Toiveita kevään tulosta

Aurinkoiset päivät ovat nuolleet pois lumia iltapäivän lämmittämältä länsiseinältä, mutta yhtään scillan piippaa ei vielä äsken ollut, kun kiertelin kuvia hankkimassa.

Eilenhän oli aivan ällistyttävän lämmin päivä! Mittari kipusi hieman yli +14C asteen, joka ei millään meinannut mahtua tajuntaan. ja piti ihan löytää selitykseksi Saharan hiekkatuuletkin. Sitä edelsi pari pakkasetonta yötäkin. Sateitakin odoteltiin, mutta sumua saatiin.

Sateita on ollut vain yksi, silloin tuli paksulti lunta lisää noin viikko sitten, huhtikuun alkupäivinä. Ensimmäinen kuva alla on otettu 03 04, jolloin olin tehnyt edellispäivän järjestämät lumityöt. Seuraava on 06 04, kun nollan yläpuolella oleva ilma sai saapuneet lumimassat muuttamaan olomuotoaan vedeksi, josta seurasi tilapäisen tulvajärven kehitys autotallin eteen. Järveä oli tyhjennettävä useaan kertaan, kun routa ei ollut sulanut, mutta lopulta maa pehmeni sen verran, että sain raapaistua ojan alarinteen suuntaan. Muualla routaa toki vielä on hyvinkin.

No niin tai näin, mutta taas on palattu niihin tavanomaisempiin eli yöksi pakkasia ja päivälle muutama lämpöaste. Mutta aurinko paistaa ja lumet haihtuvat taivaalle, joten jossain muualla sitten sataa... Sateita ei ole näköpiirissä seuraavalla 10 päivän jaksolla, ja odotetaan päivälämpöjenkin vähitellen petraavan.

Viikonlopulle saatiin Ulla, Jari ja kisut vieraiksi, joten lumet saivat sulaa hieman vähemmällä huomiolla, mutta lauantaille oli kuitenkin aika sille laskuojan teolle. Ulla piti mulle oppituntia tietokoneen ja kameran välisen yhteistyön vaihtoehdoista, sillä hiljattain ollut ohjelmistojen päivitys oli muuttanut entistä käytäntöä niin, että muistikortin tyhjennys ei enää ollut entiseen tapaan mahdollista.

Kissojen mieleen oli uusi remontin tuoma auringonoton paikka keskipäivällä, eteisen lattialla.

Suunniteltiin myös tuulikaapin avoimiksi jääneille seinille järkevää ratkaisua, taitaa löytyä Ikeasta sekin, varastohyllyjen osastolta. Ja tietysti testattiin uutta suihkuttelupaikkaa!

Viikonlopun kuva alapihalle päin. Kirkkokin tuolla taustalla.

Tämän päivän tilanteesta joitakin kuvia. Jos olisin aamulla liikkeellä, olisi ollut enemmän lintujakin, ruokailijoina siementen kimpussa on ollut pääasiassa mustarastaita, mutta parina päivänä jokunen peippokin. Räkätti- tai punakylkirastaita en ole ehtinyt nähdä.

Parkkipaikka on tietysti sula, koska sitä on auratttu, mutta Elsa-kuusen alunenkin on jo ruskeana, sinne ei varmaankaan ole satanut niin paljon lunta kuin valkoisiin alueisiin. Jänis on käynyt syömässä talvion lehtiä koko kylmän kauden, ja se kaapii käpälillään lumia vähemmäksi.

Mutta myös mäntyjen alla on maa paljaana.

Seistään parkkipaikan laidalla ja katsotaan pohjoiseen, joten näkyy, että tällä ylämäellä lunta onkin aika vähän!

Alapihan puolella lunta sen sijaan on paljon enemmän. Vain auratun tien kohta on esillä

Vähän rododendronien kuulumisia. Tänä talvena olen vienyt eri astiaan koottuja kahvinporoja suoraan pensaan juurelle lumen päälle, nyt vähän mietityttää, olisiko se aiheuttanut tuota lehtien ruskettumista. Mutta Haaga-rodo ei ole kärsinyt, eikä myöskään pihlajan juuressa kasvava vaaleanpunaisten rodojen pariskunta.

