Kurkistus menneeseen

Puolen päivän aikaan tänään oli näin kirkasta, mutta pilvi paksuni kohta, niin että jo kolmen aikaan piti laittaa lamppujen valoa avuksi. Sadepilviä ja suurta lauhtumista odotellaan vasta huomisen puolella kuitenkin.

Tänään, vuoden pakkasennätyspäivänä (-17C) tuli tilaisuus nähdä 1940-50-luvun aikaisia asioita, kun Heikin ryhmä, Heikki, Ville ja Tuukka pyörähti tontille. Alettiin tehdä pesuhuonetta, ja kaikkien kunnon remppojen tapaan ensin on purkupäivä. Talon kulma, joka oli odotellut kohta 70 vuotta valmistumistaan, pääsee nyt lopulta siihen pisteeseen, että saa lämpöeristeet, sisäseinät ja lämpimyyden takeet lattialämmityksen muodossa. Eli tulee olemaan huone muiden joukossa.

Vieraskamaria vastaan olevan seinän riisumisessa tulivatkin vastaan ne Kymentakaa hankitut hirret, joista talo silloin aikoinaan kasattiin. Hirret ostettiin jo kertaalleen palvelleina purettavasta talousrakennuksesta, riihestä. Kauniisti ovat säilyttäneet vanhan elämän aikana hankitun värinsä, männyn punertavuus on kerännyt erikoisen patinan pintaansa. Seinän takana oli maatalousneuvojan työhuone, jonne asiakkaat pääsivät suoraan eteisestä.

Olen jo ehkä lukijoita väsyttämiseen asti muistellut, että huoneen lattian kohdalla oli toistakymmentä vuotta ulkotila. Talo sai ensimmäisen muotonsa 1939, ja vasta 1952 tämä meidän tomaattipenkki sai seinät, kun taloa silloin laajennettiin hieman eteisen sivuilla, ja kun reilusti korotettiin toisella kerroksella, silloinen asuinpinta-ala lähes tuplautui. Tänään löytyi eristeistä kappale vuoden 1947 sanomalehteä. En kerinnyt sitä vielä katselemaan, kun pölyä oli pikkuhuone pullollaan. Luultavasti lehden nimi oli Lahti, se meille tuli pitkään.

Vanhan talon tiilistä tehtyä perustusta oli levitetty uudella valulla, jolloin saatiin noin 2,5 x 2 metriä leveät uudet tilat eteisen kahtapuolta. Ensimmäisessä eteisessä oli ollut ikkuna itään ja länteen, nyt löytyi idän puoleisen muinaisen ikkunan aukko ruskean pahvin piilottamana. Tuohon kohtaan sommitellaan kunnon kokoinen ovi, vasemmalle jäävä vajaan 60 cm:n levyinen entinen kulkuaukko tuulikaappiin suljetaan nyt, kun sitä ei enää tarvita.

Talossa on paljon tuollaista ruskeaa vajaan sentin paksua pahvia rakenteissa, mm. väliseinissä, se oli 1930-lvulla kai aika uutta, sillä sehän on selluloosatehtaan tuote, eikä niitä tehtaita Suomessa montaa vuosikymmentä 1800-luvun puolella ollut, pääosa alkoi toimia 1880-luvulla. Rakenteissa on myös paksumpaa eristämiseen tehtyä (ehkä sahanpurusta puristettua) pari senttiä paksua levyä. Siitä meillä oli tehty myös ensimmäisen tiskipöydän alakaapin ovet. Mahtoikohan nimi olla insuliitti?

Kuvasta näkyy myös, että kuten arvelinkin, eteiseen ei ollut riittänyt enää hirttä seiniksi, vaan 1939 oli otettu lauta avuksi. Sinne väliin pantiin eristeitä, joko sahanpurua, sammalia, olkia tai muuta kuivaa ja ilmavaa materiaalia. Meillä on käytetty tuota ensimmäistä eli sahanpurua myös 1952 lisärakennuksen seinissä. Koko yläkerta sai sellaiset seinät, sillä hirsikerrat loppuivat vintin ikkuna-aukkojen alareunan kohdalla.

