onneksi siellä oli pulaa pöydistä ja posliinimaalauksen opettaja-Merjalla tarpeeksi tilava auton takaluukun aukko, sain kauan varastoissani odottaneet Finno-kalusteiden sohvapöydät viimein kunnon käyttöön näyttelytiloihin!

Ison kiven kasvupaikka talon alapuolella on nyt lipsikan valtakuntaa, se versoo ensin. Huiskunauhuksien viimevuotiset korret vielä jäljellä, samoin jänisverkot magnoliassa ja kuriilienkirsikassa. Niiden takana keltavuokkoparvi.

Pelargonit, rönsyliljat ja verenpisarat siirtyivät ilmojen lämmettyä pihaoloihin, vaikka jokainen arvaa, miten sisälehdet palavat valkoisiksi ensi päivinä ulkosalla. Pian tulevat kuitenkin kestävämmät ulkolehdet ja kukkien aika. Tein jo orvokkiostoksiakin, postilaatikkoruukku on istutettu, mutta loput vielä odottavat seinänvierellä kassissa.

Puissa on jo isot lehdet! Kohta puhkeavat Elsa-äidin peruja olevat valkonarsissit Narcissus poeticus, joita kasvaa tontilla monissa kohdin.

Wilma-koira lähtee kovin mielellään ulos joka kerta, kun vähänkin on vihjettä! Tänään on oltu pari tovia jo pitempäänkin ulkona, kun maassa tarkenee makailla sillä aikaa, kun teen selvää oksakasasta tai kukkapenkin siivouksesta. Tahtini on kyllä nyt hitaampi kuin muina keväinä, mutta varmaan ehditään silti.