Haaga-rodo on selvinnyt talvesta ilman lehtivaurioita.

Nuorin rodo taitaa joutua tekemään paljon uusia lehtiä. mutta sillä kasvu jatkuikin kauemmin kuin muilla. Se taitaa olla kuitenkin tuontitavaraa, vaikka kävinkin sen hankkimassa Mustilan taimikaupasta.

Tämä Nova Zembla rodo on myös kärsinyt aika lailla, osa kokonaan ruskettunut. Tälle kahvinporojen lisäystä oli vain kerran, syksyllä.

Tempaisin eilisen ohjelmaksi remontin aikana kovin nuhraantuneet kuramatot rapuilta, kun niiden alla oli reilusti kosteutta. Kun matotkin olivat kuivuneet, aloin puhdistaa harjasten välejä, ja sitä työtä kyllä riitti! Ihme, kun suurin osa irtosi tamppaamalla harjasten yläreunalle, josta sen sai lepereinä irti. Toivottavasti kelpaa linnunpesän pehmikkeeksi.

Puhdistetut ja kuivat matot pääsivät toimeensa. Myös kanervat sai eilen irti rappujen oikealta puolelta, mutta vasen puoli on ollut sen verran varjossa, ettei ollut toivottua tulosta. Postilaatikon talvi-istutus oli myös ihan helppo poistettava!

Nyt olisi kovin otollisia ilmoja tiedossa hakkeen kuivattamiselle, sillä alapiha kuivahtanee lähipäivinä. Mutta risukkoa tai oksia ei ole leikattu vielä ollenkaan. Lämmitykseen onkin kulunut on melkein koko viimekesäinen varasto. Loppukesällä tullut hake meni kompostille, kun ei ollut kuivatusilmoja.

Ehkä loppuviikolla alapolku olisi sen verran kuivahtanut, että voisin alkaa myös tyhjien klapilaatikoiden roudaamisen autotallille ja täysinä takaisin. Alakerran varasto on melkein kokonaan huvennut, joten sen saa samalla siivotuksi. Pitää kuitenkin malttaa ihon antamat rajoitukset ja katsoa pilvisimmät hetket tai aamu- ja ilta-ajat.

Luutahommia pääsiäisenä

Lunta on vielä reippaasti, ja seuraavan vuorokauden aikana on ennustettu satavaksi 10-20 cm lisää. Kohtahan se nähdään!

No ei nyt sentään, lentelyä en harrasta, vaikka edellispäivinä ja tänään some onkin pullistellut komeilla noitien lentokuvilla. Olen niin läpeensä realisti, että luudalle on vain yhdenlaista käyttöä, nimittäin lakaisua. Joskus satunnaisesti harjanvarsi pääsee oven saranapuolelle estämään oven painumista kiinni, jos sen on tarvis olla auki ja tuulee.

Loistava viimeisin hankintani harjarintamalla on harmaa. Lumilapio sopii myös veden lapioimiseen, on tullut nyt testattua. Nuo matalammat ovat autonlumien poistoon. Punaharjaksinen on oikeasti tarkoitettu käytettäväksi hämähäkinseittien siivoiluun katonrajasta ja nurkista, mutta on niin pehmeä, ettei naarmuta yhtään. Ei se isompaan lumimassaan tietysti tehoakaan. Lyhytvarsinen markkinatoriostos sopii auton harjauksessa hankaliin kohtiin, kun siinä on ylipitkä harjas, joka nostaa kapeista koloista lumia.

Taannoin kävi hyviä harjakauppiaita ihan pihalla asti myymässä, olisiko ollut viime kesän puolta ja olenkin siitä asti ollut kovin ilahtunut Aino-merkkisestä synteettisestä materiaalista tehdystä pitkävartisesta laatta- ja rappuharjasta. Se on koko syksyn ja talven ollut melkein päivittäin käytössä eikä vanhenemisen merkkejä, kuten irtoavia harjaksia tms. ole ollut. Lumen harjauskin on sillä käynyt loistavasti.