Seison kuvaa ottaessa etelään päin olevan ikkunan vieressä.

Tästä näkyy tuo tuon mainitun kaksinkertaisen lautaseinän sisempi puoli, josta rakennuspahvin eli tuulensuojan takaa pursuilee hienointa sahanpurun ainesta ulos. Sahanpuru oli hyvä, mutta sehän laskeutuu aikaa myöten, ja kuulemma se usein puuttuu ikkunan alapuolelta. Nyt pitää sitten tutkia seinien eristeet ja tuupata puhallusvillaa joukkoon, että eristys on hyvä joka paikassa, varsinkin katonrajassa, joka ensimmäiseksi menettää eristystehonsa.

Sahanpurusta jäi kammottavia muistoja rakennusajan 1952 jälkeen, sillä purujen joukkoon oli jostakin etsiytynyt lähes parisenttisiä rohmukuoriaisia, jotka munivat purun sekaan. En muista sellaisia aikaisemmalta ajalta. Naaras elää vuosia ja voi munia tuhatkin munaa elämänsä aikana. Kun toukan kehitys vaatii 13-30 asteen lämpötiloja, ei ihme, jos niitä meille alkoi ilmaantua, kun vesikeskuslämmityksen putket oli sijoitettu puru- ja lastueristeiden kanssa ala- ja yläpohjaan lämpimäksi hautomoksi. Kuulemma tämä pimikkökuoriaisiin kuuluva laji on pohjois-Afrikasta kotoisin ja syö etupäässä jauhoja, siemeniä tai näkkäriä tms kuivaa. Miten niitä tuli, ei ole tiedossa, mutta google tietää kertöa, että myllyjen ja leipomoiden kautta se on maassamme levinnyt. No, näkkileipää ostettiin 1950-luvulta alkaen, mutta ei ennen.

Uusia polvia kuoriutui siellä purujen eristeissä ja yleensä niitä näki kävelemässä rakennuspahvilla kamarien päällystetyssä katossa. Ihania aamu-unia kesän alkaessa uudessa vinttikamarissa ei yhtään tehnyt mieli jatkaa, kun ei tiennyt, montako öttiäistä sinäkin aamuna tulisi pelottelemaan ja metsästettäväksi. Joskus ne pyrähtivät lentoon, törmätäkseen sitten esim. ihmiseen. Niistä levisi kammottava lysolin haju. Luulin silloin, että ne syövät purua, koska niitä sieltä aina tuli, mutta se oli ilmeisesti niille vain muodosvaihdospaikka. Niiden toukkia en ole kuitenkaan koskaan nähnyt?

Meillä oli noihin aikoihin kotieläimiä ja navetta, joten kaikki vähänkin syötäväksi kelpaava tähde koottiin possun tai lampaiden ja kanojen evääksi. Niihin aikoihin tuli myös auringonkukan siemenistä öljyn puristuksen aikana tehtyjä kakkuja, joita syötettiin kotieläimille. Selailin vähän googlen sivuja, kun en oikein muistanut, mille eläimelle niitä olisi jaettu, sieltä vastaan tuli vinkki, että maidon laadun parantamiseksi lypsykarjalle olisi käytetty. Ehkä rohmut kulkivat niiden kakkujen mukana ja toukatkin ehkä asuivat navetassa?

Kun talo oli minulla kesämökkinä 23 vuotta, olisi luullut noiden kuoriaisten kaikkoavan, mutta joitakin yksittäisiä vieläkin näkee, ei kuitenkaan joka kesä eikä taatusti parvittain. Käyvätköhän ne nyt lintujenruokintaeväiden kautta maailmanvalloitustaan?

Ja taas tämän päivän kuviin.

