torstai 12. marraskuuta 2015

Syvintä syksyä eletään


Valoisuuden suhteen ollaan aika niukoilla eväillä nykyisin, kun päivää riittää enää seitsemisen tuntia. Nekin on katettu pilviverhoiluin tai niinkuin tänään, sankalla sumulla, jota riitti pitkälle iltapäivään. Ulkoilijaa ilahduttaa kevyt tihkusade, jota on saatu monena päivänä tuulettomissa oloissa. Enää eivät lehdet lennä, suuri osa niistä on jo naamioitumassa maan perusväriin ja siten näkymättömiin. Ilman taskulamppua ei juuri kannata lähteä koirankävelytykselle, paitsi se keskipäivän postin hakureisu. Tuli ostettua itsellekin huomioliivi, kun ensimmäisen kerran näin niitä ABC:n myymälän hyllyssä.

Tella on viettänyt aikaa mummon ulkoiluvahtina hyvällä menestyksellä, sillä päivää kohti survaistaan mono pihan suuntaan 5-6 kertaa päivässä. Aloitetaan tietysti jo aikaisin, kun Tella on yhtä aamuvirkku kuin minäkin, tavallisesti kuuden maissa, ja iltaisin viimeinen viimeistään kahdeksan kieppeillä. Yönsä koira nukkuu jommassa kummassa sohvassa, niistä voi seurata talon yönaikaisen liikenteen helpolla.

Takapesä yläkerrassa.
Suurimman osan aikaa koira makailee sängyllä tai sohvalla. Vain illalla, kun nukkumatti alkaa lähettää terveisiä, vetäydytään lattialle hyvin lähelle minun istumapaikkaani. Päivät kuluvat omalta osaltani pääasiassa kangaspuuaskareissa, jolloin koira kiiruhtaa Ullanhuoneeseen kymmenen tyynyn muodostamaan pesäänsä. Se on myös Tellan piilopaikka, kun poistun talosta ja koira jää yksikseen.

Saaliloimen jälkeen viritin mattoloimen, josta on nyt työstetty kolme kappaletta n. 2 m:n kirjavaa pätkää eteisen verhoiluksi. Apueteiseen johtavaan välikköön tuli vielä erillinen metrin pätkä. Kyllä tuli lattia selvästi lämpimämmäksi!

Matossa on n. 10 cm:n välein raita, joka joko sinertävä, vihertävä tai lila-mustan kirjava.
Nyt teen makuuhuonetunnelmiin sopivia punertavia mattoja, joihin sain inspiraatiota Helenan ottamista auringonlaskun kuvista marraskuun alussa. Makuuhuoneiden lattia on aika viileä, kun alla on kellaritiloja, jotka eivät lämpiä. Nyt on meneillään toinen kolmen metrin mittaisista pätkistä, ja kovin paljon muuta siitä loimesta ei ehkä tulekaan. Ehkä teen sunnuntaina vielä toisenkin mattoloimen, jos pakkasia ei vielä tule. Tella kun tulee avustamaan ainakin pari viikkoa vielä siinä hommassa eli joulukuulle asti.
Ensimmäinen matto Tellan tarkassa tutkimuksessa!
Toki isoimpien teille varisseiden puunlehtien kohtalo oli joutua haravoiduiksi ja kompostoitumaan, kuten hevoskastanja, lehmus ja mongolianvaahterat. Muiden kohdalla oli apuna ruohonleikkuri, joilla massaa pienennettiin. Sen jälkeen on pihasyreenienkin lehti tullut alas, mutta ne ovat toistaiseksi sillään.
Hakkeet olivat aika pitkään ihan pressun piilossakin, kun sopivaa tuulista ilmaa ei tullutkaan.
Reilu viikko sitten säätyyppi muuttui selvästi kosteampaan suuntaan, joten oli tullut aika tarkastaa sitä ennen haketuksien kohtalo. Kun ne vaikuttivat kohtuullisen kuivilta, mätin koko massan laatikoihin loppukuivumiseen. Hakkeeseen mukaan joutuneet lehdet olivat muuttuneet fermentonnin myötä mustiksi, mutta melko kuivia nekin olivat.

