Ollaan edetty jo puoliväliin talvea vanhassa ajantiedossa, jonka mukaan puolet talven lumista on satanut loppiaiseen mennessä, ja siitä on jo viikko. Huomenna on Nuutin päivä, jolloin ennen päättyi "talviunelle pyhitetty" joulun aika, ja siirryttiin hääräilemään enemmälti. Usein se omavaraistalouden aikaan oli matka edempänä olevaan latoon heiniä hakemaan. Heikkiin on kyllä vielä viikko aikaa, sehän se talven selän virallisesti katkaisee. Heikkinä piti olla puolet karjalle varatuista heinistä jäljellä.
Jouluksi hankittujen "amaryllisten" eli ritarinkukkien ensimmäiset vanat on pois leikattu, ja toiset nuput ovat puskeneet esille.
Lehtikaktukset ovat vasta alkaneet keskitalven sesonkiaan. Valkoinen Marja-Leena on jo pudottanutkin joitain kukkiaan, punaisella vasta ensimmäinen avautumassa.
Joulun tunnusmerkit eli pikkulamput, kynttilät ja itämaantietäjät on siirretty laatikoiden sisuksiin vuodeksi, porkkanalaatikkoa on kyllä vielä pariksi ateriaksi...
Päivä on pidentynyt jo kuuteen ja puoleen tuntiin, hyvää vauhtia mennään kevättä kohti. Sukkatehtailuni on taas mahdollista, kun jännetupet huilivat pari kuukautta. On jo menossa neljäs pari. Lähikaupassa on myös lankahylly, jossa voi käydä tutkimassa vaihtoehtoja, samalla kun käy ruokaostoksensa. Joulupyykki on pesty ja saatettu puhtaiden joukkoon kaappien hyllyille. Mattojen tuuletusta hangella ei kyllä vielä sentään.
Viime viikolla oli sen verran reippaita pakkasia (parina päivänä jopa enemmän kuin -20), että jatkuva rapuissa kulkeminen pohjakerroksen tulipesille oli perusaskareena. Täällä viikolla en olekaan lämmittänyt kuin kahtena päivänä, ollaan niin leudossa pikkupakkasessa. Viime yönä oli hieman kylmempää, vaikkei kymmentäkään astetta lähellä, kun sattui taivalle pilvetöntä kohtaa, josta täysikuuksi paisunut yölamppu esittäytyi koko ympyräisyydessään (eikä tietystikään nukuttanut).
Lunta ei tosin ole kuin vajaan viiden sentin verran, kun tiistainen koko päivän jatkunut hiljainen vesitihku alensi saadun kerroksen puoleen. Pupun, kissan ja oravien jäljet ovat muodostuneet poluiksi puutarhalla. Kuva on parkkipaikan läheltä mongolianvaahteran alta, jossa oravat käyvät tähyämässä otollisia aikoja. Väylien hiekoitus muuttui tarpeesta todeksi tänä aamuna, kelpaa taas mennä postilaatikkotietä liukastelematta.
Aika kovat tuulet puhaltelevat parhaillaan. Viima on niin kova, että näpit jäätyvät tuota pikaa. Hieman on joukossa kovaa vauhtia kiitäviä lumihiutaleitakin. Näin pitäisikin olla, tammikuun alun karmotuulet putsaavat havupuiden latvat, jottei tapahtuisi lumenmurtoja.
Tänään tuulen suunta on harvinaisesti kaakosta, joka saa minut huolestuneena katselemaan liian lähellä kasvavia naapurin isoja kuusia, joiden mahdollinen kaatumisen suunta olisi juuri taloani kohti. Tuuli saa voimaa tullessaan Urajärven takaa, mutta onhan siinä muutama sata metriä vielä kallion jyrkännettä ja metsää edessä vastaanottamassa pahinta puhuria. Juuriltaan nämä kuuset eivät nouse, kun ovat vierekkäin jäätyneessä maassa, jossa ei ole alla talviliikennettä. Vanhuuttaan ovat jo hieman harventuneet, ei ole niin montaa oksaa tuulen vastaanottajaksi.
Enemmän kyllä jännitti tammikuun lopussa 2012, kun hopeakuusi Elsa oli saanut vuodenlopun lumimyrskyjen tuloksena paksut jäätyneet lumipaakut oksiinsa. Tuo kuva on siltä ajalta. Niitä ei millään saanut karistetuksi. Alapuutarhalla oli jo tullut paljon lehtipuiden katkeamisia. Puu näytti olevan hieman kallellaan oikealle, mutta vaikka juuret olivat kukkapenkissä, niin siinä se vaan pysyi.
Tänään kaikki puut ovat lumettomia, ei ole ollut tykkylumelle otollisia aikoja. Katsellaan kuvassa parkkipaikalta pohjoisen suuntaan.
Päädyin eilen jo jonkin aikaa tuumattuun askareeseen mustamerenruusujen suhteen. Mullat ruukusta sanomalehdelle ja etsimään pintamultaan kehittyneitä pikku mukuloita. Niitä olikin yllättävän paljon kummassakin ruukkuparissa, sekä violettien että valkoisten. Niinpä työ muuttui kukkatehtailun suuntaan, kun patterin vieressä oleva kukkahylly on nyt pullollaan vauvahautomoita. Kumpiakin värejä on kuusi ruukullista.
Hedelmäpussit pääsevät tässä hommassa tienaamaan toista kierrosta elämänkaareensa, kun ne sopivasti solahtavat tilapäiseksi kasvihuoneeksi mullan kosteutta säätämään. Sen jälkeen ehkä vuorossa kohtalo jätepussina.
Terveiset Ullalle, jolta sain valkoisten alut pari vuotta sitten!
Pian on aika myös istuttaa uudet maksaruohovauvat kukkavaasista, kunhan saan ruukkuja lisää. Kuulemma ensi viikolla tulevat mukulain kasvatusmateriaalit myyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti