Hommia riittää!

Saavuttiin näille maisemille perjantaina, ja asumislämmön tuottaminen ja huonekasvien asettelu ym vei päiväsajat vappuiltaan asti. Vapunvietto sujui siis vichypullon kanssa, kun sisällä tuli välillä lämmin. Wilmakin oli niin kovin varpaillaan tänne tulosta, etten raaskinut jättää häntä pitkäksi aikaa sisälle yksin, vaikka tiedänkin, että makoilee ovensuun matolla koko ajan. Puuhaa riitti kyllä sisälläkin, kun tein viikkosiivouksia. Kylläpä olivat kasvaneet nuo ylitalviset pelakuut ja fuksiat! No, imuroitiin myös yläkerrassa, sinne tuppaa aina talvehtimaan kärpäsiä, joten niiden takia imuttelu on ihan asiaa!

Autotallin länsipuolella on perintöpensas, vanhempieni suosikki pihajasmike, jonka juurelta pilkistelevät Chionodoxat eli kevättähdet  ja jalokiurunkannuksetkin Corydalis nobilis jo puskevat lehtiään. Katolta putoavat lumet latistavat pensaan aina melko littanaksi, mutta uudet kasvuoksat nousevat lähelle kahta metriä. Vanhat leikataan täältä alhaalta.

Vapun jälkeinen viikko on nyt pyhitetty ulkotyölle, on mukavaa, kun on viileä ja kuiva ilma, niin jaksaa hieman pidempään puurtaa. Valinnan vaikeutta vain on, ei tiedä, mitä "narua" ensin alkaisi nyhtämään. Wilma kyllä tietää, se on hänen talutusnarunsa, siitä löydän itseni monta kertaa päivässä, kun tämä kevät on hänelle laatuaikaa. Naapureissa oltiin jo pidemmällä, pihojen haravointi oli jo lopuillaan eilen, minulla se vasta on mañana-osastossa.

Jossain välissä olen hieman voimistellut murskekasan kimpussa, sillä pation puulaattojen alle piti laittaa tasoitusta, siihen hupeni kymmenkunta vajaata kärryllistä, joten pääosa kolmesta kuutiosta on tietenkin jäljellä. Mutta ensi viikonloppuna varmaan istuskellaan jo ulkona, ja pation kunnostus on siis numero yksi, että saa ulkotuolit ja pöydät laatoille. Yritin sitä hommaa Wilman kanssa, koira narussa siinä vierellä, mutta ei se oikein luonnistanut, kun hänen piti koko ajan varmuudeksi seurata kantapään lähietäisyydellä. Naru oli solmussa ja mykkyrässä monta kertaa.

Autotallin taakse parkkipaikan jatkoksi oli ilmaantunut mahtava klapikasa, ne ovat siinä nyt hyvin ilmavasti, ei tarvitse hätäillä pinoamisessa, ainoastaan pressua päälle, jos sadekausi uhkaa. Siinä on kekona sekä arboretumissa tehty liika suojuspuusto että toimittajan omasta metsästä kevään aikana tehtyä puuta, kyllä niillä mennään useampi vuosi eteenpäin.

Olinkin sopinut kaatajien kanssa, että askartelen itse latvukset ja oksat voimasaksilla syttypuuasteelle, joten nyt on eilisen lajitteluni jälkeen useampikin oksakeko odottamassa. Sinne Wilma varmaan tohtii tulla mukaan, koska se työ on paikallaan pysyvää, katsotaan mukava makailupaikka hänelle siihen lähelle. Nyt on ollut vielä liian kylmää harvaturkkiselle mussukalle, joten keskitytään muuhun pari päivää.

Mutta sain myös muuta hommaa, jota en odottanutkaan. Riivatun myyrät ovat tehneet kuoppia ja paksuja multamakkaroita koko nurmikot täyteen, niihin on tylsä ajella ruohonleikkurilla, joten rautaharavakierros tontilla oli eilisen päivän suurin aikaansaannos. En oikein tiedä, onko tapahtunut myyrien kannanvaihto, sillä tähän asti tontilla ovat vilistelleet maamyyrät, jotka tekevät korkeita multakekoja, mutta tämän kaltaiset jäljet vaikuttavat kyllä vesimyyrien aikaansaannoksilta.

Tonttitaapertelussa on mukava katsella kevään etenemistä, scillat kasvavat korkeutta ja lisäävät kukkia, tuoksuorvokit parhaimmillaan, imikät, valko-, sini- ja keltavuokotkin jo kurkistelevat. Lumi- ja suvikelloista on paras sesonki jo ohi. Puiden silmut paisuvat. Ensi viikolla on varmaan jo raparperikestitkin. Näyttää siltä, että olen jaksanut kunnostaa viime syksynä montaa penkkiä! En muistanutkaan, että heräteostoksena tuli lokakuussa vielä jokunen hanhikkipensas, mutta kun lappu tallella pensaan kaulassa, niin uskottava oli. Lipputangon ympäryspenkin kunnostus oli suurin urakka syksyllä, mutta ainahan on niin, että vanhasta kasvimassasta jää yli, ja paikkaan sopimattomat lajit saavat uudet kodit toisaalta. Se työ ei onneksi lopu!

Eilen tehtiin kansalaisopiston kevätnäyttelyä kesäkahvilan näyttelytiloihin, kävin siellä kukkavaasi-aineksien kera, kun ei ollut mitään käsityöainesta näytille. Kahvilan pöydille pääsivät lehtikuusien ja mustaherukoiden oksat ja imikät, tuomaan vähän kevätmieltä. Tänään sain hommatuksi alle kesärenkaat, vanha yrittäjä oli Matkakeitaalla lopettanut, joten uusi ammattilainen löytyi Sääksjärventieltä, hyvin hoidetusta pihaympäristöstä ja huoltamorakennuksesta.