Kesäelämää allergian ja eläinmaailman säestyksellä

Pation reunalle tilapäissijaintiin istutetut kurjenpolvet, kotoisin Nastolasta ottivat paikkansa siinä niin vakaasti, ettei ole syytä muutoksiin. Nyt kun pääsisi patiolle muutenkin kuin vain tyhjentämään keinunkatoksesta vesilammikoita!

 Viikko on sujunut vauhdikkaasti kuin täksi päiväksi ennustettu kesämyrsky etelä-Suomeen. Kitkin kukkapenkkejä alkuviikosta niin tarmokkaasti, että elämä päätyi elämäni pahimpiin kihelmöinti- ja turvotuskäsiin, josta seurasi ihan lääkärireisu, kun paisunta alkoi yön aikana edetä myös kasvoihin ja hengityselinten suuntaan. Eihän siinä oltu nukuttu tippakaan sinä yönä, vaellettiin vain petin ja pakastimen väliä, josta löytyi viilentäviä geelipakkauksia, mutta tilanne ei ollut lainkaan korjaantunut käsikaupan lääkkeiden ja muiden apujen kanssa.

Säkkiviljelysten vierellä oleva valamonruusu tervehti tänä aamuna monin kukin!

Onneksi sain sitten omalääkärin vastaanoton heti aamupäivästä ja asialliset lääkkeet taskuun puoleen päivään mennessä, joten ehkä tämä tästä laantuu. Jokunen nokkonen ja Telekia oli kitkentäohjelmassa, ja vaikka oli vedenpitävä kertakäyttöhansikas käden suojana, poltinkarvojen kärjet tunkivat kämmeneen, ja asia oli sitä myöten saatu lähtölaskentaan. Tilanteen hieman rauhoituttua sain sitten eilen jo rohkeutta tarttua leikkurin aisaan ja hieman silata ylämäen Elsa-salin "lattioita". Wilma on nimittäin mieltynyt pissareisuillaan hansaruusujen ihanaan hajuun ja tahtoo aina niiden liepeisiin.

Kissat ovat kotiutuneet rauhallisiin yläkerran hallin ja Ullanhuoneen tunnelmiin, siellähän käymme koiran kanssa vain ruokakuppia vaihtamassa ja suljetun kirjastonoven takana kukankastelussa. Lyyli löysi loistavan paikan kangaspuulta, kun olin sitonut mattoloimen aloituskuntoon ja leveä etutukin kangas oli siinä tarjolla makuualustaksi. Kelpaa siinä paistattaa päivää iltapäiväauringon satunnaisesti näyttäytyessä. Vettä on kyllä saatu hyvin edelleen, joten istutusten kastelua ei ole.

Jäätelöjänis puuhissaan katsomossa ennen näytöksen alkua 22.6.2011.

Museonmäellä on ollut nyt kolme kahvitustyökertaa, juhannuksen jälkeen vielä kaksi tämän taideseuran puitteissa; oman kyläyhdistyksen nimissä olen sitten hommissa myös heinäkuun alun näytöksien aikana. Työrupeamiin kuluu noin 2,5-3h kerralla, pari ensimmäistä oli oikeinkin kosteita kertoja, mutta eilisilta oli mukavan aurinkoinen. Meillä on tarjoilumagneettina ihka elävä keltainen Vilma-jänis, joka myy jäätelöä esitysten väliajoilla, katsomon penkille asti. Jäätelövarastot hupenevat niin, että välillä pitää tehdä täydennyksiä ihan kaupasta asti! Tänä vuonna on ohjelmana Heinähattua ja Vilttitossua, joten lapsia on runsaasti katsomossa. Kahviastiat eivät pääse tyhjenemään, sensijaan on mennyt teetä ja muita juomia.

Vanhan museoaitan rappusella on hyvä hieman lepuuttaa jalkojaan ennen väliajan alkua. Päivi, Malla ja Marjo, puuhanaiset!

 Jäätelöjäniksen lisäksi täällä on paikallinen hyvinvoiva rusakkokanta, kukkapenkkikitkennän yhteydessä löysin vienokirsikkapuun alla olevien vuohenputkien piilottaman jäniksenpojan, joka painautui maahan litteäksi kuin kuollut osuttuani kohdalle. Jätin sen siihen, mutta kitkentää ei enää voinut perua. Seuraavana päivänä "kuollutta" poikasta ei enää näkynyt, joten emo oli sen käynyt siirtämässä, ehkäpä maantien toiselle puolelle, koska eilen aamulla Wilman aamulenkin aikaan hyvin solakassa kunnossa oleva aikuisjänis ponnahti esiin maantietä kulkiessamme, ja kirmasi kioskin suuntaan. Arvelin sitä imettämisvaiheessa olevaksi lady-rusakoksi.

