Reissullakin...

Keskiviikkona oli ainutlaatuinen tapahtuma, sillä silloin kokoonnuttiin yhteen muistelemaan menneitä puolen vuosisadan takaa. Kokoontumispaikkana oli Pieksämäki, jossa eräs ryhmän jäsen oli tehnyt elämäntyönsä. Tilaisuus olikin vanhan kaavan mukainen kaksipäiväinen opintoretki, joista osallistuin toiselle, joka suuntautui Joroisiin. Sieltä olivat erään toisen ryhmämme jäsenen sukujuuret. Tietyllä lailla tunnen itsekin sukulaisuutta siihen kuntaan, koska lastenlasteni isänpuoleinen sukuhaara on asunut siellä kauan. Ja aina Varkauteen (jossa vanhin tytär perheineen asui pitkään) matkatessa tietysti sivuutettiin Joroisten alue.

Virastotalon otsassa on kunnanvaakuna, jossa on aiheena naudanpää. Ihan ei tullut selväksi, miksi tämä aihe oli otettu. Paljon muuta saimme kyllä oppia tunnin kestäneessä info-tilaisuudessa.

Ajaa köröttelin keskiviikkona kolme tuntia hyvin ilmastoidussa autossani, joten matkan teko ei ollut mitenkään rasittavaa, ollakseni kello kymmeneksi Joroisten kunnanviraston ovella. Matkaan on kuumana päivänä hyvä ottaa mukaan juomaa ja kasteltu pyyhe muovipussilla, jolla saa pikavirkistykset! Olinkin ajoissa, sillä muu ryhmä tuli kolmea minuuttia myöhemmin bussikyydillä Pieksämäeltä. Monia näistä en ollut tosiaan nähnyt sitten opiskeluaikojen. Punaposkisia innokkaita nuoria olin jättänyt taakse, nyt olivat vastassa eläkkeelle jo useita vuosia sitten siirtyneet ihmiset. Meni aikaa, että sain tunnetuksi kaikki! Sisällä valtuuston istuntosalissa oli niin komeat puitteet, etten muista sellaista nähneeni, ei edes Sysmän komea sali ollut niin vauraan tuntuinen.

Tämän jälkeen oli ohjelmana kasvien kasvatusta. Ensin matka suuntautui Järvikylän suurille kasvihuoneille, jossa tuotetaan salaatteja ja erilaisia yrttejä. Kuvaaminen olikin sisällä kielletty, joten kamera jäi autoon. Satoja metrejä pitkää kasvihuonetta taivallettiin kasvattamosta pakkaamoon ja viimein tuotteet olivat trukkilavoilla lähtemään jakeluun, pääosa Suomeen, mutta myös Viroon. Kyse on miljoonista nyyteistä!

Lähes yhtä iso oli toinen kohteemme UPM:n metsäpuiden taimitarha, jossa kasvatetaan Suomen alueen taimet Lappia lukuunottamatta, Kun maamme on niin pitkä, tarvitaan erilaisia siemeneriä, että saadut taimet sopeutuisivat istutuskohteiden ilmanalaan. Kaikille taisi olla uutta, että keväällä itäneet pikkutaimet saavat lumitykillä peiton ensimmäiseksi talvekseen, kun ne on siirretty kasvihuoneista avoimelle piha-alueelle.

Kolmas kohteemme oli Frugårdin kartano, joka sijaitsee Saimaan Kotkatlahden rannassa, lähellä Kerinsalon saarta. Kartanon kuva on Joroisten kunnan esittelysivujen kohdalla Savon Pariisi- hakusanan kohdalla, siinä näkyy etualalla talon komea ruutukaava-puutarha. Rakennus on tehty jo 1700-luvulla, mutta hyvässä kunnossa ja asuttu. Naisen rakennuttama, siitä nimi.
Isäntäväki kiirehti heinänteon välillä vieraita opastamaan! Ilman lämpötila oli ulkona +31, joten ihan kauan ei ulkotiloissa paikassaan jaksettu olla, mutta ison hirsitalon sisäpuolen näkymiä voitiin ihailla kohtuullisessa lämmössä. Osa ryhmästä kulki vielä talon savusaunaakin katsomassa. Ei siellä varmaan ennenkään usein saunottu, koska matkaa oli 800 metriä....

Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä oli liuta muitakin, tässä kuvassa on entisen hevos- ja nykyisen autotallin kulmaa, toisella puolen pihaa oli vaunuvaja, makasiini ja navetta. Ukonkellot olivat päivän-kaksi meidän kelloja edellä ja niitä oli tosi paljon, paitsi puutarhassa myös rakennusten liepeissä. Asta-myrsky oli kohdellut kovalla voimalla talon kujannepuita ja muitakin.

Pääosa retkelle osallistuneista oli vuoden 1963 laudatur-ylioppilaita, sillä silloin sisäänotto biologian (= kasvitieteen ja eläintieteen niihin aikoihin) ja maantieteen laitokselle ei perustunut pääsykokeisiin. Itse olin  pyrkinyt ja tullut valituksi jo vuotta aikaisemmin silloisen tavan mukaan pääsykokeiden kautta, mutta koska sisäänotettavien nimet selvisivät pitkällä heinäkuussa, olin jo sitoutunut hoitamaan Sysmän Rapalan kansakoulun opettajantointa sen lukuvuoden. Opiskelupaikan otin vastaan siis vuotta myöhemmin.
Olin kahdeksan vuotta vanhempi suurinta osaa siitä ryhmästä, jotkut miespuoliset olivat asevelvollisuuden suorittaneita ja siis seitsemän vuotta nuorempia. Olin siis toivottoman vanha näiden nuorten mielestä....
Joku ryhmän jäsen sanoi, että oli pitänyt minua jo arvokkaana rouvana, koska viikonlopuiksi lähdin aina lapsenhoitoon tänne Iittiin, jossa ensimmäiseni vietti aikaa Elsa-äidin hoidossa. En siis osallistunut rapu- tai muihin viikonloppujen juhliin, joilla opiskelijat saivat itsensä Lammin biologisen aseman melko alkeellisissa oloissa viihtymään. Ei ollut tilaisuutta suihkuunkaan silloin, vain iltaisin lämpiävä sauna kaukana rannassa.

Ryhmä oli toki kokoontunut monta kertaa aiemminkin, mutta pienemmissä puitteissa. Siihen ydinryhmään en kuulunut, ja muitakin syitä on ollut, etten ole mukaan ehtinyt. Menneiden muisteleminen ei minulle ole ykkösjuttu. No, toisaalta paremmiksi ystäviksi tulleita olen kyllä tavannut mm. vuosittaisilla opintopäivillä ja muissa yhteyksissä.

Lopuksi oli vuorossa juhlaillallinen Juhanalan kartanossa kirkonkylässä lähellä ratavartta. Tällä kartanolla oli komeat pihaistutukset, sillä pitopalvelun ohella siellä oli yksivuotisten kukkien taimikasvatusta ohjelmassa. Ei kuitenkaan nyt menty kasvihuoneisiin, sillä tuotteet olivat kuulemma jo markkinoitu. Kartanon tila oli jo nelisensataa vuotta vanha, mutta kokenut monenlaisia omistajia. Kunta oli saanut sen 1887 omistukseensa konkurssipesältä, ja monenlaisten huonojenkin aikojen jälkeen se viimein oli tullut nykyisille omistajilleen n. 35 vuotta sitten. Kuulemma ei ollut montaakaan ikkunaa ollut ehjänä silloin.

Kaikki paikat olivat nyt hienossa kunnossa, siihen on uponnut vuosia ja rahaa! Ruokatarjoilu oli mainio, söimme Joroisten musiikkijuhlien aikana konserttisaliksi muuttuvassa kartanon tilassa. Isommat vierasmäärät voivat ruokailla tallinvintilläkin, joka on sekin kunnostettu pitokartanokäyttöön. Pitkäkarvainen ja muhkea mustavalkoinen kissa osallistui tarjoiluun hiippaillen pöytien alla. Kotiin palailin myöhään, ja iso sadekuuro oli kastellut tien Mikkelin ja Valkealan välillä.