Elokuun lämpimiä tuokioita

Viikot ovat vierineet! Vietämme aikaa Tellan kanssa, kun koira on vanhentunut vauhdikkaasta loikkijasta hitaammaksi kulkijaksi. Paremmin kyllä sopii minunkin kyvyilleni tuo puoli. Päivittäin tehdään monta pikkulenkkiä ulkosalla ja sisä- ym. askareet yhdessä, joten muut aikaansaannokset jäävät keskivertoa niukemmiksi.

On sentään saatu uusi saaliloimi tukille ja niisiin, mutta ei se kudontakelpoisessa kunnossa vielä ole.

Kukkapenkit ovat vähitellen lopettaneet antinsa, nyt on vuorossa keväästä kehittyneet orvokit, jotka hakevat paikkansa mikä minnekin, tämä kuva on etupihalta.

Heinäkuussa oli suunnitelma, että kun ruohotyöt on tehty, tekisin vielä keväältä jääneistä maalipurkkien pohjista selvää, kun klapipinojen tultua sisään löytyi maalaamattomia kuormalavoja. Siinäpä vielä odottavat. Lämpöä oli liikaa, ei jaksanut ajatellakaan, ja nyt on ollut liian kosteata, maali ei tartu märkään puuhun.

Näkymä tänään kotitieltä puutarhaan, jossa varsan- ja peurankellojen kukkineet varret muodostavat reilun puoli metriä korkean massan. Keskellä vajaan kymmenen vuotta kasvanut tammen taimi, joka on muuttumassa jo keltaiseen. Se sijaitsee omenapuun kannon lähellä, joka on saattanut vaikuttaa sen heikkoon alkuunlähtöön. Vasta parina vuonna kasvu on ollut selvästi havaittavaa.

Ajankulua ei ehdi huomatakaan, kun säätilojen tarkkailu vie paljon aikaa ja tilanteet ovat sellaisia, joita ei voi luokitella tavanomaisiksi. Kuivan ja jokseenkin kuuman heinäkuun jokaisena päivänä toivottiin sadetta, jota ropisi kyllä maan länsipuolella moniin otteisiin, mutta täällä päin pilvetkin olivat ajoittain kortilla.

Piharuukkujen kastelua ja aamun tai illan työhetkiä oli tarjona tarmokkaimmille hetkille. Puutarhan yleisilme on vaihtumassa syksyä enteilevään ruskettuneeseen muotoon veden niukkuuden takia. Havupuut nyt sentään ovat säilyneet ihan vehmaina.

Kotitien alkupisteessä maantien laidassa on jo reipas alku syksyiseen lehtisateeseen...

Elokuulle kääntyessä käristyskupoliksi nimetty korkeapaine hieman on hellittänyt ja sallinut muunkinlaisia ilmoja, jopa aivan pakkasille pohjoisempana. Rännisaavissa on pitkästä aikaa kirkasta vettä! Nyt eletään kosteampien ja ukkosherkkien ilmamassojen peittäminä. Viime kesän pitkälle hellekaudelle ei sentään toistaiseksi vedetä vertoja. Koivujen lehdille kuivakausi oli kyllä liikaa, vesikuuro toi alas paljon keltaisia lehtiä.

Kuva Turun reisulta, jossa pyörähdettiin päiväkesteissä Leenan ja Heikin kotona merenrannassa. Kuvassa Heikki ja Ilkka, Ron ja Raija. Leena ylhäällä portailla.

Tämä kuva muistuttaa Sysmän tapaamisesta, jossa uimaan rohkeni vain Helena. Marko tuli Kaliforniasta asti, ja kohtalo päätti, että juuri hänen tehtävänsä oli Tella-koiran pitely sillä aikaa...

Tapaamisia on ehtinyt olla ilahduttavasti useaan otteeseen elokuun vaihduttua, eivätkä ole edes loppuneet. Suvun kohtaamiset alkoivat laajemmin elokuun alussa, jolloin oltiin koolla Sysmän Olavinrannassa. Parhaat kiitokset Markolle hyvästä organisoinnista!

Meidän lapsista nuorin ja vanhin yhteiskuvassa, pantiin samantyyliset puserot,että sen helposti arvaisi. Alakuvassa olen Ronin seurana.

