Kyllä on niin monipuolinen vuosi!

Maatyötkin sujuvat, kun on kiinnostavaa katseltavaa. Kohde on viime syksynä kompostien tuntumaan tehdyt narsissi- ja tulppaanipenkit, ja penkin pintaa peittää syksyllä tippuneet hevoskastanjan lehdet.

Vapunseutua vietettiin ensi vuoden polttopuiden saavuttua klapiaskareissa, joille tuli vauhtia, kun nuohooja kävi vapunalusviikolla talven peruskierroksellaan, ja klapikuorma tuli pari päivää ennen täyttämään parkkipaikan seutua. Helena, Hamed ja Tella tulivat vapun alla myös pihatöihin arboretumin puolelle, joten oksaa tippui ja siirtyi talon nurkille niin, että jo näkeminenkin alkoi heikottaa. Siitähän tietysti seurasi komeita puistomaisia näkymiä ja suuri haketusrumba pariksi viikoksi.
Huomasin muuten, että valko- ja sinivuokot ovat lisääntyneet ala- ja yläpuutarhalla monessa kohdin paremmin kuin muina keväinä. Varsinainen entinen pelto on kuitenkin vielä ilman niitä, joskin kyllä keltavuokkoa ja kevätesikkoa tuntuu sinne ilmaantuneen.

Vietettiin herttaisia sisarusten yhdessäolon päiviä viikko sitten, kun veljeni auto saapui pihalle etelä-Suomen reisullaan. Virallinen aihehan oli tietysti talvella valmistuneen uuden pesuhuoneen kaste, ja Pentti oli aivan kummin asemassa, koska hän oli noin vuosi sitten lopulta "potkaissut" tämän remonttijunan oikealle raiteelle kysymällä pähkäilyjäni kuultuaan,että mikset sitten laita sitä tuohon idän puoliseen tilaan.

Lavastekuvana otettu Helenan ja Tellan peilailuaskare, jossa valoa tosiaan riittää. Katossa on tietysti lamppu, mutta lisäksi kaksi ikkunaa ja peilikaapin ovesta kolmas "ikkuna"

Sitähän oli vuosia suunniteltu lännenpuoleiseen tilaan, ja toteutus tuntui jotenkin niin hullulta, että aina vaan lykkäsin ryhtymistä. Nyt on onni huipussaan, kun pelkäsin pimenevää eteistä, mutta remontilla sain entisen valoisuuden lisäksi vielä uuden oven kautta paljon lisää.

Tänään kukkivat tuomet, maanpinta taas on erilaisilla keltakukilla koristettu. Tässä lähikaivon takaisessa rinteessä jalokiurunkannuksia ja rotkolemmikkiä kevään ensi kasveina. Keltaväriä tulee lisää mukulaleinikistä, keltavuokoista, käenrieskoista ja juuri alkavista kevätesikoista. Forsythian kukat varisevat, ja tuovat pintaan lisää keltaista... Myös puistolemmikit availevat ensimmäisiä latvakukkiaan, niitä meillä on tosi paljon.

Ohimennen kuulin vieraiden antavan ystävän ohjetta jääkaapin tavaroiden laitosta, se kun tapansa mukaan oli aika täysi, nimittäin että sen verran materiaalia, että ilmat pääsevät kiertämään. En sitä siinä vaiheessa rekisteröinyt ollenkaan, mutta jäi kuulluksi-osastoon.
Vierailun päätyttyä hämmästyin torstaina, että vaikka olin edellisiltana järjestellyt kaappia niin, että ilmat varmasti kiersivät, melkein kaikki ruoat ovat jäätyneet tai jäätymässä, ja varmaan vieraatkin sen olivat jo edellispäivänä ajatelleet puhuessaan, että siellä oli liian kylmä. On sellaista ennenkin sattunut, että kurkku on muuttunut liian tummaksi lämpötilan alhaisuuden takia, mutta tämä oli aivan ennen kuulumatonta kylmää.

Olihan se odotettavissa, sillä jo viimeisen pari vuotta olen miettinyt, että tilanne olisi kohta käsillä ja kaappirahasto oli perustettu, se on sen kokoinen hanke, että on erikseen varauduttava jo hyvän aikaa säästämällä. Ennakko-odotus vain oli se, että kone lakkaisi toimimasta, mutta nyt kävi niin, että se yltyi yhä hurjempaan tahtiin ja jäähdytti yhä vaan. Koneen sisäosiksi valittu muovipinta on myös herkkä imemään värejä itseensä, eikä se enää vuosiin ollut siistin näköinen, vaikka millä olisi pessyt.

