Lumen valta taas takana

 Eilispäivän ehtoopuolella näytti ensimmäisen kerran kunnon keväiseltä, kun yhtään lunta ei ollut näkyvillä! Hain jo haravan ja kalkituspussin, että oli jotakin askartelemista, maa on vielä kuitenkin märkää ja kylmää. Esikot ja liljatkin saivat kalkkia, kun puutarhamaa on kovasti sammaloitumassa. Kuvaan pitää taustamusiikiksi kuvitella suuri määrä punakylkirastaan, peipon ja räkätin ääntä, sitä on ollut tarjona viimeiset lämpimät päivät.

Viimeisiä keon pohjia viedään tänään aurausten jäljiltä, sillä olemme saaneet kunnon vesisaderintaman viime yönä, ja sitä piisaa vielää ainakin puoleen päivään vielä. Lumet hupenivat kyllä kovaa kyytiä tämän viikon aikana kuivallakin kelillä, kun aurinkoa riitti

Näytti säähavaintojen perusteella, että paikoin olisi yöllä hieman ukkostanutkin, kun rintama lännestä saapui Salpausselälle. Tänne ei näytä sattuneen purkausta, onneksi, kun töpselit olivat kiinni. Toki minulla on viime elokuun ajasta otettu opiksi ja pantu ukkossuoja tärkeimpien pistorasioiden kaveriksi, mutta sekään ei välttämättä pelasta, jos kovasti osuu kohdalle.

Kun pahimmat pakkaset hellittivät, niin jo viikon ajan on ollut orvokkien ilosanomaa katseltavana! Yöllä on kyllä käyty tavanomaisesti alle nollan, mutta jo klo 9-10 välillä tilanne on korjaantunut paremmaksi.

Korkeapaineista viileää kevättä on vietetty, mutta viimeisen viikon aikana saatiin jo maistella lähes kesälämpöisistä toveista torstaina ja perjantaina, kun mittari näytti +16 -17 C astetta varjossa iltapäivällä. Yöpakkastakaan ei ollut viimeisinä öinä.

Jouluksi hankitut huonesypressit ovat onnistuneet pysymään hengissä sisällä, kun huomasin laittaa niille tarpeeksi ison kasteluastian pikkuruisen ruukun avuksi. Nostin ne nyt pihalle, kaveriksi pääsivät kestokukkaset eli valkoiset guineanliisan näköiset kaksi ruukkua, jotka sain Päivin muuttokuormasta.

Routa on silti vielä mukana kuviossa, sen huomaa siitä, kun aurauskepin poistoyritys ei onnistu varjoisimmissa kohdin. Piharuukkujen kanervat sain irti jo kaikki, hautausmaalla sen sijaan oli vielä jokunen päivä sitten aika tiukka tilanne, kun meidän istutusaltaat ovat kiven pohjoisen puolella.  Ehkäpä sekin tämän viikonvaihteen aikana korjaantuu.

Lumipisarain itsenäinen asetelma kultapallokasvuston suojissa näyttää paremmalta kuin alkuperäinen istutus.

Talon länsipuolen kivijalan juuri on ensimmäinen ja tällä hetkellä vielä ainoa scillan kukintakohta. Tarkkaan katsoen huomaa vasemmalla myös jalokiurunkannuksen Corydalis nobilis pari kasvulehteä esiin pyrkimässä.

Pihakasveista on alkanut kukintansa jo lumipisara Leucojum vernum, se oli ensimmäisenä, sitten talonseinän scillat Scilla sibirica ja pari vaatimatonta krookusta nurmikossa. Eihän sitä nyt kovin ihmeitä parissa päivässä saa aikaan...

Ikkuna on etelään, joten hankittiin pari jakkaraa lattialle ja seinäkaapit sellaiset, että ruukkuja mahtuu seinälle.