Puolitoista tuntia sitten kävin tyhjentämässä vedet aika tarkkaan, mutta eikös vaan vielä ollut valunut taas lisälätäkkö, kun ei olla vielä pakkasen puolella, vaikka ilta onkin jo pitkällä. Eihän siinä muu auttanut kuin toinen tyhjennys samalle päivälle! Viereisen pinon päällä on pari laudanpalaa odottamassa, jos tarvitsee tehdä pikasilta autotallin ovelle! 

Harja on viime päivinä avustanut jopa veden lakaisussa, sillä autotallin sisäänajoluiskalle on kertynyt itsepäisesti kookasta lätäkköä. Nyt olen harjaillut ja kanniskellut vettä jo monena päivänä, ja näyttää siltä, että enemmän kuin puolet on vielä edessä. Ei siitä tähän asti ole ollut ongelmaa, mutta nyt ollaan ihan eri vesimäärissä kuin aikaisemmin.

Tallin itäpuolisen lappeen lumet tulivat alas eilen ja tänään, melkein kokonaan, niin että linnunruokien laittokin kävi päinsä vain tekemällä lenkki kiertopolkua pitkin, kun tuosta keosta ei viitsinyt alkaa läpikahlailua. Tällä sivulla on salaojaputki, mutta se on nyt umpijäässä, joten luulenpa, että melkein kaikki tuo lumesta syntyvä vesi aikoo tulla tallinoven puolelle...

Sulavista lumista vesi on tietty peräisin, mutta runsaiden syyssateiden aikaan myös kaatosateilla allikkoa tuli, kun eivät ehtineet imeytyä. Nyt maa on vielä roudassa, ja kun joka yö mennään pakkaselle, vesi ei pääse painumaan alaspäin, vaan kaareilee alimpaan maastonkohtaan.

Harjalla saatellen tai lapiolla kannellen allikkovesi pitää saada siirrettyä vajaan kolmen metrin taival pensaan tälle puolen, josta alkaa selvä alamäki. Siihen pitää nyt sulan maan aikana tehdä ojanpoikasta.

Näyttää tulleen jonkinlaista virtauksen estettä nurmikkoon tuohon Forsythia-pensaan kohdalle, joka on autotallin lounaisnurkalla. Pensaassa on lintujen tilapäinen ruokailupiste, ne ottavat laudalta evästä ja tulevat syömään pensaan oksien suojaan. Alas variseva materiaali lisää mullan määrää pensaan alla. Näihin tienoisiin on kyllä kaivettu rännin kohdalle imeytymiskuoppakin, koska kattovedet sulan aikana siltä lappeelta valuvat siihen.

Kaikki asutusten ympärillä oleva pintamaa kasvaa vähitellen korkeutta, sadassa vuodessa paikoin jopa puoli metriä, jos asialle ei tehdä mitään. Tässä kertyvää massaa on lisännyt paitsi nurmikon kasvu myös paikalla seisseet sorakasat ja klapikuormat, joista on jäänyt muistoja.

Parkkialuetta myös soritetaan jääkelien aikana, sitä on tehty jo monena vuonna, vaikka olenkin harjaamalla yrittänyt poistaa irtoavan tähteen alkukeväästä tienreunan lujittamiseen tien toisella laidalla. Myös pihan auraus työntää maita hieman edellään, tuossa kohdassa on pakollinen pysäys, kun vastaan tulee lipputangon kukkapenkki.

Ylimääräistä materiaalia tulee myös, kun autotallin lattiaa lakaistaan ovesta pihan puolelle, ja lisäksi tässä kohtaa on ollut remonttien aikana sahauspaikka. Kaikesta siitä kertyy omia lisiään nostamaan pintaa. Kukkapenkin kitkeminen tuottaa ravinteita ja multalisää nurmikolle, joten sillä on hyvä kasvuvauhti ja massaa tulee.

Silloin ennen vanhaan (tallihan rakennettiin 1991) ympäristöstä sulavat vedet pyrkivät jäämään parkkipaikalle, joka oli alkuun melkoinen mutameri keväisin. Kaivoin tallin sivuun pohjoiseen päin kallellaan olevan salaojan, mutta piti levitellä lisäksi havunoksia, että jotenkuten selvisi pahimman ajan yli.

Kun olin muuttanut tänne 2005 asumaan ympärivuotisesti, tuli aika pian tarpeelliseksi hankkia parkkipaikalle läpäisevä sorakerros,  iso traktorikuormallinen, vai oliko autonlasti. Siinähän meillä oli ihan kulmakunnan talkoot! Samaan aikaan teimme myös tien pinnalle samanlaista hoitoa, samasta syystä. Liikenne tiellä näyttää ohjautuvan enemmän tähän tallinpuoleiseen reunaan, joten tie on hieman painunut ja kallellaan talliin päin. Siitä seuraa, että tien pintavesiäkin helposti virtailee tallin eteen.

Malkamaanantain taipaleelta

Kuva on tänään puolen päivän aikoihin. Aamun -10C pakkanen on vähentynyt -1C asteeseen, aurinko helottaa ilman pilven suikalettakaan.

Alapihalle koottu sahausta odotteleva rankakasa on vielä aika hyvin peiton alla. Piha on kuitenkin aurauksen seurausta eli jokseenkin lumeton.

Pääsiäisen alusviikon ensimmäinen päivä on nimetty muinaisille talon katon tekijöille. Ehkä se katon tekokin oli yleensä päivän juttu tuohiaikaan.

Malkapuut oli ennen vanhaan kovin tarpeellisia, pitkiä ja melko suoria halkaistuja puita. Niillä saatiin talon katolle levälleen viritettyjen tuohien paikoillaan pysyminen mahdolliseksi, kun ladotun tuohikerroksen käpristyminen ja irtoaminen pantiin hallintaan hyvillä malkapuilla. Sitä en kylläkään tiedä, koska tuohi piti irroittaa koivusta. Mutta jos ennen vanhaankin kevätkuukaudet olivat kuivimpia kuten nykyisin, niin varmaan katon teko sopi askareeksi juuri keväällä ennen toukotöihin ryhtymisiä.

Kun kameraa kääntää vielä vähän alemmas, tulee vastaan reipas dragonwing-begonian taimi, joka on taitettu hentoisesta oksasta viime kesänä juurtumaan ja syksymmällä pantu ruukkuun.

Maanantaina on hyvä laatia suunnitelmia viikolle, niitä näyttää olevan sen verran, että joka päivälle löytyy jotakin muuta kuin sitä tavallista.

Eilisen päivän, palmusunnuntain tärkein askare oli olla kotona, kun pikkuvirpojat pyörähtivat. Vähän jäi vielä jäljellekin, kun ei tullutkaan muita.

Maanantain varsinainen erityisaskare oli keriä pois perjantaina hankittu matonkudesäkki. Siinä oli kaksi kiloa kudetta ns. kakkuna, jonka keriminen vei melkein puolitoista tuntia. Ensimmäiset kaksi kerää tulivat nopeasti, sitten alkoi tahmautua. Niinkuin aina.

Nimittäin Iitin Seudussa oli torstaina ilmoitus, että Komulaisen Meerillä on ehdottomasti viimeinen loppuunmyynnin päivä perjantaina. Sinnehän sitä oli ihan varmasti mentävä kiittämään vuosikausien hyvästä yhteistyöstä. Meeri tuli aina avaamaan varastonsa asiakkaan tarpeiden mukaan, jos ei ennättänyt tai huomannut myyntipäiväilmoituksia, olin oppinut käymään Meeriä tapaamassa aika pian Iittiin muuton jälkeen.

Kude ei juuri vaikuta tuvanmattojen väriin sopivalta, mutta olen huomannut, että jos kutoo viidellä sukkulalla, niin yhden yksittäisen kuteen rooli on erilainen kuin kolmella kutoessa. Nuo nykyiset tuvanmatot on tehty sillä tekniikalla, vaikkakin tuo lohenväri niissä on voimakkaamman värinen. Muuten harmaan-valkoisen-kirjavan kuteen maton väri tuleekin hieman lämpimämpään suuntaan. Näin aion tätäkin kude-erää käyttää.

