Kolmasosa elokuusta on takana, ja pellot vaalenevat, kun vilja kypsyy. Kausalan tien varressa oli ohrat jo puitu, mutta vehnät saavat olla vielä jonkun aikaa, kun varsissa on vielä vihreyttä. Viikonlopun edellä oli monta hyvin kuumaa päivää, käytiin melkein 30 asteessa, ja parina yönä sitten satelikin jonkin verran.
Nyt ovat pilvet tulleet matalammalle, enemmän syyspuolen malliin, ja ehkäpä pientä kuurottelua tänäänkin vielä nähdään. Ylempi kuva on Radansuun golf-aukealta Kymentaan-Jaalan suuntaan, jonne enimmät lounaasta tulevat pilvet matkaavat. Alempi kuva on uimarannasta, ja näkyy, kuinka järvi jakaa pilviketjuja päältään eri puolille.
Uimareita tai pyykkäreitä ei ollut ainoatakaan, ei edes hanhia. Yksinäinen suruvaippa lenteli nuotiontähteen tienoilla. Golfkentällä on ollut viikolla suuria kottaraisparvia ruokailemassa. En ole ehkä pariinkymmeneen vuoteen nähnyt niin paljon niitä! Räksyparvet ovat myös saapuneet, sehän on selvä.
Rannassa on järviruokoa runsaasti, joten esihistoriallisena aikana sai kattoainekset melko vähällä vaivalla. Tosin en ole kuullut sellaisesta tavasta suomalaisilla, tuohikatoista on puhuttu enemmän. Sirppiä pitäisi kyllä käyttää, eivät nuo muuten suostu sieltä tulemaan! Uimarannan takia ruokoa niitetään tästä nykyisin pois. Mutta jo keski-ja etelä-Euroopassa ruokonipuilla on saanut hyvin lämpöä pitävän kerroksen katolleen, vettäkin pitävän, jos on tuohet alla. Rannassa on myös paikoin hyvinvoiva tervaleppävyö, joka jopa uusiutuu, tämäkin alakuvan puu on vielä nuorehko taimi. Lepän lehtikuoriaiset näyttävät viihtyvän, niin oli moni lehti kaluttu!
Illat ovat tummuneet sen verran, että pihalampuistakin on jo iloa. Kävinkin hankkimassa Robin Hoodin "4 kympillä" -tarjouksen, jolla sai kotiin niitä samoja matalia lyhtyjä, joita pihalla on ollut jo monena vuotena. Hyvin ne kestävät, vaikkeivat hinnalla olekaan pilattuja. Varsi voisi olla vähän pidempi, kun kukkani ovat niin korkeita. Lisäksi ostin koristeeksi uutuuksina muutaman pallonmuotoisen led-lyhdyn patiolle, jossa niitä tulee tuijotettua, joko ikkunasta tai ulkona istuessa.
Nyt on nimittäin ulko-istumistakin, kun löytyi siivotessa vielä muutama kappale leikattavaa matonkuteeksi. Siihen sopivat liian hituneet lakanat hyvin, joten keltaisen sävyn kude on taas turvattu seuraaviin mattoihin, kunhan alan taas ne harrastukset. Samalla voi seurata sisiliskojen vilahtelua laatoilla ja pikkulintujen liikennettä amurinviinissä. Ainakin leppälintuja ja harmaasieppoja siinä pyrähtelee. Neito-, nokkos- ja sitruunaperhosia on runsaasti.
Sateet saavat kultapallot pitkin maata, joten taas on aika kerätä niitä kahmalokaupalla ämpäriin elvyttämään muuten värittömäksi edennyttä kukkapenkkiä. Wilman kukkapenkissä ukonhatut olivat totaalisesti mustuneet sateiden seurauksena, ne olivat olleetkin koko kesän kirvojen vaivaamia, joten leikkasin pois naatit ja toin lisää väriä mustaan aukkoon sekä ruukku- että leikkokukin.
Muitakin korkeita korsia on saanut listiä kompostille, mm. tarharaunioyrtit ja osa harmaamalvikeista. Kuva on autotallin takaa täyttömaalta, jonne olen istuttanut makedonianmännyn. Niitä on pari muutakin tainta tässä lähistöllä, ja tuntuvat voivan hyvin, kunhan huolehtii pensastuella, ettei iso kasvi kaadu päälle.
Jättimalikoiden aika on nyt, ja totesin, että suuri kasvusto oli alapuutarhalla Elsan istuttaman norjanhanhikin alla, joten eilisaamu meni äheltäessä kasvista oksia pois. Pensas on kasvanut aivan liian suureksi paikkaansa, ja leikkaustähteitä tuli kaksi isoa kekoa. Tämäkin kasvi voisi olla kokonaan pois, kun polku puutarhalle puun alta sopisi menemään tästä niinkuin ennen vanhaan. Mutta miten sen tekisi? Herukkapensaita olen saanut häviämään niin, että olen tehnyt isoa kompostikekoa päälle ja samalla tuhonnut esiinnousevat versot, mutta tämä vaikuttaa aika sitkeältä sissiltä. Aion panna siihen myös suolaa. Jos sieni tästä pääsee läpi, on pian vaarana lähellä oleva puutarhajätteellä täytetty entisen navetan betonipohjainen lantala, ja luulen, että siihen se sieni pesiytyy kymmeniksi vuosiksi.
Samalla kun siinä tein hommia, katse osui magnoliaan, joka tähän mennessä oli kasvanut pensasmaisena, oksat lähes maassa. Nyt näkyi syntyneen uusi kunnon johtoverso, josta puumainen kasvu voi alkaa, joten silpaisin alaoksat pois siitäkin. Nyt on vielä kasvilla aikaa tehdä paikka leikkuun kohtaan.
Torstaina selvisi, että mustaherukat voisivat käydä kaupaksi myös lähisuvussa, joten poimin eilen päivällä marjat pensaista, ja saaliiksi tulikin maijallinen mehustettavaa ja hieman myös soseutettavaa. Osa marjoista oli ehtinyt jo varisemaan. Siinäpä ilta pian kuluikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti