Kymmenen vuotta sitten

Ullan kimpusta löytyi Eustomaa ja limevihreää neilikkaa, jotka tänään puhkesivat täyteen avoimuuteensa.

Taas on yksi vuosi tullut lisää elinpäivien määräksi. Katselen nyt uusin silmin kaihileikkauksen jälkeen, josta vielä riittää hoitotippa-aikaa joulukuun puoliväliin. Nyt näkyy paremmin kuin hyvin! Maakin on muuttunut vaaleammaksi, sillä eletään hieman 0C:n alapuolella olevia aikoja, ja pinnoilla on vaaleaa härmää vähien lumiripsausten lisäksi, jota täysikuukin vielä korostaa. Syntymäpäiviä ehti juhlistamaan nuorin tytär Ulla miehensä Jarin kanssa, jotka kävivät eilen onnittelukäynnillä. 

Saatiinpa luotua Mäntykin, led-lamppujen valosarjasta seinälle riippumaan ja valaisemaan talon pohjoispuolta. Monta vuotta tuossa kasvoi lumimarjapensas, jonka oksille lamppujen nauhaa oli kiedottu, mutta poistin pensaat hiljattain. Puun hahmo muistuttaa kuitenkin isoimman lehtikuusen kaadosta tästä läheltä, sen kasvuvauhti oli liikaa lähellä olevaa talon ilmajohtona olevaa sähkökaapelia. Saakin nyt jäädä pimeän ajan pihavaloksi tästä eteenpäin.

Tasan kymmenen vuotta sitten oli saatu jokseenkin raskas lasti lunta maanpeitoksi. Auton kohdalla kinosta oli ollut lähes 30 cm, autotallilla puoli metriä paikoin. Kuva yllä on otettu 25 11, silloin oli jo saatu kahtena aamuna siivota lumia sekä lapiolla että auraajan voimin. Tämä ei ollut kuitenkaan sen vuoden ensilumi, sillä hieman lunta oli silloin saatu 19 11, ja se jäi maahan odottamaan jatkoa.

Uusi sade oli alkanut jo 21 11 ja oli pahimmillaan 23 11 sunnuntaina. Helena, Emmi ja Anni ja kaikki koiratytöt olivat tulleet perjantai-iltana syntymäpäivilleni Mikkelistä, jossa asuivat ensimmäistä vuotta Tuomikadun talossa. Edellinen, väliaikainen asumisvuosi oli ollut Harjukadun rivitalossa Mikkelin raviradan lähellä. Helena oli kohta Mikkeliin muuton jälkeen ostanut omakotitalon, ja siinä oli alkuvuoden 2008 ollut täysremppa, ja muuttamaan oli päästy vapuksi. Anni oli lukiolainen, Emmi asui jo muualla, Tampereella.

Paluu kotiin syntymäpäiviltä osui siihen myrskyn pahimpaan saumaan, ja piti valita  mahdollisimman isoja teitä, joita varmasti aurattaisiin. Jopa meidän tielläkin porhalsi aura-auto sinä päivänä 3x. Oli karmeaa lähettää väki kotimatkalle sellaiseen ilmaan, mutta valitakaan ei voinut, kun heidän piti olla töissä ja koulussa maanantaina.

Se kuvaruutu, joka nyt katselen, on juuri täyttänyt 10 v, sillä se oli Helenan ja Ullan yhteinen synttärilahja, jonka Helena nosti autostaan ja siinä jossakin välissä myös laittoi töihin. Vanha iso ja painava mulkosilmämonitori, jonka olin saanut korvaamaan edellistä ja haaleaksi mennyttä Mikon työpaikan poistoläjästä, oli niin painava, että tarvittiin kaksi henkilöä, Helena ja Emmi nostamaan se autoni takapaksiin, jossa se saisi olla niin kauan, kun tulisi aika käydä Kausalan jäteasemalla seuraavana arkipäivänä. Taulumonitori LG onkin palvellut täysin moitteetta siitä asti ja tuntuu kuin uudelta nytkin. Kymmenessä vuodessa on sen kanssa kertynyt 3650 iloista päivää! Ja ennenkaikkea kevyttä, koska hyvin sen jaksaa yksinkin siirrellä.

Niihin aikoihin olin jo tullut tutuksi digikameran kanssa, kun sitä oli reilun vuoden harjoiteltu. Ullahan sen kesällä 2007 sai toimeksi, minulle tuli vanhan filmikameran jälkeen Casio Exilim -digikamera. Kameralla oli oma telakka, johon se käytön jälkeen pantiin latautumaan, ja siinä ollessaan tietokone tarkasti, mitä kuvia oli tullut kameran muistikortille ja siirtänyt ne omiin tiedostoihin. Uusi aika oli koittanut, kun sain siirrettyä myös kuvia sähköpostin kautta! En kuitenkaan silloin vielä tehnyt kuukausikohtaisia salkkuja kuin harvemmin. Senjälkeen ei olekaan paperikuvien määrä paisunut kuin satunnaisesti, kun olen saanut kuvan jonkun toisen ottamana ja lähettämänä.

Elettiin vielä vanhojen ikkunoiden, ovien ja ulkokuoren aikaa, eipä ollut pihan puistakaan paljon tietoa, mutta kuvasta näkyy, että kyllä joitain tuijan taimia oli saanut sijansa. Myös irlanninkatajat oli istutettu, kun vielä tuon korkean lumipeitonkin seasta ulottuvat näkymään. Oven oikeaa puolta hallitsi mahtava alppikärhö. Sitä piti aika ajoin reippaasti leikellä, koska versot pyrkivät valtaamaan parvekkeenkin. Kun nykyisen pesuhuoneen ikkuna on kuvassa kokonaan näkyvissä, on hyvin luultavaa, että saksi on käynyt avaamassa näkymää valoisammaksi.