Luultavasti saan tuosta erästä ainesta yli 6 metrille, kun mukana on 4 muuta saman kokoista kudepussukkaa. Sehän riippuu muidenkin kuteiden paksuuksista. No nyt se keriminen on tehty, ja loimikin olisi, mutta ilmat ovat olleet tosi viileitä vielä, vinttiin ei ole asiaa.

Nostin äsken pöydälle vähäksi aikaa Oxalis-ruukun, että pääsin paremmin näkemään pihalle kuvausta varten. Hänen armonsa talon komistus huomautti, että juuri ikkunan puolelta pitäisikin katsoa, kun lehdet ovat valoon kääntyneinä. Valokuva antaa vähän vaisun hehkun, paikalla katsoen se on huumaava! Kohtahan tämä alkaa kukkia, ikkunaruutu tulee taas siltä kohtaa täyteen valkoisia lasiin kiinni liimantuvia kukkia.

Oikeastihan nyt on piinaviikko. Lauantaina venähti alakerran lämmitystouhuissa akillesjänne vasemmassa jalassa, joten pääsin henkilökohtaiseen piinaan. Ei ole vielä alkuunkaan turvotus alentunut, ja öisin herään monta kertaa karmeaan kramppaavaan jalkaan. No aikansa ottakoon, kuulemma muillakin on muunlaista kärsimyssortin "ajankulua" elettävänä.

Siivosin jo kuitenkin maalipurkit pois eteisestä, en enää ainakaan tällä viikolla aio sen suhteen mitään. Enkä tee loimia tai virittele kangaspuihinkaan mitään. Otetaan minimalistisemmin.

Pian nähdään jo muitakin kukkia kuin näitä kestolaatuisia. Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Melkein valmista...

Aika valmista! Käytössä varmaan paljastuu, mitä vielä puuttuu tai onko joku muu paikka millekin parempi.. Ainakin käsipyyhkeelle naulakko sille puolelle, missä allas. Vanhat pitsikapatkin löytyivät, ja varastoista 13 vuotta sitten remonttiin hankittuja verhotangon kannattimia tms.

Kylppäriremontti saatiin tilattujen töiden osalta viimein viikon loppupuolella valmiiksi, kun Putki-Pasin aikatauluun tuli kovien pakkasten aiheuttamien pelastustöiden laannuttua viimein sen verran aukkoa, että meidän tontille ehti keskiviikkona. Pari viikkoa saatiin odotella, muilla ei ollut enää hommia. Meillä ei töiden viivästymisestä aiheutunut mitään hätätilaa, koska kylpymahdollisuus oli ennestään alakerrassa olemassa.

Sähkö-Matti oli ollut hommissa 20-21 02 ja Rakennuspalvelun Matti oli lopettanut kylppärin puolen viimeistelyt 25 02 maanantaina, että reitit putkimiehelle olisivat valmiit. Sinä päivänä purettiin myös se v:sta 1939 perintönä ollut seinänpätkä, joka oli toimittanut laskutason virkaa vuodesta 1952, kun sillä kohdin oli ollut vesikiertopatteri, eikä seinää siksi kokonaan oltu purettu, vain yläosa.

Pasi teki ensin aukkoja suunnitellun reitistön tarpeisiin, niihin sitten pujotettiin sen mittaiset valkoiset komposiittiputken pätkät kuin oli tarpeen. Seinille tai kattoon tuli putken pitelemiseksi valkoisia "haltijoita". Kuvassa on putken reitistöä vierashuoneen oven tienoilta, vasemmalla näkyy hirsiseinän läpi kylppäriin menevien putkien päitä. Hirren läpi ei ihan helposti mennä, se katsottiin alkuun kaikkein hankalimmaksi seinäksi, jonka toisella puolella olevat kaakelitkaan eivät saisi rikkoutua muuten kuin suunnitellun verran. Putkenpätkät liitettiin toisiinsa erityisillä liittimillä.