Raija ja Ron saapuivat USA:n itärannikon kotoaan seuraavalla viikolla, ja niinpä viikonvaihteella toisen suvun linjan tapaaminen Turussa ja Lohjalla. Tapaamiset saivat sitten vielä jatkumoa kodissani, joka on ollut niin monelle koti tai mummola vuodesta 1938 lähtien. Saatiin lahtelaista suvun haaraa mukaan, kun Samin perhe tuli mukaan. Ylläolevat kuvat ovat Raijan kamerasta, niitä otettiin tiistaina 13 08 iltapäivästä, kun Raijan luokkatoveritapaaminen kesäkahvilassa oli ohitse.

Eilen ja tänään kutsuivat liiat herukat lähituttuja poikkeamaan, ja loppukuusta on tiedossa vielä toisenlaisia tapaamisia entisten tuttujen ja kylänväen kanssa.

Viime viikolla kävi viemärien huoltoon erikoistuneesta firmasta kuvaaja, jolla oli mukanaan laitteet jätevesilinjojen kuvaamiseen, ja niissähän paljastui tietysti se, mitä oli odotettavissakin 60 vuoden käytön jälkeen, että puhdistettavaa on sekä tiskivesien että vessan linjassa. Se tapahtuu harjaamalla joskus ensi viikon aikana, ja samalla tarkastetaan myös ns. harmaavesien viemäri, joka on vuodelta 1938 eli yli 80 vuotta ja pohditaan sen kunnon tultua selville mahdollisesti sukitusta. Eihän se ole vielä toistaiseksi ilmoittanut epäkunnostaan, joten on hyvä aika pinnoittaa, jos korjaamista löytyy.

Pation laattojen saumoihin pyrkii ilmaaantumaan kasviasukkaita, niitä saa usein puhdistaa. Suurin osa näistä näkyvistä saa armon, kun ovat ruukusta karisseiden orvokkien siemenjälkeläisiä. Voikukat ja ruusuangervot sen sijaan ovat sitkeimpiä ja ei-toivotuimpia.

Entistä enemmän työtä on tullut vuorenkilpien Bergenia istutuksista, sillä ne ovat lehtokotiloiden lempiruokaa. Alkukesällä kotiloita näkyi paikoin runsaasti, varsinkin pation laatoilta ne helposti huomasi. Nyt kuivemman kesän aikana tapaaminen on harvinaisempaa, mutta kun useat puhjenneet lehdet syödään tuoreeltaan, niin ne varmaan piilottelevat kuivana aikana juuri näissä istutuksissa. Tässä jokunen viikko aiemmin valkeni, että tuollaiset suuret aukot lehdissä voivat olla myös verhoilijamehiläisten aikaansaannoksia. Mutta en ole kyllä koskaan nähnyt pistiäisiä häärimässä töissä. Sen sijaan kotiloita saattaa olla kostealla ilmalla lehden alapinnan puolella ahkeroimassa ateriansa eteen.

Kesäkahvilassa pidetään tällä viikolla informaatiotilaisuuksia sukututkimuksen tiimoilta. Kuulemma on talo täynnä väkeä, onhan asia nyt kovin ajankohtainen. Luin esitteestä, että seurakuntamestari Tiina Klemola ohjaa tapahtuman viimeisenä päivänä Hautausmaakävely- nimisen kierroksen, ehkä saman, johon osallistuin kesäkuussa musiikkiviikon yhteydessä, ja se oli mielestäni aivan loisteliaan hyvä sisällöltään.

Tella 13,5 v on voinut melko hyvin, vaikka takajalkojen vahvuus ei ole enää entistä luokkaa. Lääkkeitä pitää popsia päivittäin. Ruoka on maittanut hyvin, vaikka nyt onkin siirrytty sateiden alettua ruohon syöntiin. Tässä kuvassa ollaan juuri palauduttu kotiin Lohjan reisusta, ja silmien ilme muistuttaa siitä, että vartiointihälyt jäivät poistamatta kotiin tultua. Oli kiire vesikupille sisällä. Koiralla silmät levisivät sireenin kiljuntaääneen!