Olin muuttanut pysyvästi asumaan Iittiin kesällä 2005, jolloin oli ollut tuvan ja lämpöjärjestelmien täysremppa. Seuraavana syksynä 2006 oli vuorossa vessan kunnostus, se ei mahtunut aikatauluun eikä budjettiin muuttovuonna. Menisi vielä lisää kaksi vuotta, ennenkuin ajatus ikkunoiden vaihdosta kypsyisi 2010, ja peräti kahdeksan talon ulkoverhouksen uusimisesta 2016.

Näitä asioita ei juuri pohdittu kuitenkaan kymmenen vuotta sitten. Lasteni isä Mauri Haapanen oli nimittäin juuri muutamaa viikkoa aiemmin siirretty saattohoitokoti Koivikkoon Hämeenlinnassa. Mauri oli muuttanut palvelutalon asukkaaksi, mutta hänen terveystilanteensa oli kääntynyt huonompaan keuhkokuumeen takia, eikä suunniteltu enää paluuta sairaalasta Tohvelan palvelutalolle, jossa hän oli asunut runsaan vuoden. Olin ehtinyt marraskuun puolivälissä käydä Koivikossa tervehtimässä, ja tälläkin reisulla syntymäpäivilleni oli lauantai pyhitetty matkaksi Hämeenlinnaan. Olin silloin kuitenkin kotona, kun koirat jäivät hoitooni, mutta Helenan autossa matkasivat muut.

Tässä vaiheessa ei tietysti tiedetty, miten kauan elinpäiviä olisi jäljellä, vähän kuitenkin. Joulukuun 5. päivä oli Maurin lähtöpäivä, ja marraskuinen lumimassa oli siihen mennessä sulanut lähes olemattomiin. Mauri ei ihan ehtinyt viettää vuoden 2008 syntymäpäiviään, ne olisivat olleet vasta 14. 12. Niinpä hänen elinaikansa oli 71 täyttä vuotta ja runsaat 11 kuukautta. Meillä oli Maurin kanssa ikäeroa vain 3 viikkoa, minun syntymäpäiväni on marraskuun puolella. Maurin hautajaisten merkeissä suku kohtasi 20 12 Janakkalassa.

Vuonna 2008 oli ollut lähisukua paljon koolla myös Iitin kirkolla, meillä oli ollut heinäkuussa pitkään jatkuneen sadekesän loppumisen kruunuksi tapaaminen. Olin hankkinut uudet pihakalusteet vanhojen avuksi, mutta tuossa sateenpitoasennossahan ne taisivat olla koko heinäkuun kuitenkin.

Jari oli ensimmäistä kertaa silloin mukana, he suunnittelivat Ullan kanssa yhteistä kotia, joka sitten sen loppuvuoden aikana hankittiinkin Lukonmäestä Tampereelta.  Sukuun liittyi silloin jäsen, joka oikeastaan olikin jo ennestään sukua, sillä myöhemmin näille nuorille löytyi yhteinen kantaisä 13 sukupolvea aikaisemmin Sysmän sukuhaaran kautta. Jarin isä Tapio liittyy minun isäni Tatun edeltäjiin. Mauri ei silloin enää matkustanut, hänen viimeiseksi käynnikseen jäi tänne marraskuun 2006 tehty synttärimatka Mikkolan Anjan ja Eeron kyydillä.

Kuvassa Ron, Pentti, Raija ja Helena.

Sukutapaamisella oli silloin tuplasyy, sillä Raija täytti sen vuoden helmikuussa 60 ja Pentti tammikuussa 70, joten kestit olivat heidän yhteiset syntymäpäivänsä. Ylläolevassa kuvassa ollaan edellispäivänä, kun amerikansukulaisten tulomatka oli saatu onnelliseen päätökseen.

Kuvassa Marja-Leena, Sami ja Raija yhteisen lounaan jälkeen täällä kotona.

Seurakuntatalon pihalla odotellaan lounastilaisuuden alkua isona ympyränä, tässä vasemmalta Sarinpoika Joonas, Helena, jonka takana varmaan Sami sinisen paidan takia ja Anni Helenantytär, taustalla Jari, Ulla ja Ilkka Pertinpoika. Kaikkia paleli, sillä sattui jokseenkin kolea päivä, vaikkei juuri satanutkaan.

Sukujuhlat saivat vielä jatkoakin syyskuussa, kun tavattiin Turussa mm. Pertin tyttären Kirsin ja Erkin kotona. Alla oleviin kuviin napattiin ensin kipsikäsi-Kirsin lisäksi edeskäyvät Sara ja Santeri, toisessa kuvassa isäntä Erkki ja Pentti.

Sen vuoden jouluna Iittiin tuli kammarien täydeltä joulunviettäjiä, onneksi ei ollut mitenkään erityisen kylmää, että hyvin tarjettiin hyvin lämmitetyissä yläkerran kesähuoneissakin.

Uusi synttärilahja, taulumonitori oli tietysti keskipisteenä, ja Ulla ja Jari näkivät sen vasta tultuaan. Pakkanen näyttää pyörineen joulun tienoilla -4C ja -6C välillä. Oskun käsi ja ikionnellinen Tiitu etualalla. Oli meillä joulukuusikin kynttilöineen, mutta pihalla, se näkyy tuossa alapuolen kuvassa.

Tämä kuva on jouluaatolta. Olimme Helenan kanssa käyneet viemässä hautausmaan kynttilät, ja keskipäivään osui hieman aurinkoa. Löysin muistiinpanoistani kohdan, jossa Helenan kanssa suunniteltiin eteisen remonttia, joka siis toteutui nyt vasta tänä vuonna.