Lähtökohta linjoille oli vessan allaskaappi, josta on lyhin matka uuteen tilaan. Sen seinään reikiä tehdessä pora alkoikin yllättäen kovasti heikentää tehoaan ja meni niin kuumaksi, että akku alkoi loppua.

"Sotasaalis" seinän välistä..

Mikä siellä vastusti, olikin yllättävä tekijä. 1960-luvulla oli seinän äänieristeeksi pantu sen aikaisen tavan mukaan superlonin paloja runsaasti. Niitä sai leikkuutähteinä hyvin edullisesti Etolan kaupoista, ja meillähän niitä oli käytetty myös sohvatuolien kunnostukseen ja tyynyjen materiaaliksi.
Pora ei ollenkaan osannut mennä siitä läpi, muovi kuumeni ja takertui terään. Ei auttanut kuin isontaa seinän pinta-aukkoa ja kiskoa eristettä pois sen verran, että työ taas onnistui.

Vesiposti tuli juuri allaskaapin alaosan kohdalle eteläseinälle.

Musta vipu on nyt kiinni, kylmän ajan asennossa, kun vettä ei käytetä pihalla. Kesäasentoon se käännetään 90 astetta vasemmalle ylös, jolloin ulkoseinällä olevasta hanasta voi alkaa ruveta ottamaan vettä tarvitessaan.

Pasi arvioi suunnitelmieni ja rakennusmiesten toteuttamia muiden ratkaisujen järkevyyttä ja teki sen jälkeen niin, kuin olisi hyvä. Niinpä talon ulkopuolelle tehtävä vesiposti tuli allaskaapin kohdalle, koska sen haaroitus voitiin sijoittaa kaapin sisälle, jonne tuli sitten myös pesukoneen tarvitsemat vesi- ja viemäriliitokset.

Suihku sai omat vesihaaransa itäseinälle sijoitettuun  käsisuihkuun. Siinä ikkunanpielessä on kääntyvä suihkuseinä, että saa parhaiten tilaa pestä. Seinän vieressä tila on kapeimmillaan, vain runsaat 50 cm, joten suihkun paikka siis siellä. Sampooteline on vielä lattialla odottamassa kiinnitystä. Aiemmin hankkimani vaihtoehdot eivät olleetkaan sopivia, nurkkahyllylle tila on liian matala, ja seinään kiinnitettävät kulmahyllyt taas liian kookkaita, joten tehtiin Päivin kanssa vaihtokauppoja, kun hänellä oli kapeampi seinälle pantava.

Allaskaappiin menevät haarat erkanevat kaukana peräseinästä,

koska tämän myllyn takana on monen sentin aukko ulkoilmaan. Seinällä kiertää vain rajauslistaa ja sähköjohtoa.

Varmuuden vuoksi vesiputket eivät sijoittuneet kylmille seinille, vaan kulkivat tilan keskellä katossa. Onhan niin, että vaikka tehtiin lattialämpö, niin sähkökatkoksia voi aina esiintyä, jolloin tilan jäähtymistä voisi tapahtua. Erityisesti Pasi varoi menemästä putkien kanssa lähelle itäseinän ylärajassa olevaa kostean ilman poistopumppua, koska siinä seinä on kylmimmillään reiän kohdalla.

Ovesta tullessa vasen seinä on melkein heti, joten siihen pantiin pyyhkeille ns. reelinkitanko, joka oli jo ennestään vessan kaappien alapuolelle pantuna, mutta oli siellä tarpeeton. Sen tilalle pannaan vessaan tavallinen pyyhenaulakko, kunhan ehditään. Hankin myös pienen korivaunun sampoopulloille yms, ja jos laitamme seinäkorin siihen työhön, tämä vaunu jää ns. laskutilaksi, kun se liikkuu pyörillä. Pyykkiä varten oli ostettu jo kymmenen vuotta sitten tuo terästorni, mutta se palveli ensimmäisen aikansa talossa kudontalankojen varastoimiseen. Saapa nähdä, pysyykö pyykille ajateltu osa sille, kun on noin erilainen menneisyys? Ainakin kansi on niin napakka, että hyvin jaksaa kannatella kukkaruukun...

