Laskiaisen aattona

Onkin vietetty niin erilaista sydäntalvea! Melkeinpä kolme viikkoa on oltu jo remonttijunassa, se alkoi 23 tammikuuta. On ollut niin kiinnostavaa, ettei ole aina muistanut edes päivätorkkuja, vaikka tietysti olen noussut jo viiden aikaan aamutoimille. Ensimmäisen viikon olivat toimessa Ville ja työharjoittelija Tuukka, joiden tehtävä oli valmistella työmaan ensi vaihe.

Alkoi purku-urakka, joka pyyhkikin ensin lattian pohjamaahan asti, sitten katon alavintin lautalattiaan asti ja lopuksi vinolaudoitetun sisäseinän. Lähtevien kekoon menivät myös niiden takaa löytyneet eristeet: lastut, purut ja lehdet. Ei onneksi löydetty mitään kosteus- tai muitakaan ongelmia, jotka olisivat vaatineet lisäpohdintaa ja toimia.

Lattialaudat olivat melkein yhtä tummat kuin seinähirretkin, olivatkohan nekin sieltä riihestä tuodussa kuormassa, kun eivät kumminkaan maalattuja olleet. Seinälaudoitus oli aivan eri värinen ja sopisi hyvin olemaan 1950-luvun alun tuotetta.

Vanhat eristeet ja puretut pintamateriaalit matkustivat lajiteltuina tähteinä

On menossa jo uuden lattian vaneripinnan laittoa. Eristekerros ja viemäröintitarvikkeet,jotka jäävät lattian sisään, ovat paikoillaan.

Alunperin homma olisi ollut Matin, mutta flunssa kaatoi kuumeeseen ja petiin, josta mies sitten seuraavana maanantaina päätyi työmaalleni, mutta jälkitauti angiina kolotteli jo kurkussa, sen roihahdettua voimiinsa tiistain aamupäivänä menikin perjantaihin asti, ennenkuin uudestaan nähtiin. Ei se mitään herkkua ole pystyssä pysyminen tautisena saati sitten, jos on työympäristönä hengityssuojaa vaativat pölymassat ja materiaalit pienessä komeronkokoisessa tilassa.

Sekä katto että seinät saivat ensin vuorivillaeristeen, jonka paikoilleen pitäjäksi tuli tiukaksi prässätty polystyreeni, jonka raot vielä suljettiin uretaanivaahdolla. Villapinta näkyy seinässä.

Seinän pintaa ennen gyproc-levyn laittoa. Pitää olla koolauspuita, koska levy kiinnitetään aika tiuhaan ruuveilla.

Täytyi sitten vaan pitää peukkua, että sairasloma olisi ollut riittävä, niinkuin sitten ilmeni olleen, kun tällä viikolla nähtiin joka päivä.

Uuden oven vasemmalle puolen jää tilaa mm. lattialämmityksen säätönappuloille, minkälaisia nyt sitten lienevätkään. Ja kaipa tuo ulkovalojen/eteisen valokatkaisijakin pitää siirtää, ettei uusi ovi sitä kolhi.

Tämän työviikon päättyessä on saatu uudet eristeet ja gyproc-levyt paikoilleen, uusi oviaukko tehtynä ja nikerrettynä mahdollisimman isoksi (vaikka ovea kuitenkin joudutaan hieman lyhentämään lisäksi) ja vanha kulkuaukko on tehty seinän osaksi. 

Entinen kulkuaukko suljettu seinäksi. Kuva on tuulikaapin puolelta. Tästä 60 cm leveästä solasta oli kulku kauan, melkein 70 vuotta. Tuli mieleen, että pakastearkkujen tultua suomalaisiin huusholleihin vanhempani miettivät sijoittaa hankkimansa 500-litraisen säiliön nyt saneerattavaan tilaan, mutta eihän sitä laitetta saatu aukosta kuinkaan sisään. Se oli tuotava eteiseen ja siitä nostettava matalan pikku pöytäosan yli eteisen siipeen. Samaa tietä se sitten poiskin lähti vuonna 2000, kun sitä puolta eteisestä kunnostettiin. Arkku sai uuden elämän saunavihtavaraston haltijaksi toisaalla Iitissä.

Kun lattia eilen iltapäivän alkaessa vielä saatiin tyhjäksi ja betoniverkko paikalleen, ollaan tulevalla uudella viikolla siinä, että sähkökaapelien laittoa on seuraavaksi ohjelmassa. Sen jälkeen valetaan lattia kuivumaan.

Tällä viikolla Tella on ollut seuraneitinä. Tiiviisti ollaankin vietetty aikaa tuvassa ovi kiinni, pölyjä vältellen, kun viikko on mennyt pakkasessa. Aivasteluihin on kyllä ollut aihetta! Pohjakerroksen kautta Tella lähtee myös mielellään ulkoilemaan, sillä jo kauan sitten se oppi tietämään, mitä tarkoittaa, kun sanon: Alakautta!

Peräkammarissa on vietetty aikaa silloin, kun paineilmanaulain on poksautellut, liekö ääni liikaa uudenvuoden raketteja muistuttava?

Siinä perusaskareen eli sukanteon ohessa on vaihdettu autoon akku, kun parin päivän seisomisen seurauksena oli taas tyhjentynyt siihen pisteeseen, ettei esilämmityskään antanut postireisulle tarvittavaa starttia. Onneksi on taitava tuttava Jari, autotohtori tosiaan!