Nyt on käyty panemassa tilaukseen uusi iso kodinkone, jossa jääkaapin tila on selvästi suurempi ja pakaste-osa sitten noin 1/4:n pienempi kuin ennen. Eiköhän sillä pärjää, mutta tämä kylmälaite on tärkein kodin sähköisistä apulaitteista.

En oikeasti tiedä, mistä päin tämä kuva on otettu, mutta meidän mökkimme oli Sysmässä, ison Tehinselän itälaidassa Päijänteellä. Kuvasta tulee joka tapauksessa itselle ne maisemat aina mieleen, vaikka tässä onkin pienempi selkä.

Hetken kävi mielessä se aika, kun perheellämme oli kesämökki Sysmässä, ja sinne ei ollut kohtuuhintaan saatavilla sähköä lainkaan. Viileänä paikkana oli kiven kupeeseen rakennettu pikkuinen maakellari, mutta se oli niin pieni, että ei siitä oikeastaan ollut mitään apua talousasioissa. Niinpä mökillemeno ei yhtään huvittanut. Jos kesäasunto olisi ollut suurempi ja siinä erillinen keittiö, olisi tietysti voinut ajatella nestekaasun kanssa pelaamista, mutta meidän paikkamme oli vain yhden ison tuvan käsittävä sauna. Tunnearvoahan sillä toki oli paljon, kun sen tekijät olivat Sarin ja Samin isä Mauri ja isoisä Aarne Lehtimäeltä, mutta meilläkin oli jo viiden hengen perhe.

Helenan äitienpäivävierailu oli vähän niinkuin olisi ollut lääkärintarkastuksessa, kun todettiin, että jos jääkaappi ei paranna vointiaan, on aihetta vaihtoon, lääkitseminen tai korjailu ei kannata. Ja niinpä sitten tehtiin, olimme harvinaisen samaa mieltä asiasta.

Vaalenneella tien nurmikolla viipyy vielä muutaman päivän pressujen muisto, nehän ehtivät siinä olla pitkälti toista viikkoa hakkeiden kuivattelun alustoina..

Risusavotta-projekti pyörähti myös joku aika sitten käyntiin, vaikka en ollut sitä suunnitellutkaan näin laajaksi, kun syksyllä oli niin paljon hommia asian tiimoilta. Kun oli saatu suurin osa syntyneestä oksikosta hakkeeksi ja ne kuiviksi hyvillä kesäilmoilla, siirtelin eilen hake-aarteet sisätiloihin odottelemaan käyttöaikaa. Naapurini arveli, että lähiaikoina ehtisi tulla sahan kanssa selvittelemään loppujäännöksen, eli sellaiset oksat, joihin haketin ei pysty. Sitten voisi taas palata etupihan teemaan.

 Oli vielä oksasavotasta jäänteitä painolastina, joten pinnistin aikaiseen aamutyöhön tänään. Uusimman avokompostin viereen havupuiden karsitut oksat olivat jo osin siirtyneetkin, tänä aamuna siirsin tuon takimmaisenkin.
Sitten vaan voimasakset kouraan ja rankoja käsittelemään. Ladoin karkeammat ja kuivemmat oksien osat ensin reunan lujitteeksi, ja lopuksi vihreät ja muotoutuvat latvat kuorrutteeksi reunan pintaa somistamaan. Nauratti siinä ajatellessani, että äitienpäivän tiimoilta on joskus tullut tehtyä kevään ensimmäisiä täytekakkuja, mutta nyt oli kohteena kompostikakku.

Aloittelin vapun tienoissa jo pari vuotta odottanutta hanketta eli rapunvieren toisenkin puolen kukkapenkin muuttamista laatoitetuksi pihaksi, koska mullat ovat liian lähellä talon laudoituksen alimpia. Sainkin kasvit siirrettyä, mutta muuten homma on ollut kesken. Siitä puuttuu lopun pohjamullan poisto ja soran tuominen tilalle, ennenkuin laattoja voi asetella. No, jokunen laattakin pitää tuoda rautakaupasta. Ehkä sen nyt saan toukokuun aikana tehtyä.