Varsinaiset pyyhenaulakot nyt vielä puuttuvat, joten saakoot olla tuossa tangon päissä toistaiseksi...

Oviseinällä on vielä tila 80 cm leveälle hyllykölle, kunhan se saadaan hankituksi. Sen ylimpiin osiin saa sijoitettua osan noista ensimmäisen kuvan jakkaroilla olevista huonekasveista. Näitä toimia tein perjantaina ja eilen.

Toisena päivänä tehtiin alakerran viemärilinja valmiiksi, sitten voitiin jo sulkea vedentulo kiinteistölle Kohta yhdistettiin yläkerran linjat vessan allaskaapin entisiin putkiin ja alettiin testailla veden kulkua ja poistumista. Olin jo hankkinut valmiiksi teräväreunamelan lattian kuivaamiseen! Hyvinhän ne vedet menivät, ainakin autettuina lattiakaivoon ja poispäin, vesiputkien kohdalla se olikin jo selvää, kun vesi pysyi koko ajan hallitusti putkissaan.

Kun edellisviikot odottelin putkimiehen tuloa, niin mietin, jos voisinkin tehdä eteisen hyväksi jotakin maalauksesta, jota Helena oli suunnitellut pääsiäislomansa ohjelmaksi. Niinpä kävin Maalikaupan Markkua tapaamassa jo pari viikkoa sitten. Ensi reisulla sain mukaani 3 l astian pohjamaalia ja hyvän siveltimen auringossa ruskettuneiden panelien pintaa varten. Aloin sivelypuuhiin torstaina 08 03 ja pohjamaali riittikin kaikkiin aiottuihin kohteisiin eteisessä ja tuulikaapissa. Pohjamaali sävytettiin ns. maalarinvalkoiseksi. Lauantaina hain varastoon peittomaalia, jos vaikka innostuisin pohjien tultua tehtyä maalaamaan pintoja johonkin asti. Se oli hieman lämpimämpi sävy, pikkuisen ruskeata mukaan, ja saatiin maalille nimi Kamee.

Lännenpuoleinen eteinen odottaa valmiina 11 03.

Maanantaina 12 03 sain tämän vanhan puolen eteisestä myös uuteen pintaan. Vielä puuttuu peittopinta reunuslistoista, se tulee olemaan maalarinvalkoista kuten on ollut ennenkin.

Kunpa olisin ajatellut maalaavani ja toiminut jo aikaisemmin, ennen sähkömiehen vierailua...  Alakuvassa tuulikaapin uusi ilme, kun oviaukko on suljettu ja pohjamaalausvaihe mennyt. Pintamaalauskin tuli 12 03, sillä sain rakentaja-Matilta vihjeen, että seinän kannattaa olla kokonaan valmis, kun hyllyjä aletaan asennella.

Laskiaisen aattona

Onkin vietetty niin erilaista sydäntalvea! Melkeinpä kolme viikkoa on oltu jo remonttijunassa, se alkoi 23 tammikuuta. On ollut niin kiinnostavaa, ettei ole aina muistanut edes päivätorkkuja, vaikka tietysti olen noussut jo viiden aikaan aamutoimille. Ensimmäisen viikon olivat toimessa Ville ja työharjoittelija Tuukka, joiden tehtävä oli valmistella työmaan ensi vaihe.

Alkoi purku-urakka, joka pyyhkikin ensin lattian pohjamaahan asti, sitten katon alavintin lautalattiaan asti ja lopuksi vinolaudoitetun sisäseinän. Lähtevien kekoon menivät myös niiden takaa löytyneet eristeet: lastut, purut ja lehdet. Ei onneksi löydetty mitään kosteus- tai muitakaan ongelmia, jotka olisivat vaatineet lisäpohdintaa ja toimia.

Lattialaudat olivat melkein yhtä tummat kuin seinähirretkin, olivatkohan nekin sieltä riihestä tuodussa kuormassa, kun eivät kumminkaan maalattuja olleet. Seinälaudoitus oli aivan eri värinen ja sopisi hyvin olemaan 1950-luvun alun tuotetta.

