Pimeän ajan lähtöviikot

Tellan kuvaruutu: katsellaan lintulaudan tiaisten kisailua. Kaikki kuvat ovat tältä aamulta n. klo 9.

Muutamassa päivässä onkin rasva-siemenpötkylä kaluttu lähes loppuun. Tiaisia on useampi kymmenen, ja pikkuvarpuset päälle. Näyttää siitä joku harakkakin aina nousevan siiville, kun verho heilahtaa.

Päiviteltiin eilen naapuri -Iinan kanssa, että ihmeen hyvä ulkoilusyksy on ollut, kun klassisista syyssateista on ollut tarjona vain rippeitä, eikä ole ollut vielä liukkaita kelejäkään kulkijan riesana. Tosi vähän on satanut, mutta sellaistahan se oli kesäkin, kun länsi-Suomessa saatiin reippaita kuuroja, tänne riitti vain tähteitä, jos sitäkään.

Alkaa kuitenkin olla aika, että vähäkin sade muuttuu kiteiksi ennen lopullista laskeutumista. Näin oli tänäkin aamuna, sillä vaikka ollaan korkeapaineessa, pikkutihkua voi esiintyä. Ulkona olikin seitsemältä jo melko valoisaa, vaikkei valkoista ollutkaan kuin aivan mitättömiä määriä. Ylihuomenna päivän pituus on noin seitsemän tuntia (n. 8.30-15.30), ja lyhimpään päivään on aikaa noin kuukausi. Viikossa päivä lyhenee puolella tunnilla.

Katselin edellisten vuosien blogeista, että yhtä lukuunottamatta on oltu yhtä tummissa maailmoissa marraskuun lopulle asti. Virallinen eli keskiarvoihin perustuva pysyvän lumen tulon aika on joulukuun alkupäivinä täällä etelä-Suomessa. Ollaan aavistuksen verran pakkasen puolella, nyt on -3C, mutta päivällä ehkä hieman vähemmän. Aion käydä rokotustilaisuudessa tänään.

Allakka juhlistaa tätä torstaita ilmoittamalla, että on lasten oikeuksien päivä. Eletään kirkkovuoden viimeisiä viikkoja, sillä ensi pyhä on tuomiosunnuntai, ja sitten seuraava onkin jo adventti.
Onnea vävy Jari, ja kaikki muutkin tunnetut Jarit, tänään on nimipäivä!

Viileää kautta varten on varauduttu suojaamalla tuulikaapin heiluriovien tienoo halkaistulla viltillä, ilman sitä on eteisessä aikamoinen veto ovien tienoissa. Yön ajaksi vielä matto viltin helmojen painoksi, ja koirakin käy yön aikana välillä siinä makoilemassa.

Osikatti-sukkien lisäksi on valmiina punakaalisalaatista innoituksen saanut sukkapari, ja tekeillä on vuoden juures: punajuuri-sukat, joissa on yksivärisenä lankana Novitan Impivaara-lanka ja raitoihin Novitan Polkkaa. Varsinkin joulunalusajat on pyhitetty sukankutimen ääreen. Tella vartioi, että neuletta syntyy, sillä jos juutun liian kauaksi aikaa koneelle, se tulee patistelemaan, että hommiin siitä. Ja kun istahdan sohvannurkkaan, se heti niittautuu kylkeen kiinni ja painaa silmänsä umpeen, kun hänen osuutensa on taas hoidettu.

Kaksivuotinen Soneran erityistarjonta-sopimukseni tuli tiensä päähän, ja alkuviikosta kerittiin laatikkoon piuhat ja lainamodeemi ja reititin, kun Päivi-naapuri tuli tarpeelliseksi rohkaisuavuksi.

Työpöytäkuvana on tällä hetkellä Raijan pihan mehevä Amaranthus...

Ehkä olisin sen itsekin osannut, mutta kun kone ei tunnista sen jälkeen tilaa ja alkaa ihmetellä, pelkäsin, etten keksi sille tarpeeksi tyydyttäviä vastauksia ja juttu jumittuu siihen. Niinpä Päivi varmalla asiantuntemuksellaan tyynnytteli konetta ja taas ollaan kartalla! Itse konekin pääsi taas pöydälle, kun modeemin johto oli oikean mittainen. Ja Soneran paketti on postitettu pois jaloista kuleksimasta.

Päiväkäppäilyjen lisämausteena on kuihtuneiden kukkavarsien katkontaa, joka on Tellan mieleen. Puuhaa riittää onneksi vielä usealle päivälle.

Talviajan sesongin alkajaisiksi olen tehnyt omenapannaria, eli syksyllä väkästettyä löysää omenasosetta on mukana taikinassa. Aika hyvin otti sellainen seos rasvatun paistopellin pintaan kiinni! Pitääpä laittaa seuraava satsi leivinpaperille. Mutta Tellan mielestä saatiin varsin maittava välipala.