Sukujuhlien aikaa

Ullan ja Jarin Gubbe-kissa osallistui omistajiensa kanssa Tampereen kokouksen onnistuneeseen järjestelyyn. Paljon kiitoksia!

Tässä aiemmin suvut kerääntyivät yhteistilaisuuksiin, kun jollekin jäsenelle tapahtui merkittävää, kuten syntyi, kuoli, vihittiin tai täytti vuosia. Nykyisin on tullut muotiin kerääntyä isommallakin joukolla vain tapaamaan suvun jäseniä, joista toiset voivat olla perin tuntemattomiakin toisilleen. Erityisosassa tässä ovat ns. suurklaanit, joissa jäseniä saattaa olla tuhansia yhteisen esi-isän tai äidin jälkeläisinä jo satojenkin vuosien takaa. Sukututkijat ovat tässä ihan avainasemassa, he tuntevat sukujen historiaa ja tietävät nykyisyydestä, kuten esimerkiksi osoitteista ja muista viestimismahdollisuuksista.

Kesä on ryhmätapaamisten luvattua aikaa, kun illat ovat pitkiä ja ulkonakin tarkenee.

Aika väljä klaanihan se oli juuri hiljan koolla tässä meidän kylälläkin, kun samaa, jo 50 vuotta sitten lakkautettua koulua käyneet kokoontuivat yhteen. Sitähän ei toki pidetä varsinaisena sukukokouksena, mutta muoto on sama, ja yhteisestä veljeydestä ja sisaruudesta siinäkin oli kyse, vaikkei verisukulaisuuksia ollutkaan kuin muutamilla keskenään. Samantapaisia ovat luokkakokoukset, jossa yhteisten vuosien aikana kertyneet muistot yhdistävät oppilaat uudenlaiseksi suurperheeksi.

Ullan ja Jarin toinen poikakissa Leo suoritti onnistunutta lintulaskentaa lauantaiaamuna. Ja lämmitti mukavasti mummon nilkkoja yöllä vierashuoneessa... Mutta kuvassa kuitenkin on taas Gubbe, sellaista on mummojen muisti. Leo on paljon vaaleampi pilkkukokoelma.

Ihan lähisukulaiseni, oma sisarusparveni eli Elsa ja Tatu Vierulan lapset jälkeläisineen ja muine perheineen kokoontuivat nyt viikonvaihteessa Tampereella. Kolme suurta pöytäkuntaa saatiin koolle, mutta toinen mokoma olisi hyvin tullut lisää, jos kaikki olisivat voineet osallistua. Miten se virkistääkin mieltä, kun harvoin nähdään, ja mukavat muistot tulevat siinä samassa kuin lämmin löyly saunan ovea avatessa.

Kokoontumishistoriamme tämän lähisuvun kesken on ollut sellainen, että edesmennyt vanhin lapsemme Pertti kutsui vuosittain kotiinsa sisarukset jälkikasvuineen omien vanhempiemme elämänkaaren tultua päätökseen 1980-luvulla, ja tätä jatkui sitten aina hänen kuolemaansa asti 1997. Yksi kerta oli kuitenkin näyttävämpi, silloin olimme 1990-luvun alkaessa koolla Iitissä Kurjenmiekan tiloissa. Sukuun oli juuri syntynyt myös uusi jäsen Joonas Kohtala.

Kuva on vuodelta 2008, jossa jo edesmennyt Marja-Leena ottaa vastaan Turun suunnasta saapunutta jäsenistöä.

Sen jälkeen on kokoonnuttu isoilla joukoilla harvemmin, suurin tilaisuutemme oli täällä kirkonkylällä 2008, jolloin istuttiin yhteiseen ruokapöytään seurakuntatalon tiloissa pitokokki Annikki Ruokosen hoiviin, ja senjälkeen siirryttiin kotitalolle Vierulaan jatkamaan yhteistä hetkeä. Silloinkaan eivät läheskään kaikki voineet saapua, mutta kävi selväksi, että isoja tiloja tultaisiin jatkossakin tarvitsemaan! Oman nuorimman tyttäreni Ullan mukana oli Jari Hopsu, josta pian saatiin sitten vävy. Sukututkimuksissa on selvinnyt, että kaukana menneisyydessä heillä on yhteinen sukulainen, eli ovat 13. serkkuja keskenään. Jarin isä Tapio ja minä olemme 12.serkkuja isä Tatun puolisessa haarassa. Onneksi Ulla katsoi blogia ja antoi toivotut oikaisut.

