Kevättä kohti mennään

Parhaat onnittelut tänään kaikille naistenpäivää viettäneille! Juhlan kunniaksi valkoinen joulukaktus on tuottanut muutamia kukkia. Ne ovat alkuun hieman vaaleanpunaisia, mutta tulevat valkeammiksi ikääntyessään. Toivottavasti joskus ruvetaan viettämään myös miestenpäivää, tasa-arvo se olla pitää.

Vielä aamulla satoi reippaasti, mutta puoleen päivään tullessa pilvet alkoivat rakoilla, ja klo 13 aikaan jo näkyi sinistä taivasta. Kovaa kyytiä porhaltavia pilviä kyllä on riittänyt senkin jälkeen!

Hädintuskin on selvitty laskiaisesta, sehän oli tämän viikon tiistaina, seuraava päivä oli paastonajan alkava tuhkakeskiviikko. Kevätpäivän tasauskin pukkaa kohta ohjelmaan. Ei se nyt ihan heti ole, mutta puolentoista viikon päässä. Pian onkin sitten maaliskuu kulunut loppuun... Päivän pituus on jo yli 11 tuntia. Aurinko nousee ennen seitsemää ja laskee noin kuuden aikaan. Samoihin aikoihin tasauksen kanssa voidaan juhlia myös Minna Canthia, se on 19.03.

Laskiaisvieraitakin saatiin, kun Ulla ja Jari pyörähtivät viikko sitten flunssiensa välissä kissakyydin ohella täällä. Oli oikein ihanaa, kun taas nähtiin, mutta toisaalta suretti tulijoiden takia, kun hengitysteiden terveys ei ollut ihan ykköstä. Olisi ollut parasta vain kääntää kylkeä kotona...

Keskimäärin kolme tiaista pyörittelee talipalloja...

Muuttolintuja ei taida meidän kylällä vielä olla montaa, kun päivät ovat olleet aika pilvisiä ja ilma noin nollan pinnassa. Varisten ja naakkojen ilmaliikenne on kyllä vilkastunut. Lintulaudalla on näkynyt vain sini- ja talitiaisia ja pikkuvarpusia. Harvinaisena ilmiönä oli tänään aurinkoista, sitä on luvassa huomennakin.

Kevään näköistä on ollut jo pitkään, kun päivä on noin yli yhdentoista tunnin pituinen. Tähän aikaan vuorokausi pitenee reilulla puolella tunnilla viikossa, sillä tasausaikoina piteneminen tai lyheneminen on nopeampaa kuin seisauksien aikoihin. Se johtuu siitä, että maapallon kulku radallaan on hieman hitaampaa silloin, kun se on ratasoikion ääripäissä. Varsinkin se on hidasta silloin, kun eletään meidän kesän aikaa. Onneksi talvipuoli menee nopeammin! Eteläisellä kylmällä vyöhykkeellä se ei murehduta niin montaa taivaalle tuijottajaa, kun alue on pääosiltaan asumatonta ja vielä merta.

Kevättalven tärkein tapahtuma on nuohoojan tulo, se sattuu meidän kylällä helmi-maaliskuun taitteessa, ja tänä vuonna tuo "juhla" on ensi viikolla. Siispä pitää poistaa talven varaksi ladotut mattoeristeet alaoven edestä jo hyllylle, jotta kulku käy vaivattomasti.
Tänä vuonna ei tarvitse mennä lumilapion kanssa katolle, kuten joskus on ollut pakko. Ei ole lunta pation syksyllä ladotuilla laatoillakaan juuri yhtään, hieman nurmikolla sentään. Naapurin Zorro-kissa päätti ehtiä kylään ennen kuin se toinen "mustatakki" ja kävi esittämässä mieltymyksensä tontin polkuihin jo torstaina.

Kevään merkeissä täytyy tietysti järjestellä kaappeja ja nurkkia muutenkin. Liiteri-autotalli-akselilla on aina puun pinnasta irtoavaa jäkälää ja muuta sälää, joten koska tahansa saa rikkalapiollisen syttymassaa hankituksi. Saman tien kyyditsin pohjakerroksen klapivaraston kolot täydeksi, se on tärkeä homma, koska autotallin pinot eivät ole olleet kovin luotettavan tuntuisia. Päädyin nimittäin viime keväänä niitä tehdessä jättämään hieman tyhjää tuuletuksen takia takaseinän ja pinon väliin, ja pinot ovat sen takia pullistelleet. Kun luomapuut ovat siinä liepeillä, on hieman hirvittänyt, kun kohta pitäisi kuitenkin lointa pyöritellä.

Päädyin myös viikolla lankavarastojen tsekkaukseen, koska on suunnitteilla kesäkuun alussa tehdä niistä jonkun osan kanssa ajomatkaa Merenkurkun maisemia katsomaan. Ullalle sopivaa kissalelujen huovutusmateriaalia löytyi helposti puoli kassillista, sillä olen säästänyt kaikki langanpätkätkin. Kylmän vintin puolelle en vielä mennyt, sieltä löytyy lisää lankoja.

Samalla tuli siivottua makuukamarin sängyn vuodevaatelaatikko, ihan tyhjäksi! Se olikin ollut lankavarastona vuosikausia. Jos sinne sitten vaikka vara-vuodevaatteita?