Vanhat eristeet ja puretut pintamateriaalit matkustivat lajiteltuina tähteinä

On menossa jo uuden lattian vaneripinnan laittoa. Eristekerros ja viemäröintitarvikkeet,jotka jäävät lattian sisään, ovat paikoillaan.

Alunperin homma olisi ollut Matin, mutta flunssa kaatoi kuumeeseen ja petiin, josta mies sitten seuraavana maanantaina päätyi työmaalleni, mutta jälkitauti angiina kolotteli jo kurkussa, sen roihahdettua voimiinsa tiistain aamupäivänä menikin perjantaihin asti, ennenkuin uudestaan nähtiin. Ei se mitään herkkua ole pystyssä pysyminen tautisena saati sitten, jos on työympäristönä hengityssuojaa vaativat pölymassat ja materiaalit pienessä komeronkokoisessa tilassa.

Sekä katto että seinät saivat ensin vuorivillaeristeen, jonka paikoilleen pitäjäksi tuli tiukaksi prässätty polystyreeni, jonka raot vielä suljettiin uretaanivaahdolla. Villapinta näkyy seinässä.

Seinän pintaa ennen gyproc-levyn laittoa. Pitää olla koolauspuita, koska levy kiinnitetään aika tiuhaan ruuveilla.

Täytyi sitten vaan pitää peukkua, että sairasloma olisi ollut riittävä, niinkuin sitten ilmeni olleen, kun tällä viikolla nähtiin joka päivä.

Uuden oven vasemmalle puolen jää tilaa mm. lattialämmityksen säätönappuloille, minkälaisia nyt sitten lienevätkään. Ja kaipa tuo ulkovalojen/eteisen valokatkaisijakin pitää siirtää, ettei uusi ovi sitä kolhi.

Tämän työviikon päättyessä on saatu uudet eristeet ja gyproc-levyt paikoilleen, uusi oviaukko tehtynä ja nikerrettynä mahdollisimman isoksi (vaikka ovea kuitenkin joudutaan hieman lyhentämään lisäksi) ja vanha kulkuaukko on tehty seinän osaksi. 

Entinen kulkuaukko suljettu seinäksi. Kuva on tuulikaapin puolelta. Tästä 60 cm leveästä solasta oli kulku kauan, melkein 70 vuotta. Tuli mieleen, että pakastearkkujen tultua suomalaisiin huusholleihin vanhempani miettivät sijoittaa hankkimansa 500-litraisen säiliön nyt saneerattavaan tilaan, mutta eihän sitä laitetta saatu aukosta kuinkaan sisään. Se oli tuotava eteiseen ja siitä nostettava matalan pikku pöytäosan yli eteisen siipeen. Samaa tietä se sitten poiskin lähti vuonna 2000, kun sitä puolta eteisestä kunnostettiin. Arkku sai uuden elämän saunavihtavaraston haltijaksi toisaalla Iitissä.

Kun lattia eilen iltapäivän alkaessa vielä saatiin tyhjäksi ja betoniverkko paikalleen, ollaan tulevalla uudella viikolla siinä, että sähkökaapelien laittoa on seuraavaksi ohjelmassa. Sen jälkeen valetaan lattia kuivumaan.

Tällä viikolla Tella on ollut seuraneitinä. Tiiviisti ollaankin vietetty aikaa tuvassa ovi kiinni, pölyjä vältellen, kun viikko on mennyt pakkasessa. Aivasteluihin on kyllä ollut aihetta! Pohjakerroksen kautta Tella lähtee myös mielellään ulkoilemaan, sillä jo kauan sitten se oppi tietämään, mitä tarkoittaa, kun sanon: Alakautta!

Peräkammarissa on vietetty aikaa silloin, kun paineilmanaulain on poksautellut, liekö ääni liikaa uudenvuoden raketteja muistuttava?

Siinä perusaskareen eli sukanteon ohessa on vaihdettu autoon akku, kun parin päivän seisomisen seurauksena oli taas tyhjentynyt siihen pisteeseen, ettei esilämmityskään antanut postireisulle tarvittavaa starttia. Onneksi on taitava tuttava Jari, autotohtori tosiaan!