Ulla ja Jari 2008.

Alunperin oli 6 sisarusta puolisoineen, heille tuli lapsia yhteensä 8, lapsenlapsia on yhteensä kertynyt 12, josta saadaan 32 yhteensä. Muutamat puolisotkin ovat vaihtuneet ja siten saatu lisää sukuun kuuluvia uusia jäseniä mahdollisine jälkikasvuineen. Viisikymmentä on täten reilusti ylitetty, ja toista puolisatasta hyvää vauhtia ollaan täyttämässä.
Jokainen kymmenen vuotta tuo lisää jäseniä sukuun, sillä kolmansia polvia on jo kaikissa niissä haaroissa, joihin tuli lapsia, ja neljäskin polvi on jo alkanut syntyä.

Vuosi sitten huhtikuussa 2014 Raija vietti kirsikankukkajuhlaa entisen kotinsa tanhuvilla, taustanaan muinainen perunapeltomme, jossa nyt kasvaa jo melkoisen kookkaita puistopuita. Muistona menneestä on vanhempiemme Elsan ja Tatun keinu, joka on enää koristeena.

Ilman toisella puolella maapalloa asuvaa sisarussarjan nuorinta Raijaa tuskin sukumme olisi kokoontunut näinkin säännöllisesti, sukuhistoria on hänen ja Mikko Haapasen yhteistä selvittelyä. Vierailut hänen uudessa kotimaassaan USA:ssa ovat tulleet myös viime vuosina "muotiin", kun Raija ja miehensä Ron vaivojaan säästämättä ovat ottaneet kotimaan lähetystöt vastaan.

Kiinnostava lisä sukutapaamisissa oli myös aivan kuukausi sitten, kun Elsa-äidin tädin eli Karoliinan 1800-luvulla Amerikkaan menneen lapsen jälkeläinen, hiljattain Raijan tapaama Guy Roberts löytyi vierailemaan Turussa, jossa häntä hoivasivat Pertin perheen jäsenet (mm. Simo, Kirsi, Leena ja Heikki). Tämä Raijan sisarusten kolmas serkku oli konserttimatkallaan keski-Euroopassa ja sai järjestettyä aikaa käydä vanhaa kotimaata katsomassa, ensi kertaa. Kuulin Tampereella, että suomalaiset lihapullat ja muusi olivat olleet kohokohta! Sellaisia ei valmisteta kaikissa maissa. Eikä saada satoja suomalaisia sukulaisiksi kertaheitolla...

Sukututkimuksissa on käynyt ilmi, että varsinkin Nurmijärvellä asunut Elsa-äidin suku oli innokas lähtemään uuteen maailmaan siirtolaiseksi. Perheet olivat suuria ja olihan sieltä aika lyhyt matka isojen laivojen lähtösatamaan Hankoon. Väestöhistoriallisesti lähtijät ovat usein peräisin alueilta, joissa väestötiheys on saavuttamassa maksiminsa, ja sehän tuli maatalousvaiheisen 1800-luvun Suomen kohdalla helposti vastaan, jos alue sijaitsi eteläosassa maata, jossa alkuperäinen väestö joutui hallitsijoiden takia torpparien asemaan muinaisilla asuinseuduillaan.

Raijan tämänkertaista Suomen-vierailua sävyttää toinenkin ryhmätapaaminen, sillä tällä viikolla on myös luokkakokous Iitin yhteiskoulun tietylle hänen luokalleen.

Ja kaikilla mitaleilla on vielä se toinenkin puoli, eli sisarussarjan aviopuolisoiden omat suvut, jotka myös kokoontuvat tilaisuuksiinsa, ja joita on mukava tavata. Tämänkertainen Haapasen suvun kokoontuminen heinäkuussa on Irja ja Eino Haapasen viimeisen asuinpaikan mukaan Sysmässä. Kokousta vetää tällä kertaa Kaliforniassa asuva suvun jäsen Marko.