Jäniksenpojan piilopaikka, vienokirsikka kasvaa huoltotien penkin kulmauksessa, ihan lähellä maantietä.

Kissoista on kivaa makoilla ikkunoilla katselemassa lintujen pyrähtelyä ja säksättää niille. Kahdesta ikkunasta aukeaa näkymä pönttöpuulle, joissa molemmissa ruokitaan kirjosieppolapsia. Peipot ovat taas äityneet laulamaan, se tietää jo kolmatta poikuetta niillekin tälle kesälle. Pitkästä aikaa olen myös tällä seudulla nähnyt suuria kottaraisparvia, ne käyvät ruokailemassa golf-kentän viheriöllä. Missä niitä on munasta kasvatettu, ei ole tiedossa, kun pönttöjä ei enää ole aikoihin ollut. Ehkäpä ovat oppineet muunlaisiin pesimäpaikkoihin? Kuhankeittäjäkin edelleen huhuilee. Onkohan silläkin toinen poikue tulossa?

Greippimehujen tapahtumapiste. Wilman lääkearsenaali säilyi onneksi kuivana, mutta seinämän pesua on odotettavissa.

Tänä aamuna meillä olikin hieman tavallisuudesta poikkeava päivän aloitus, saatiin nimittäin Hilman kanssa aikaan greippimehukylpy, josta seurasi sitten tietysti aika paljon pesua. Olin juuri mennyt jääkaapille alkamaan aamiaisvalmistelua, ja olin pannut täyden mehulasillisen siihen viereiselle pöydälle, sen kummemmin ajattelematta, että siinä olikin Hilman mielestä "raput" tälle tasolle. Jostakin kissa tuli kuin salama ja kun osui mehulasiin, niin loikka jäi vajaaksi, lasi singahti siitä seinään ja lattialle, joten kaikki sisältö saatiin leveilleen jääkaapin tienoille. Kissa häipyi kauhuissaan yläkertaan puhdistautumaan mehuista, minulle tuli osaksi muu siivous. Ehkäpä kissalla oli jo hyvä nälkä, olin nukkunut tavallista pidempään, ihan seitsemään asti, kun saamani lääkkeet aiheuttavat väsytystä. Ruokaa oli kyllä tarjoiltu illalla 21 maissa, kun palasin teatterilta. Nyt kun shokista on selvitty, kisuli on taas ilmaantunut esille katselemaan mitä olisi tarjolla. Löytö tyydytti, koska on kuulunut pientä rapinaa työtasolla olevan lautasen suunnasta.

Huvittavaa, että Wilma-koira on taas vaihtanut ruokavalikoimaansa! Kun kissoille oli hankittu sunnuntaiksi jauhelihaa ja lautanen oli lattialla, lähes kaikki ensimmäisellä kerralla annosteltu oli kadonnut kuin ajatus Wilman suihin. Siitä huomasin panna kissoille ruoka-astian ylemmälle tasolle, ja toinen kuppi on sitten kakkoskerroksen lattialla Lyyliä varten. Nyt Wilma syö terhakasti oman astian jauhelihansa, tonnikalalla höystettynä ja jälkkäriksi pieni pala kauraryynipannaria. Ei tarvitse maanitella! Kun kissoille on varattuna juhannukseksi katkarapuja, odotan kiinnostuneena Wilman reaktioita.

Säkkiviljelykset ylämäellä ovat lisääntyneet, koska naapurissa oli vielä liikoja tomaatintaimia, sitä varten piti pyrähtää eilen multasäkkitarjousta hyödyntämässä Agrimarketissa. Pikku koivujen katveessa olevat säkit asukkaineen vaikuttavat tyytyväisiltä oloonsa, saapa nähdä, jos niitä tuulia nyt tänään tulee, millaista jälkeä. Taimet ovat kyllä vielä matalia. Agrimarketin reisulla tuli todettua, että paikallinen markettimme oli saanut rakennus- ja muutostyönsä niin pitkälle, että uusiin suojiin muuttanut Alko oli avannut ripansa kansalle.