Vinttipuuhia tiedossa

Kävin pääsiäisenä tutkimassa yläkerran aulan lämpöjä, sillä siellähän ei ole talviaikaan lämmitystä. Lännen puolelle avautuvista ikkunoista tulee jo paljon auringon energiaa ja pohjakerroksen lämmityspisteistä näyttää huokuvan sen verran lisää, että on syytä alkaa miettiä kangaspuille siirtymistä. Vaikka pakkaset edelleen jatkuvat, niin päivät ovat parempia. Vallan hyvin voi aulassa jo tehdä töitä, eikähän siellä niin kauan olla, pari tuntia kerrallaan. Autotallissa on talven aikana käyty klapivarastoja vähentämässä talven aikana niin, että luomapuun ympärillä on taas hyvää työtilaa.

No tuumasta toimeen, sillä jouluksi kaappeja järjestellessä olin tehnyt löydön, nimittäin 10 kerän pussi eli noin puoli kiloa keltaista Floricaa. Saaliloimi siis saataisiin, jos käytetään muitakin värejä "mausteina". Florica on hyvä loimilanka mielestäni, ja varsinkin sen takia, kun se on riittoisaa keriltä, ei tule niin paljon solmuja. Keltainen on hyvä loimen väri, huomasin hiljattain, että sen värisistä saaleista olen saanut eniten kehuja.

Loimilankojen menekistä voi tehdä arviota sen perusteella, kun tietää, että 100 g (=kaksi kerää) Floricaa sisältää 350 m lankaa (tieto löytyy aina lankakäärön etiketistä). Kun omilla puillani saa n. 105 cm leveän saalin ja loimilankoja tarvitaan neljä sentille, se merkitsee, että metrille lointa tarvitaan 420 metriä lankaa. Siis hieman enemmän kuin kaksi kerää Floricaa. Jos teen loimen, siinä pitäisi olla noin puolet keltaista.
Kymmenen metriä lointa tarvitsee noin 4200 metriä. Jokainen ennestään oleva ja sopiva lankaerä siis arvioidaan painosta, kuinka monta 10 m:n pätkää siitä voi tulla. Jos esim. jäännöskerä on 20 g, se on noin 70 metriä lankaa, eli saan siitä 7 loimilankaa.

Yhden saalin pituus valmiina on n. 180 cm ollakseen käyttökelpoinen (jos karstauttaisi työn, pituus vähenisi selvästi, mutta sitä en suunnittele raitojen takia). Saalin päihin pitää jäädä n. 12 cm:n hapsuvara, eli siis luomapuulla yhtä saalia varten tulee olla mittaa yli 2 metriä. Villalanka kyllä hieman venyy tukilla ollessaan. Lisäksi koko loimessa tulee olla ns. alku-ja lopputyövaraa, eli ylimääräistä n. puoli metriä. Jos aikoo tehdä viisi saalia, lointa pitää olla luomapuulla n. 11,5- 12 m. Siihen mittaan päädyn useimmiten, koska kudelankavarastoja on toistaiseksi ollut viljalti. 12 m:n loimeen tarvitaan lankoja yhteensä hieman yli 5000 metriä. Se tarkoittaa painoksi muutettuna, että pitää olla n. 1,5 kg loimilankoja.

Siispä vain kaikki loimeksi sopivat muut jäännöslangat pöydälle ja punnitsemaan. Edellisistä keltaisista loimista olen nähnyt, että ruskehtava (=tummempi) kohta loimessa tuo mukaan kolmiulotteisuutta, valkoinen lisää aurinkoisuutta. Niitä pitää siis saada tähänkin mukaan. Muita lankoja koristeraidoiksi, sopiviin kohtiin. Mustaa pitää käyttää säästellen, jo kaksi lankaa on aivan kyllin paikassaan. Raitoja voi olla 3-5 riippuen niiden leveydestä. Tätä pohtimistyötä kestää kauan, mitä tarkemmin tuumaa, sen nopeammin varsinainen loimenluonti viileässä autotallissa sujuu. On tosin mainittava, että lähes joka kerta huomaan lointa tukille kieputtaessa jotain mukavaa puuttuvan, niin että lisäloimia tulee juoksemaan omista keristään työn aikana, joka hidastaa kutomista. Pitäisi siis suunnitella vielä tarkemmin!

Florican kanssa voi onneksi käyttää myös eräitä muita saman vahvuisia villalankoja. Jos niitä on, pitää loimen olla siltä kohtaa vuorolankainen, siis Floricaa joka toisena, jottei valmiin työn pinta ala lainehtia. Ja mielellään sitten koko loimi vuorolankainen. Vaikka langat olisivat hieman eri värisiäkin, kunhan ne ovat samaa tummuusastetta, ne näyttävät valmiissa työssä samanlaisilta, silmä sen tekee. Lopuksi yleensä käydään Korian lankamyymälässä hankkimassa loput loimeen tarvittavat kerät. Niin on aina ennenkin käynyt!

Näin piti tänäkin vuonna tehdä, sillä tiistaina puolen päivän jälkeen tilanne oli jo niin selvillä, että muiden asioiden ohella kurvasin lankamyymälään lisätäydennyksille. Ei onneksi tarvinnut montaa kerää, ja Florica on kovin edullinenkin lanka, vain 2,90 kerältä.

Mitä paksumpia kudelankoja, sen enemmän loimi sietää laatuvaihtelua. Metrin levyinen saali ei tuhtinakaan paina liikaa. Siksi käytänkin puolet paksumpaa kudetta kuin loimi. Lankani ovat vaihtelevia paksuudeltaan ja monet omavärjättyjä, joten värien vahvuus vaihtelee. Erityisesti pitäisi suunnitella kuteeksi varastoni (heräteostona hankittu) hyvä Pirtin kehräämön paksuhko harmaa kampalanka, jonka kanssa voi käyttää lisäkuteena ohuempaa vihreää, ja koko kudepinta muuttuu sen takia vihertävään sävyyn.

Tiistaipäivä meni tuumaillessa ja kynää pyöritellessä. Lopputulos oli, että luontiohje tuli kirjoitettua paperille melko valmiiksi. Kynä saa olla kourassa lointa pyörittäessäkin, sillä täytyy pitää kirjaa työn aikana loimen etenemisestä, jotta mitään suunniteltua ei jää pois tai tehdä liikaa. Loimenluonti ei totisesti ole seurusteluaikaa, ajatukset on pidettävä kasassa. Tuumaus jatkui keskiviikkona ja torstaina, joten "resepti" on nyt aika kauan harkittu.

Langoista suunnittelin tehdä keltapohjaisen raitavan loimen. Siinä reunoissa on kapeahkot punaiset raidat, keskemmällä leveämpiä vihreävoittoisia raitoja kolme.
Loimi valmistuikin tänään iltapäivällä, ja se painaa hieman alle 1,5 kg. Ensi viikolla sitten kaikkien muiden harrrasteiden ohessa aamupäivät kuluvat yläkerran hallissa, kun laitan lointa kutomakuntoon. Niisiminen vie oman aikansa, kun lankoja on paljon. Elsan peruja oleva kangaspuu saa taas tehdä töitä! Ehkäpä loppuviikolla jo pääsen alkamaan uusia tuotoksia.