Huonekasvit ovat nyt voineet hyvin, kun sain pari ikkunaa lisää kylpyhuoneremontin yhteydessä. Mustanmerenruusut Achimenes eivät vielä kuki, ei näy nupun alkujakaan, mutta istuttamisesta tulee vasta pari kuukautta. Ehtivät vielä. Makuuhuoneen ompelupöydällä on vauvala, jossa nyt on kesäkukkakylvöksiä löytyneistä siemenpusseista, jotka laitoin viime viikonvaihteessa kasvua yrittämään.

Malvojen Malva sylvestris siemenet tulivat jo toistakymmentä vuotta sitten Raijalta, mutta kun niitä oli niin paljon, niin tietysti pääosa jäi yli. Meillä kasvukausi alkaa niin myöhään, että sitä täytyy auttaa taimikasvatuksella, ja silloin siemeniä ei paljon kulu. Muut yritettävät ovat oppineidenkukka Zinnia ja kaksi erilaista kiinanasteria Callistephus chinensis, nämä viime mainitut olivat Hamedin tuliaisia Virosta, nekin jo muutamia keväitä nähneinä.
Muistaakseni asterit itävät hitaimmin, mutta nuo esiin nousseet sirkkalehdet kai eivät ole malvan. Puolet ruukuista on malvakylvöksiä, muita on kaksi kutakin.

Mustanmerenruusut lännen ikkunalla.

Saapa nähdä, tuleeko viime vuodelta rästiin jäänyt homma tehtyä tänä vuonna. Nimittäin etupihan toinenkin seinänvieripenkki pitäisi kaivaa pois, ettei multa tai kasvit osu vuorilautoihin. Se toinen penkkihän häipyi jo syksyllä 2016 ja tein lisää laatoitusta. Laattoja mielin tähänkin, sen päällä on mukava hallita ruukkuistutuksia.

Ongelma on sijoittelu, sillä kun viime syksynä tein alapuutarhalla kukkapenkkejä, ne täyttyivätkin muilla kasveilla... Siellä uusissa penkeissä onkin jo pilkistämässä narsissin piikkejä esiin. Täytyy nyt suunnitella toisin, ehkä on syytä etsiä sijoituspaikkaa lähempää.

Isojuurisin siirrettävä on pensaskärhö, sille pitäisi kaivaa ainakin 40 cm syvä kuoppa, ja pitäisihän sen myös näkyä kukkiessaan. Myös idänkurjenpolvien helakansinisiä kukkia haluaisin kernaasti katsella. No tuumausta siis ankarasti!

Jasmikkeentyvet ovat keskimmäisen ikkunan kohdalla. Oksat veivät niin ison tilan, että maa on nyt paljaana parin metrin alalta ympäriinsä. Luultavimmin teen siihen sitten vain vuorenkilven istutuksia, kun entiset ovat vuosien varrella valahtaneet alemmaksi kuin on ollut tarkoitus. Puoli metriä pitäisi saada kasvustoa nostetuksi paljaaksi polun varresta. Tämän kevään kokemuksen perusteella siinä saisi olla pieni vesiojakin, joka voisi viedä kevätvedet tyhjillään olevan alakaivon lähelle, jossa on harvaa maata.

Toinenkin rästityö odottaa, ratkenneeko se tänä vuonna, nimittäin autotallin luiskalla pihajasmikkeen kannon raivaus, joka on nyt alkamassa kolmatta kesää tynkänä, mutta ei vaan hievahda mihinkään yrittäessä.
Sen kun saisi pois, niin pääsisi sitten eroon isosta multamäärästä ja lopuksi kivimurskekasastakin, joka on myös odottanut käyttöä jo saman verran aikaa. Tarkoitus on lujittaa luiskaa sillä murskeella ja vähentää istutusten alaa, kun rinnepolku on kapeahko.

Ennusteissa on parin kolmen viikon viileät säät tämän sateen jälkeen, ja sitä maustavat sateen toistuvat ripsaukset. Kasvit eivät siis vielä ala täysillä puhkua kesäelämäänsä, on aikaa jonkin verran siirtoihin. Mutta ensin pitäisi päästä siitä roudasta eroon...