Suurin osa askareista on nykyisin pirttihommia, kun valoisaa aikaa on niin niukasti. Lintujen ruokintaa ei vielä ole alettu, kun ollaan kosteissa ja lämpimähköissä oloissa. Naakat tuntuvat haastelevan pikku naukaisujaan jo aikaisin puiden latvoissa. Piha- ja hautausmaan muistokynttilöitä kuluu, että olisi jotain elonmerkkiä, kun auringolla latautuvat pikku pihavalot eivät jaksa kuin vähän aikaa iltaisin. Kun kuitenkin on enimmäkseen lämpöasteitakin, tapaa taskulampun valokeila lentäviä sääskiä aika usein, jotkut pyrkivät ja onnistuvatkin pääsemään myös sisään valon houkuttamina.

Talvirenkaat tuli vaihdettua kuitenkin noin viikko sitten, sillä joudun muutamia kertoja syksyn aikana käymään keskussairaalan tarkistustutkimuksissa. Viimeisin reisu oli tänään, ja oli ilo tavata ihanin hoitaja, joka kohdalle on kuunaan osunut. Hän ehti ajattelemaan aina ensin hoidokin asioita, ennenkuin joku juttu tuli omaan mieleen! Voi miten ilahdutti.

Elämään tulee hieman vaihtelua lauantaina, kun menen Turenkiin tapaamaan entisiä koulumme oppilaita, joilla tuli tänä vuonna 50 vuotta täyteen oppikoulun aloittamisesta. Suurinta osaa en ole tavannut sen koommin, onpa kiinnostavaa nähdä, tunnistanko ketään eläkeiän kynnyksellä olevista silloisista nuorista? Tilaisuuteen osallistuvien nimilista vaikutti kovin tutulta...

3 kommenttia:

  1. Tästähän jäädäänkin jännittyneinä odottamaan. Tuttavia Turengissa; tai paremminkin luokkatovereita, vai olisiko tuo sitten laajemmin käsitettävä, "entisiä koulumme oppilaita" ? Ja miksi juuri Turengissa?

    Mikäli olen oikein oivaltanut, tuo 50 vuotta on laskuvirhe po. 60 vuotta!
    Ja jos aloitit oppikoulun v.1955 niin me kai sitten nähtiin :) toisemme joka koulupäivä vuodesta 1958 alkaen? Päättelen, että keskikoulu loppui Sinulta keväällä 1960.

    Me nuoremmat ja pienemmät kuunneltiin puukoulun yläkerroksen kopinoita ihmeissämme ja kun välillä kuului sen kaltainen ääni kuin olisi vieritetty kivijyrää puulattialla. Sehän johtui luokan naurunremakasta, minkä Karoliina Moilanen sai jollain sutkautuksellaan aikaiseksi.

    "Meidän Koulu" -julkaisussa on kuvia joistain vanhemmista, mitkä ovat mieleeni jääneet, kanttori Kälviäisen tytär, K.Klemola, hiidensaarelta, Kausalaisen vanhin poika A. .... "Enska" .... polkupyöräilijä...

    Saas nyt nähdä, onko tuttuja nimiä seuraavassa blogissasi?

    Tuli muuten ajeltua (autolla) kk:n halki syyskuun alussa, kun pitkästä aikaa ajeltiin "hienojen maisemien" reittiä Lahti - Kausala - Iitti - Jaala - Mäntyharju - Mikkeli ja ....sydän-SAVO.

    P.S. Samat etenkin puutarha-touhut täälläkin, mutta ei matonkudontaa. Kiinteistön hoitaminen tuntuu olevankin kokopäivätyötä.

    VastaaPoista
  2. Nämä tuttavani Turengissa eivät olleet luokkatovereitani, vaan olin ollut heille luokanvalvojana lukiossa. Kun muutin Turenkiin 1968, he olivat jo alkaneet oppikoulutaipaleensa (1965). Kevättalvella 1973 tulivat yo-aikaan liittyvät kuviot eteen.

    VastaaPoista
  3. Toimin ko Kanta-Hämeen taajamassa 32 vuotta samassa työpaikassa, joten se oli ilman muuta ns. päätyöni. Kausalan koulun vuodet olivat 1947-52, sitten piti vaihtaa Lahteen lukioon, kun Iitin yhteiskoulussa ei vielä silloin ollut sitä lajia jatkumoa.

    VastaaPoista