perjantai 22. maaliskuuta 2013

Rairuohot vielä kylvämättä

Kas vaan kun pääsiäisen aika onkin tullut vauhdilla. Pakkasten päivittelemiseltä ei ole oikein ehtinyt muuta tajutakaan! Navakka itä- ja pohjoistuuli on aurinkoisina päivinä pöllyttänyt lunta dyyneiksi tien varsille, ja ikkunasta katsellen lumen pinta on kuin Saharasta, verkkokuvioista. Onneksi Teemu muistaa käydä jäätyneitä mäkiä ja tantereita hiekoittamassa, etteivät mummelit kupsahda! Tällaisia ilmoja kestää kuulemma yli pääsiäisen.

Vasta eilen huomasin kaupassa rairuohojen siemenpussin ja ostinkin sen, mutta kuinkahan lienee kylvämisen, kun pääsiäiseen on enää viikko.Tein löydön, kun piti käydä kaupassa varmistamassa palmusunnuntain trullien mahdollisten vierailujen kuvioita, ja siemenpussit nököttivät suklaaherkkujen vierellä. Ja eilen juuri käsityökerhossa selvisi, että ensi viikon torstaina ei ole kiirastorstain takia tunteja.

Käsityörintamalla ollaan luovassa tilassa, eli teen fleece-tilkkujen loppusijoituksia. Kaikki se tilkkutähde, mistä saa leikattua neliönmuotoisen peittokappaleen, on nyt leikattu, näyttää tulevan toinenkin peitto, mutta pitää käydä hieman harmaata lisää Paaterolta, ettei tule liian värikylläistä. Pinkit tilkut tulivat eilen naapurin kassista leikattavien jonoon. Kohta on tilkkujen ompelu edessä.

Lopuista paloista on tehtailtu kolmena käsityötuntina eri kokoisia pyöreitä kappaleita. Niistä on tarkoitus tehdä ns. mustepyyhe-tekniikalla varpaiden lämmitysmatto tietokonepöydän alle. Ompeleminen sisällä kyllä arveluttaa, sillä leikatessa on tullut aika paljon hienoa pölyä. Olisi parempi tehdä se työ pihalla. Näiden leikkelyjen jälkeen on vielä tähteenä tyynyjen sisuksiin tarvittavaa vanua jämäkämpää massaa pari hedelmäpussillista.

Pitkillä puikoilla aloitettu peittotyö on kohta puolessa välissä. Näyttää siltä, että liuskoja tarvitaan 5-6, että se olisi tarvittavan kokoinen. Jämälangat eivät lopu! Tosin jouduin Korian reisulle hiljattain, kun vuoroväriksi valitsemani (joka toiseksi varviksi) beigelanka olikin lopussa, se minkä olin vinttivaraston hämärässä kuvitellut runsaaksi beigelankojen nyssykäksi, olikin vaaleanharmaata.
Valmiiden liuskojen pitää olla lattialla siinä edessäni, että voin päättää, mitä laatua seuraavan "ruudun" tulee olla. Langatkin aina käden ulottuvilla saavissa tai sohvan seluksella, että työ etenee.

Niin siinä kävi, että amppelissa ollut vanha iso kaktus pudotti sitten viimeisetkin oksansa pois. Kun nostin ruukun pöydälle analyysiin, totesin, että koko ruukku olikin kaktuksen puolelta kuivunut, ja ruukun pohja oli täpö täynnä Oxaliksen mukuloita. Nyt piti panna ylimääräiset sentin paksuiset mukulat juurrutukseen, ne vaikuttivat kovin elinvoimaisilta.
On se ollut ihme ruukku, parikymmentä vuotta samassa jamassa, ja kumpikin kasvi vuosi vuodelta yhä paremman ja runsaamman näköinen ihan tähän syksyyn asti. Yleensä ei ole ollut niin ääreviä ulkoilun olosuhteita kuin viime kesänä. Välillä oli ruukku pullollaan vettä, ja uutta tuli jatkuvasti. Väliin oli taas aivan kuivaa. Kesäulkoiluun valittu paikkakaan ei enää ollut puunoksa vaan tikkaiden askelma, kun ruukku oli niin painava. Siinä ei ollut mitään sateen- tai aamupäivänpaisteen suojaa.
Olin ihan viimeiseen asti ollut huolissani, että kaktus voittaa ruukun ja Oxalis häipyy. Toisin siis kävi! Kaktukset jatkavat tästä lähin eri ruukuissa.
Ikkunaan jäi muistoksi amppelin alas oton jälkeen vain ruutuun liimaantuneita tämän kevään kukkia. Vanha amppeli pitää korvata uudella, senkin aika oli jo täynnä. Ehkä huomisen lauantain messureisulla Lahteen löytyy uusi amppeli, kun käydään myös Plantagenin myymälässä Renkomäessä. Multapussikin on kulutettu loppuun. Jospa löytäisi mustamerenruusun mukulapussinkin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti