Pääsiäisen aikaa

Rairuohojen virkaa saavat tänä pääsiäisenä toimittaa kaapista kaivetut  tunnelmaan sopivat kynttilät... Niitä on riittänytkin joka pöydälle ja kulmalle, kiitos ahkeran Päivi-naapurin.

Viime yönä on kello kääntynyt kesäajalle, yö oli siis tunnin lyhyempi. Ei se haittaa aamuvirkkua, jonka unet alkavat muuttua pitsiksi muutenkin, kun valoa alkaa tulvia ulkona. Tuntuu, että nyt on vihdoin palattu kohdalleen!

Muinoin 1990-luvulla Turengissa kudotut kuvikasliinat on pääsiäisen kunniaksi avattu kääröiltään nauttimaan keväästä nekin!

Vietämme korkeapaineista aikaa, sitä on ollut nyt kalenterikuukauden, sillä kalevalanpäivänä oli pieni suojakeli (palatakseen taas pakkaskauteen). Lämmöt ovat kuin sahausjälkeä diagrammissa, yöt tukevasti pakkasella, ja päivällä päästään muutamaksi tunniksi yli nollan. Päivä on jo yli 13 tuntia pitkä.
Vesi haihtuu näkymättömiin hangen pinnasta, Niskaportin golf-kentän kohdalla hanget näyttävät jo aika matalilta, vaikka kirkon parkkipaikan aurausvallit ovatkin vielä kahdessa metrissä. Kävelin lauantaina viemässä hautakynttilää ja kangasnarsisseja. Olin onneksi pannut saappaat jalkaan, sillä lyhtyä ei vieläkään näkynyt aurausvallista. Paikallistettuani haudan ja tehtyäni jonkinlaisen temmellyksen musta kansi alkoi pilkottaa ja kaivoin lyhtyä sen verran esiin, että sain kynttilän sisään. Usean päivän öljykynttilän lämpö sulattanee ainakin jonkin verran siltä kohtaa, ettei tarvitse enää haeskella!

Viikko sitten lauantaina tehty Lahden messureisu oli virkistävä. Oli mukava istuksia kyydissä toisen (Riitan) suunnittelemalla ja luotsaamalla reisulla, ja voi kaiken matkan ajan katsella maisemia ja nauttia jouten olostaan. Plantagen-osuudella mukaan tarttui paitsi suunniteltuja hankintoja myös pari varsin tilavalla säiliöllä varustettua itsekastelevaa ruukkua, valkoiset tuossa yläpuolen kuvassa.

Kirkas valo on saanut aikaan siivousintoa, niinpä jo alkuviikolla tupsahti tarmoa niin paljon, että riivin kaikki asuinkerroksen matot aamuhangelle ilmautumaan. Siitä tietysti seurasi monta muutakin asiaa. Lattia nääs kaipasi huolenpitoa, ja pääsiäisen koristeet esille, mutta sitä ennen piti saada pois lisää pölyjä tuomasta fleecetilkkujen kanssa näpräily.

Olin kasannut neliötilkuista toisen peiton palmusunnuntain aikana trullityttösistä virkistyneenä, ja autotyynyn päällinenkin vielä tuli. Vuorikangas peittoon on jo käynyt kutistuspesussa, ja pääsen torstaina käsityökerhossa alkamaan sen kiinnitystä, joka vaatii isompaa pöytää, kuin mitä täällä kotona on.

Pyöreistä tilkuista alkoi tulla "mustepyyhe"-maton aihioita ihan kolme kappaletta, ennenkuin varastot loppuivat. Ompelu kävi aika helposti, kun olin piirtänyt kankaalle ensin viivoja noin tuuman välein. Kankaana on varastossa pari kymmentä vuotta aikaa viettänyt puuvillainen verhokappa, joka alunperin tuli liian paksusta kankaasta ja meni manãna-osastolle heti.
Nyt on vielä askareena kiinnittää näihin aihioihin alustamateriaali ja reunusnauha. Matot ovat melko kapeita, koska rivin ompelun jälkeen massa kasvaa, eikä painavampaa puolta voi pitää muualla kuin oikealla, joka on pieni tila. Jos haluaisi, niin kappaleet voisi tietysti yhdistää toisiinsa tämän jälkeen. Ompelutyötä hidasti paininjalan kanssa leikittely! Kun jalkapohja juuri mahtuu tuon kokoiseen leveyteen, niin toisaalta, mitäs turhaa kasvattamaan painoa. Taitaa näistä osa joutaa kisujen nukkumapaikoiksi?

Kun pistäysin tänään aamuaikaiseen pihalla kevättä kuulemassa, kuulin korpin raakkuvan tien toisen puolen männikössä. Pikkuvarpunen tirskutti naapurin vaahterassa tapansa mukaan. Sen enempää muuttolintuvalikoimaa ei vielä tunnu olevan. Eipä tule paljon kuraakaan sisälle, jos vedet haihtuvat ilmaan eivätkä juokse noroina.