Lattialautoja alaoikealla, niiden alla oli hiekan ja sahanpurun seosta, joka oli kuivaa. Tuo seos lapioitiin pois, jotta saataisiin kunnon tila lämpöeristeille, sitä tilaa tuossa on hieman yli 0,5 m syvälti. Sitten voidaan laittaa viemärin alkupää eli lattiakaivo, huomenna ehkä siis porata jyrryytetään pohjakerroksen katonrajassa. Ylöspäin kulkevat puut ovat ns. lattiavasoja, jotka nojaavat ihan selvästi hirteen. Niiden väliin rakennetaan tasoksi valulle tuleva pohja, jotta ei menetettäisi yhtään senttiä huonekorkeudesta, siihen sitten niitä lämmityskaapeleita.

Rakennusasioihin palatakseni: Kun hyllyköt oli poistettu, lattian pintaa peittäneet puristelevyt tulivat nostettaviksi, ja sen alla styrox-levyjä ja kunnon lautalattia. Luulen, että nuo rouhelevyt tulivat markkinoille vasta 1960-luvulla, joten Tatu on tehnyt siihen aikaan tämän osan pohjatöitä.

En tiedä, oliko tullut kiire vai muu syy, mutta perunkirjoitusten aikaan 1970-luvun lopulla sama tilanne oli edelleen. Ainoa kalustus oli paksu lankunpätkä, jossa paljon reikiä työkalujen varsille niiden säilyttämiseksi löydettävinä. Pojat perivät pääosan niistä, vain jokunen jäi, kuten esim. sorkkarauta.

Styrox-levyjä oli myös seinien eristeenä, ne oli lyöty nauloilla niin, että naulan ja levyn välissä muutaman sentin pahvinkappale estämässä rikkoutumista. Levyt otettiin toistaiseksi talteen, jos niitä käytetään lattian eristeinä, kun ovat hyvin ehjiä. Styrox ei ole moinankaan vedestä, jos sitä joskus tulisi, sehän jopa kelluu, ja sen päälle voi panna esim. vuorivillaa. No, vettä tuolla ei kyllä näytä olleen, joten Tatun salaojitus on ainakin pihan pintavesiin tepsinyt. Sen sijaan purujen seassa oli muutamia muumioita, rottia ja hiiriä.

Elsa ja Tatu pääsiäisenä 1960. Lehtimäellä asuva Terttu oli muuttunut Haapaseksi palmusunnuntaina ja tuli häämatkalle ensin Vierulaan ja sitten matkustettiin Juurikorpeen tapaamaan Maurin sukua. Kumpikin oli toisen suvulle näytillä ensi kertaa... Kuva on Maurin ottama. Elsalla on jalassaan suurta muotia olleet vaaleanharmaat kumisaappaat, joissa oli vähän korkoakin.

Sieltä 1950-luvun alkuvuosilta tulee mieleen rapunpielen kukkapylväät, joiden päässä nökötti huonepalsami tai joku muu kesäkukka. (Viereen pantiin rautakangella vielä liuta pikkukoivuja juhannusjuhliksi.) Ne olivat sementistä valettuja viemäriputkia, jonka toisessa päässä oli levennysosa, jotta niitä voi latoa peräkkäin.

.

Impatiens balsamina eli huonepalsami, kuva on Exotic Gardenin siemenmyyntiluettelosta

Meillähän on nyt tarkoitus johtaa nämä pesuvedet samaan paikkaan kuin ennenkin eli saunan oven vieressä olevaan lattiakaivoon, josta alkaa ilmeisesti juuri tällaisista putkista tehty viemäri, jonka pituus on useampia metrejä saunan kohdalta talosta alamäkeen päin. Miksi meillä muuten olisi ollut niitä kaksi tähteenä, kertomassa niiden käytöstä, jollei siitä syystä, että juuri tuohon 1939 niitä oli käytetty? Myöhemmin 1960-lvulla meillä oli nimittäin vessan teon aikaan ruskeaa paksua muoviputkea tiskivesien ja vessavesien johtamiseksi sakokaivoon sen ajan vaatimusten mukaan.