Toukokuu jo pitkällä! Huomasin illalla, että edellispostauksesta on kulunut kokonainen kuukausi. Ilmankos tukkakin jo kyselee, koska taas mennään lyhennyssaksien kilinää kuulemaan, vaikka omissa ajatuksissa siitä ei ole kuin tuokio.

Ensimmäinen tämän sesongin ulkokuivatus oli meneillään lauantaina, ja sainkin koko materiaalin lähes kuivina sisään. Villasukkapyykki tosin meni jo edellispäivänä ottamaan tuuletusta.

Siinä samalla pohjakerroksen vaiheilla ollessa päädyin hakettamaan myös sen rankakasan, joka jo viikkoja norkoili alapihan puolella. Ajattelin sitä kyllä jo alkuviikolla tehdä, mutta kun sääennuste lupasi sadetta loppuviikolle, niin lykkäsin. No ei tullut sadetta, pari pilvilauttaa vain. Tällaisilla ilmoilla kyllä kuivuu hyvin, kun ruohot ja puiden lehdet eivät yhtään haihduta. Jätin sen kuitenkin toistaiseksi tuohon maksisäkkiin. Tella löysi siitä heti pureskeluun sopivia paloja, en usko kylläkään, että tuomenpalasia, mutta ne syreenit ehkä.

Helena ja Tella tulivat äitienpäivänä käymään ja käytiin myös juuri myymälänsä avanneessa Radansuun kukkamyymälässä, josta ostimme orvokkeja ja pelargoneja. Ei nyt vielä kovin paljon, kun ruukkujen multa on vielä märkää ja ruukut painavat. Harsopeittelyyn pitää varautua vielä.

Tuo kohta pitäisi muokata poistamalla perennat ja laittamalla tilalle laattoja. En tiedä vielä, onko se kohta vai myöhemmin. Jos on näin kuivaa, pitäisi tehdä paljon kastelua ennen ja jälkeen. Sitäpaitsi alapihalle aiottu kohta ei ole vielä valmis, kun kannonpaikkaa saa edelleen muokata. Routa tuntui jo sulaneen sentään! Ehkä syksypuoli on niille hommille parempi.

Koko kevät on ollut yhtä lämpimämpien päivien odotusta. Ihan niinkuin seisoisi asemalla odottamassa sitä junaa, joka ei koskaan tule. Sellaisessa paikassakin aina palelee. Täytyy keksiä kaikenlaisia sisäpuuhia, kun ulkona ei tarkene seistä kuin pikkutoveja kerrallaan. Ikkunainpesuunkin päätin alkaa vasta edellisviikolla, kun ajatus ikkunan avaamisesta ulkoilmalle ei yhtään vaikuttanut kutsuvalta. No päädyinkin sitten pesemään vain sisäpuolen pintoja!

Janakkalan hautausmaan omaishautojen kevätkäynnit ovat jääneet pelkiksi aikomuksiksi. Kun pääsiäisnarsissien aikaan ajattelin sitä, niin niihin aikoihin tuotepuutetta kukkakaupoissa. Ja orvokkiruukkujen reisukin lykkäytyi kylmien takia. No onneksi Helenalla oli perjantaina asiaa Hämeenlinnassa, joten hän hoiti kevätkukat tänä vuonna.

Virittelin mattoloimen aikani kuluksi, kun se on ollut sopiva kevätharraste jo vuosien ajan. Käytän vain entisten kuteiden tähteitä, joten puuha on hitaampaa, kun pitää ajatella riittävyyspuolta. Kun arvelee, montako samanlaista osaa mattoon tulee, niin vähäisemmät kuteet täytyy jo valmiiksi leikata niin monen osaan, jotta homma pysyy hallinnassa. Tein vihreän sävyisiä aluksi, mutta nyt on vuorossa punasävyisten laari. Loimi alkaa olla jo lopuillaan, se ei ollut järin pitkä, ehkä tässä kuussa saan tehtyä sen. Saalilangatkin on jo lajiteltu, mutta loimi on tekemättä. Tella on hyvä kaveri yläkerran mattohommissa, aina mukana ja huomauttamassa, jos liian pitkäksi aikaa aion jäädä puulle nuokkumaan. Kävelyä pitää harrastaa!

Nyt kun vihdoin viimein tuli ihan hellepäivä perjantaiksi, ja pari muuta siinä vieressä melko kesäisiä nekin, on saatu viimein kunnon kevät alkuun. Melkein kaikki puut puhkesivat hiirenkorvalle parin päivän aikana.

Vuorenkilpien osastoilla on vihdoin alkanut tapahtua. Soikkolehtiset bergeniat  Bergenia crassifolia ovat parempia kukkijoita ja myös aikaisempia.

Kuulemma ei Ilmatieteen laitoksella kymmeniin vuosiin ole todettu näin hidasta alkua, eikä ole omassakaan kokemuspiirissä. Ilmankos äitienpäiväkin oli vasta viikko sitten, viimeisenä mahdollisena päivänä kaikista toukokuun vaihtoehdoista. Kriikunoiden oksat ovat vielä ihan kaljut eikä tuomikaan kuki, mutta jalokiurunkannukset sentään ovat ovat nostaneet lehtiään, niin että sen jo huomaa. Scillat, mukulaleinikit ja vuokot vielä kukkivat, kevätesikot vasta aloittamassa.

Päädyin ensimmäiseen kukkapenkkiaskarteluun perjantaina, kun vaihdoin lahonneen puuaidakkeen tilalle muovisen reunanauhan. Se on tarpeen, sillä penkki on rinteessä ja multa tahtoo valua alapuolelle. Siitä on varsinkin harmia tässä pation laidassa, jossa mullat menevät betonilaattoja tummentamaan. Ja sammal alkaa kasvaa siinä helposti. Entisiä reunansovittelutiiliä ei enää mahtunut takaisin, kun piti jättää tiivistysmurskeelle tilaa molemmilla puolin muovia, ja se työ on vielä hieman kesken. Ei ole vieläkään keksitty kauppoihin parempia vaihtoehtoja kuin nuo kaksi, kumpikin on mielestäni korkeintaan välttävää laatua.

Lipputangonpenkkikin tarvitsee uuden reunuksen lähiaikoina. Siihen on jo joutunut vaihtamaan osia. Onneksi siinä jo hieman vihertää, yli puoli vuotta on saanut katsella kuihtuneiden varsien haalistunutta ruskeaa...

Pääsin syöpätautini jälkitilanteessa vaiheeseen 3 eli nyt ei enää kutsuta tarkastuksille, vaan hoidellaan loput eli pari seuraavaa vuotta puhelinkontaktilla. Jos itsestä tuntuu, saa toki aikaa varata.

Olen odotellut jo aikaa pohjakerroksen kevätsiivoukseenkin, mutta lauteiden pesu edellyttää useiden tuntien ikkunatuuletusta sen jälkeen, joten ensimmäiset mahdolliset ajat olisivat olleet viikonlopulla. Katsotaan nyt, jos lähiaikoina ehtisin, kuulemma on tulossa vielä kylmät ajat takaisin?